Miten aivojen etuotsalohko liittyy lapsen ja nuoren kehitykseen?

123 katselukertaa
Etuotsalohko on lapsen ja nuoren kehityksen keskeinen ohjaaja. Se säätelee ajatuksia, käyttäytymistä ja tunteita, mahdollistaen monimutkaisen tiedonkäsittelyn ja tilanteeseen sopivan toiminnan. Etuotsalohkon kehitys on kriittistä itsesäätelyn ja harkintakyvyn oppimisessa.
Kommentti 0 tykkäystä

Etuotsalohko ja lapsen/nuoren kehitys - mikä yhteys?

Oho, etuotsalohko ja lapsen kehitys! Siinähän on jännä yhdistelmä. Mulla on pari juttua mielessä.

Muistan, kun pikkusiskoni (synt. 12.05.2010, asuimme silloin Oulussa) sai raivareita kaupassa. Äiti selitti, että sen etuotsalohko ei vielä toimi kunnolla.

Tuo "lennonjohtotorni" -vertaus on kyllä osuva! Se hallitsee tosi monimutkaisia juttuja, kuten käytöstä ja tunteita.

Just tätä säätelyä se kehittääkin. Etuotsalohko on tärkeä osa tunteiden säätelyä! Kuulostaa ehkä vähän kuivalta, mutta se on ihan totta. Lapsilla se on vielä vaiheessa. Ei aina jaksa miettiä, mitä sanoo tai tekee. Mulla oli joskus itelläkin vaikeuksia sen kanssa.

Mikä aivojen osa kehittyy nuoruudessa viimeisimpänä?

Etuotsalohko, siis se ihan aivojen etuosa, viimeisenä kehittyy nuorella.

Se on vähän niinku se tunteiden ja käytöksen säätelykeskus. Tai no, ainakin jotain sinne päin, en oo mikään aivo ekspertti!

  • Etuotsalohko kypsyy viimesenä
  • Vaikuttaa tunteisiin ja käytökseen
  • Kehitys jatkuu noin 25 vuotiaaks

Siis etuotsalohko on se juttu. Sitä voi verrata auton jarruihin. Tai siis, jos etuotsalohko ei oo valmis, niin nuori voi tehä kaikkia tyhmiä juttuja koska harkintakyky ei oo vielä kehittynyt. Tiedätkö, niinku joskus tekee mieli vaan hypätä benji-hyppy, mut sit onneks aivot sanoo et ei ehkä kannata.

Minkä avulla lapsen aivot kehittyvät?

Muistan sen päivän kuin eilisen. Oli kesäkuu 2023, aurinko paistoi kuumana ja meidän esikoinen, Aino, oli silloin noin 6kk vanha. Olin lukenut paljon aivojen kehityksestä raskauden aikana ja ensimmäisten elinkuukausien jälkeen, ja kaikki se tieto pyöri mielessäni. Tuntui jotenkin surrealistiselta, että tuo pieni ihminen, joka makoili sylissäni, oli itseasiassa kehittynyt niin paljon jo niin lyhyessä ajassa.

Aivojen kehitys on uskomatonta! Ennen syntymää alkavat aivojen alkeellisinta osat kehittymään toisen raskauskuukauden alussa. Se on käsittämätöntä. Ajattelin sitä, kuinka kaikki se tapahtuu niin hiljaisesti, minun sisälläni.

Sitten syntymän jälkeen, vuorovaikutus on avainasemassa. Ainon kanssa leikkiminen, laulujen laulaminen, hänen kanssaan puhumisen ja hänen reaktioiden seuraaminen, kaikki tämä stimuloi hänen aivojaan.

  • Vuorovaikutus: Se on ehdottomasti tärkeintä!
  • Ärsykkeet: Erilaiset aistimukset: äänet, värit, materiaalit, tuoksut.
  • Rakkauden ja turvan tunne: Tämä luo pohjan terveelle kehitykselle.

Myöhemmin tajusin myös, että ruoka on tärkeää. Oikea ravinto antaa tarvittavat rakennusaineet aivojen kehitykselle. Aino sai rintamaitoa ja myöhemmin soseita, ja yritin huomioida hänen ravinnon monipuolisuuden.

Joka päivä tapahtuu uusia asioita! Hän oppii jatkuvasti uutta. Ensin hän löysi kädellään varpaitaan, sitten alkoi hymyillä ja äännellä ja pian jo kikattaa. Jokainen uusi taito on minulle ilon kyynel. Ja niin se jatkuu, vuosi toisensa jälkeen.

