Mitä väriä kissat eivät näe?

Okei, tässä tulee vähän sellainen, hmm… sydämestäni kumpuava versio kissojen värien näkemisestä:

Olen aina ollut ihan myyty kissojen silmien mystiselle viehätykselle, tiedätkö? Ne vihreän ja keltaisen sävyt… joten kun kuulin, mitä värejä ne eivät näe, myönnän, vähän harmitti. Ehkä jopa vähän särki sydäntä.

Punainen? Ei punaista? Siis, eikö se ole ihan hullua? Ajattele, kuinka monta upeaa auringonlaskua, kukkapenkkiä, ruskan väriä ne missaa! Tulee ihan sellainen olo, että haluaisin ottaa ne syliin ja näyttää kaiken. Tai siis, no, niin kuin voisin.

Ja se tarkkuus! Tai sen puute… Onhan se jotenkin söpöä, että maailma on niille vähän sumuinen, mutta samalla… mietin, mitä ne ajattelevat kaikista niistä pikku yksityiskohdista, joita me nähdään?

Muistan kun olin lapsi ja meillä oli oranssi lelukala. Kissa yritti aina metsästää sitä, mutta en usko, että se oikeasti näki sitä samalla tavalla kuin minä. Varmaan se vaan erotti liikkeen, hajun…? En tiedä. Jotenkin se saa mut miettimään, kuinka erilainen kissojen maailma onkaan meidän verrattuna.

Joku tutkija taisi sanoa, että ne näkee lähinnä sinistä ja vihreää. Vähän niinkuin joku Instagram-filtteri koko elämän ajan. Mutta ehkä se riittää niille. Ehkä ne keskittyy niihin asioihin, jotka on oikeasti tärkeitä: lämpöön, turvallisuuteen, siihen täydelliseen paikkaan ikkunalaudalla.

Ja hei, ehkä se on meidän tehtävä opettaa niille arvostamaan niitä asioita, joita ne näkee. Ehkä se onkin se, mikä tekee niistä niin erityisiä. Mietin vaan, että onko niiden elämä silti yhtä rikasta ja täynnä ihmeitä, vaikka ne näkeekin maailman vähän toisin? Siis, pakko kai sen on. Eihän?