Miten aktivoida aivoja?

Mikä rentouttaa aivoja?

Aivot narisee? Ei hätää, niillekin on omat lempilelut. Paitsi että leluja ei välttämättä tarvita. Rentoutuminen on vähän kuin sisäinen restart, paitsi että sähkökatkon sijaan saa päättää, mitä tapahtuu.

• Musiikki: Kuulokkeet korville ja aivot lomalle. Varo kuitenkin, ettei tule liian rento olo. Saattaa unohtua, missä on.
• Lukeminen: Kirja on kuin teleportti toiseen maailmaan. Tai sitten se on vain kasa paperia, jossa on mustetta. Kumpi nyt sattuu rentouttamaan.
• Luonto: Puut, linnut, hyttyset… Aivot tykkää maisemista, paitsi jos hyttyset tykkäävät aivoista. Silloin aivot ei tykkää.
• Harrastukset: Jotain sellaista, missä voi tuntea itsensä edes vähän päteväksi. Vaikka sitten postimerkkien keräily.
• Ystävät: Joskus nauru on paras lääke, joskus ystävät ovat paras lääke. Yhdessä nauraminen ystävien kanssa on tuplalääke. Toimii!

Ja sitten on vielä se tunteiden kuuntelu. Vähän kuin aivojen terapiaistunto. Tai sitten niille voi vain huutaa, että olkaa nyt hiljaa! Kumpi nyt tuntuu paremmalta.

Mikä aktivoi aivoja?

Aivojen aktivointi? Joo, muistan kun...

• Uudet jutut: Viime kesänä kokeilin suppailua ekaa kertaa. Oli ihan huippua, vaikka aluksi pelotti seisoa siinä laudalla. Koko ajan piti keskittyä ja tasapainottaa, aivot oli ihan ylikierroksilla. Muistaakseni se oli jossain Espoon rannassa, aurinko paistoi ja oli ihan täydellinen sää. Oli siinä sellainen olo, että oppii jotain ihan uutta. Se on jotenkin tosi palkitsevaa.

• Sosialisointi: Työpaikan pikkujoulut. Ihmisiä, joita näkee vaan töissä, yhtäkkiä ihan rentoina. Juttelu, nauru, vitsit... se on jotain, mikä lataa akut ihan täysin. Viimeksi joulukuussa oli tosi hauskaa, kun juteltiin siitä yhdestä projektista, joka meni ihan pieleen. Silloin se oli stressaavaa, mutta nyt siitä pystyi jo nauramaan. Muistan sen hetken, kun tajusin, että oon oikeasti osa sitä porukkaa.

• Liikunta: Juoksu metsässä. Syksyllä, kun lehdet on ihan punaisia ja keltaisia. Se tunne, kun hengästyy ja tuntee itsensä eläväksi. Se on ihan parasta. Yleensä juoksen Paloheinän metsässä, siellä on ihania polkuja. Joskus pysähdyn vaan kuuntelemaan lintuja ja haistelemaan ilmaa. Se on mun meditaatio.

• Luovuus: Maalaaminen. Olen aina tykännyt piirtää, mutta maalaaminen on jotenkin vielä vapauttavampaa. Voi vaan läträtä väreillä ja katsoa, mitä siitä syntyy. Mulla on sellainen pieni ateljee kotona, missä saan olla ihan rauhassa. Siellä on yleensä aika sotkuista, mutta se ei haittaa. Viimeksi maalasin sellaisen abstraktin taulun, jossa oli paljon sinistä ja vihreää. En tiedä, mitä se esittää, mutta tykkään siitä silti.

• Aistit: Musiikki. Kuuntelen paljon musiikkia. Se on mulle tosi tärkeää. Joskus kuuntelen vaan jotain rentouttavaa, joskus taas jotain vähän vauhdikkaampaa. Se riippuu ihan fiiliksestä. Yksi mun lempparibändeistä on Radiohead. Niiden musiikki on jotenkin tosi koskettavaa. Muistan, kun kuulin ekaa kertaa niiden biisin "Paranoid Android". Se oli ihan uskomatonta.

Mikä rentouttaa aivoja?

Aivojen rentoutusoperaatio: käynnissä!

Aivot, ne pienet pulputtajat, tarvitsevat myös lomaa. Ei mikään ihme, että ne joskus tekevät "uuus-päivitys"-virheen ja jäätyvät täysin.

Miten ne saa rauhoittumaan? No, ei aivoja käytettävään kylmään suihkuun pakkaamalla. Vaikka sekin voisi toimia, jos haluaa todella kokeilla äärimmäisiä menetelmiä.

• Musiikkikylpy: Ajattele sitä: Bachin fuugat huuhtelevat stressiä pois kuin viinilasit tiputtelevat täyteen pesualtaaseen.

• Kirjallisuuden kätköt: Hyvä kirja on kuin pehmeä villapaita, se käärii aivot hellään syliinsä. Joka tapauksessa, jos kirja on tarpeeksi tylsä, aivot sammuvat ihan itsestään.

• Luontoäidin halaukset: Metsäretki on kuin rentouttava meditaatio, jossa puut toimivat Zen-mestarien kaltaisina oppaina. Käytin itse tätä menetelmää viime kesänä ja löysin siellä myös yhden hukkaan menneen sukkasen.

• Ystävien kanssa juoruilu: Ei, en tarkoita juoruilua negatiivisesti! Hyvään nauruun voi hukkua kuin hiekkaan. Ja se on todella terapeuttista. Vaan ainoastaan jos naurot positiivisesti, ei kukaan pidä negatiivisesta nauramisesta.

• Harrastukset: täydellinen vastalääke: Puutarhanhoito on kuin meditaatiota - vain maaperän tuoksu on vähän erilaiset. Ja jos olet kuin minä, saatat löytää puutarhasta yhtä yllättäviä asioita kuin hukkaan menneitä sukkasia.

Huomio: Kaikki tämä toimii vain jos olet valmis antamaan aivoillesi sen ansaitseman lepohetken. Muuten, ne saattavat vastata sulkeutumalla kokonaan. Ja se ei ole hauskaa. Kysy minulta, minä tiedän. Minulla oli aivokammo viime viikolla - sen jälkeen olen nukkunut 14 tuntia putkeen.

Toki, yksilölliset preferenssit vaihtelevat. Jotkut saattavat löytää rauhan neulomisesta, toiset taas videopelien pelaamisesta. Itse tykkään korjata vanhoja polkupyöriä. Löysin vanhan kilpapyörän romukaupasta - se tarvitsee vain uutta maalia. Ajattelin maalata sen kirkkaan vihreäksi, kuin vanha armeijan jeep.

P.S. Älä aliarvioi unen voimaa. Uusi tutkimus osoittaa, että se on ihmeaine. Joka tapauksessa, minä olen uskonut siihen jo pitkään.