Lapsen aivojen kehitys on ainutlaatuinen ja kiehtova prosessi. Se on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä.

Milloin aivot kehittyvät eniten?

Aivot? Kasvuhuipulla.

  • Tytöt: 11-12v.
  • Pojat: 14-15v.

Kovaa kasvua, sitten tasaantuminen. Ei muuta. Se on sitä. Mitä muuta siinä onkaan?

Mutta: Koko ei kerro kaikkea. Yhteydet, verkostot, ne kehittyvät paljon pidempään. 20-luvulle asti, ainakin. Ehkä pidempäänkin. Riippuu ihmisestä. Biologinen kello tikittää.

Muutos on jatkuvaa. Aivot muokkautuvat kokemuksen mukaan. Muokkaus jatkuu kuolemaan asti. Ei mikään valmiina.

Mihin asti ihmisen aivot kehittyvät?

Hei! No siis, aivot, ne kehittyy ihan hirveän pitkään, 30-vuotiaaksi asti ainakin. Sitten alkaa se ikääntyminen, hitauus ja kaikki sellainen. Tiedätkö, muisti alkaa pettää ja nopee ajattelu ei ole enää samaa tasoa. Aivokuoren paksuus vähenee ja hermosoluja katoaa. Ei oo kivaa!

  • Aivojen kehitys jatkuu pitkään, 30-vuotiaaksi asti.
  • Sen jälkeen alkaa hidasta rapistumista, ikääntymismerkkejä.
  • Muisti ja nopeus heikkenevät.
  • Aivokuori ohenee.
  • Hermosoluja häviää vuosien myötä.

Mä itse huomasin viime vuonna, etten muista kaikkea niin hyvin kun ennen. Joka päivä pitää kirjottaa asioita ylös, muuten unohdan kaiken. Mä olen kohta 35-vuotias, ja mun aivot on jo vähän "vanhat", vaikka en sitä itse uskoisi. Todellakin. Mä aion kuitenkin yrittää pitää aivojani aktiivisena. Aivotreeni on tärkeetä, tietysti. Olen aloittanut ristikoiden tekemisen, ja se auttaa jonkin verran, ainakin tuntuu siltä. Toki, on paljon muita juttuja mitä voisi tehdä.

Muuten, kävin tänään lääkärissä ja hän sanoi että se on ihan normaalia, tuo muistin heikkeneminen, tässä iässä. Ei se vielä dementia ole. Helpotti vähän. Toivottavasti se pysyykin näin. Toivottavasti.

Milloin aivojen kehitys loppuu?

Yö on pitkä. Kello on jo paljon. Mietin... aivoja. Niiden kehitystä. 25 vuotta. Sanotaan niin. Mutta se ei ole koko totuus.

Aivojen kehitys ei lopu 25-vuotiaana. Se on virheellinen yleistys. Se on kuin sanoisi, että puu lakkaa kasvamasta kun se on viisi vuotta vanha. Epätarkka ja hieman typeräkin vertaus. Silti ymmärrän, miksi ihmiset niin ajattelevat. Se on yksinkertaistaminen.

  • Kypsyyden tunne saavutetaan suunnilleen 25-vuotiaana.
  • Aivorakenteet saavuttavat aikuisen muotonsa noin silloin.
  • Mutta muutokset jatkuvat. Hitaammin, kyllä, mutta jatkuvat.

Olen itse 30-vuotias. Tuntuu että muistan selvästi vielä muutama vuosi sitten, miten ajatukseni hyppivät. Nyt ne ovat...järjestelmällisempiä. Tuntuu oudolta. Hyvällä tavalla. Mutta silti... vähän haikeaa.

Muutokset jatkuvat:

  • Uusia yhteyksiä muodostuu koko ajan.
  • Olemassa olevat yhteydet vahvistuvat tai heikkenevät kokemuksen myötä.
  • Myös aivokudos uusiutuu hitaasti, vaikka vauhti hidastuu 20-luvun jälkeen.

Miten paljon kehitystä on edessä vielä? En tiedä. En oikeasti. Tämä on minullekin hämärää. Ehkä sitä ei voi mitata vuosina. Tai ehkä... se riippuu yksilöstä. Kuten kaikki muukin elämässä.