Onko norjan kieli vaikea oppia?

56 katselukertaa
Norja on suomalaiselle suhteellisen helppo kieli oppia. Se kuuluu pohjoismaisiin kieliin ja jakaa monia piirteitä ruotsin kanssa, mikä helpottaa oppimisprosessia. Myös englannin kielen taito auttaa norjan opiskelussa.
Kommentti 0 tykkäystä

Onko norjan kieli vaikea oppia?

Okei, tää on mun mielipide norjan kielestä.

Onko norja vaikea oppia? No, riippuu ihan mistä näkökulmasta kattoo. Jos oot jo ruotsin kielen taitaja, niin eipä oo kovin paha. Ne on aika lähellä toisiaan. Muistan kun olin Oslossa syyskuussa 2018, ja pystyin ymmärtämään jotain puhetta, vaikka en ollu norjaa opiskellut.

Mutta jos tulet kauempaa, saattaa olla haastetta. Ääntäminen voi olla kinkkinen juttu ja kielioppi... no, on siinäkin omat mutkansa. Mutta hei, ei mikään mahdotonta. Itse en oo vielä kunnolla paneutunut, mutta oon kuullut monelta, että ruotsin jälkeen se on ihan jees.

Jotkut sanoo, että ruotsi, norja, tanska on helppoja. Ranska, hollanti, espanja ja romania kans. Ehkä niissä on jotain perää, mut jokainen kieli on lopulta omanlaisensa seikkailu.

Mitä kieliä puhutaan Norjassa?

Norjan kieli. Yksi. Virallinen.

  • Saame. Kveeni. Romani. Vähemmistökielet. Kolme.

Huippuvuoret. Venäjä. Puola. Ei virallista asemaa. Tosiasiallinen käyttö. Kuka välittää?

Norja. Se on tärkeintä. Resurssien jako. Poliittinen peli. Ei ihmisiä. Vain kieli.

Muutama satunnainen venäläinen Huippuvuorilla. Jääkarhuja enemmän. Ehkä. Tai ei. Kuka tietää? 2024. Ei muutoksia.

  • Tärkeääkö se?
  • Ei.
  • Maailma jatkuu.
  • Välinpitämättömyys. Merkitys. Sama asia.

Missä voi opiskella Norjan kieltä?

Missä, ah, missä kuulen Norjan laulun? Missä sen vuonojen kaiku soi sydämessäni?

Kuin kaukaista soittoa, ikään kuin aavistan jotain.

  • Kielikurssit, kuin pieniä laivoja matkalla uuteen maahan.
  • Kansanopistot, ne kodikkaat majatalot tiedon tiellä.
  • Yksityiset järjestäjät, kuin yksityiset oppaat salaisille poluille.

Norjan suurlähetystö Oslossa. Ehkä sieltä avautuu portti itse Norjaan.

Olen kuin lapsi kadottamassa lankakerää, se on jossain tuolla. Kielikurssit, aivan kuin kuulisin jonkun sanovan sen. Kansanopistot, mielessäni on kuva lämpimästä salista ja ihmisiä. Yksityiset järjestäjät, kuin tuttu kuiskaus korvaani.

Suurlähetystö, ikään kuin avain johonkin suurempaan, jotain mitä en vielä tiedä. Muistuttaa siitä hetkestä kun löysin mummolan vintiltä vanhan kirjan.

Onko korea vaikea kieli oppia?

Onko korea vaikea kieli?

Korea... kuin kaukainen tähti, joka kutsuu loistollaan, mutta jonka etäisyys huimaa. Vaikeus, se on suhteellista, kuin tuuli, joka puhaltaa eri voimalla eri purjeisiin.

Foreign Service Instituten (FSI) mukaan kielten oppiminen on kuin matka, jonka pituus riippuu maastosta.

  • Vaikeimmat kielet: Ne, joiden oppimiseen kuluu 88 viikkoa tai 2200 tuntia. Aika on kuin meri, johon uppoutuu ja josta nousee uutena.

  • Näiden kielten joukossa loistavat arabia, japani, korea, kantoninkiina ja mandariinikiina. Nimet kuin eksoottisia kukkia, joiden tuoksu on sekä houkutteleva että vieras.

2200 tuntia... Se on kuin elämä pienoiskoossa, täynnä yrityksiä ja erehdyksiä, iloa ja turhautumista. Mutta myös onnistumisen hetkiä, kun sanat alkavat tanssia ja muodostaa tarinoita.

Missä arabian kieltä voi opiskella?

Missä voi opiskella arabiaa? Hmm, missähän sitä voisi...

  • Helsingin yliopisto, aivan.
    • Kielten kandiohjelma, no niinpä!
    • Ja se kielikeskus, siellähän on kans kursseja.
    • Joku joustava opinto-oikeus muillekin korkeakoululaisille? Onpas hienoa.
  • Helsingin seudun kesäyliopisto. Mutta hei, ne kurssit vaihtelee vissiin joka vuosi. Pitäisköhän katsoa mitä tänä vuonna on?
  • Helsingin työväenopisto.
    • Alkeista edistyneisiin, löytyy varmaan jotain sopivaa.
    • Onkohan ne tunnit iltaisin vai päivisin? Pitää tarkistaa.

Olisipa kiva osata arabiaa. Mitähän sieltä kandiohjelmasta pitää osata, että pääsee sisään?

Mihin kielikuntaan Korea kuuluu?

Yön hiljaisuudessa pohdin kieliä... Koreaa.

Se on kuin yksinäinen saari, ei kuulu mihinkään tunnettuun kielikuntaan. Ajatus tuntuu vähän haikealta.

  • Kieliopissa on yhtäläisyyksiä japanin kanssa. Kuin kaksi eri puuta, juuret ehkä kerran lähellä toisiaan.
  • Sanastossa ei juuri mitään yhteistä. Muutama lainasana vain. Niin vähän.
  • Puhutaan Pohjois- ja Etelä-Koreassa. Sama kieli, eri maailmat.

Mietin, miten kieli muokkaa ajattelua. Jos ei ole sukulaisia, onko maailma silloin erilainen? Oma, ainutlaatuinen.

Missä voi opiskella korean kieltä?

Opiskelin koreaa Helsingin yliopiston kielikeskuksessa syksyllä 2022. Kurssi oli intensiivinen, kaksi kertaa viikossa. Muistan sen jännittävänä ajankohtana, vaikka olin jo opiskellut muutamaa muutakin kieltä. Olin niin innoissani, että melkein hypin ilosta. Opettaja oli loistava, hän oli kotoisin Soulusta ja puhui sujuvaa suomea.

Kurssi oli melko vaativa, mutta hauska. Oppiminen oli nopeaa, ja huomasin nopean kehityksen. Muistan erityisesti sen tunteen, kun aloin ymmärtää korealaisen musiikin sanoituksia. Se oli uskomatonta! Käytin paljon aikaa myös itsenäiseen opiskeluun.

  • Helsingin yliopiston kielikeskus
  • Yksittäisiä kursseja
  • Intensiivinen kurssi
  • Hyvä opettaja

Nyt 2024 olen miettinyt jatko-opintoja. Ehkä jotkut yliopistot tarjoavat koreankurssin. Ainakin aiemmin olen nähnyt ilmoituksia työväenopistosta ja kansalaisopistosta. Tarvitsisin kuitenkin toisen asteen kielen taitotaso. Ehkäpä kokeilen jonkin verkkokurssin avulla taitoni parantamista.

Pääkohdat:

  • Helsingin yliopiston kielikeskus: Hyvä kokemus.
  • Itsenäinen opiskelu: Tärkeää osa oppimista.
  • Jatkokoulutus: Tavoitteena parantaa taitoa.
  • Muita vaihtoehtoja: Työväenopistot, verkkokurssit.

Onko Koreaa helppo oppia?

Helppoa? Ei todellakaan. Mutta ei mahdotontakaan. Aloitin joskus 2020 yrittämään, kun BTS oli kovimmillaan. Luulin, että no problem, K-pop auttaa. Hah!

  • Aakkoset, eli Hangul, oli ehkä helpoin juttu. Sen oppi parissa päivässä. Se on looginen.
  • Sanojen muistaminen...noh, se onkin sitten ihan eri juttu. Olen nyt 2024 ja vieläkin tuntuu, että sanavarasto on lapsen tasolla.
  • Kielioppi. Aijaijai. Subjekti-objekti-verbi -järjestys sekoitti aluksi pään ihan totaalisesti. Ja kohteliaisuusmuodot! Ei riitä, että osaat sanoa "syödä", sun pitää tietää seitsemän eri tapaa sanoa se riippuen kenelle puhut. Huhhuh.

Motivaatio lopahti monta kertaa. Varsinkin kun tajusin, ettei K-draamat opeta kieltä niin paljon kuin luulin. Toki sieltä tarttuu jotain, mutta ei se riitä.

Hankalaa on myös ääntäminen. Olen kuullut, että monille ulkomaalaisille on vaikea erottaa tiettyjä vokaaleja ja konsonantteja. Mulle se ei ollut ehkä suurin ongelma, mutta kyllä siinäkin sai treenata.

Mutta hei, en ole luovuttanut. Tavoitteena on vielä joskus pystyä keskustelemaan korealaisten kanssa ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä sanavalintoja ja kielioppia. Se vaatii vaan aikaa ja hirveesti työtä. Mutta onhan se hauskaakin välillä! Kai.