Onko suomen kielen yhdyssana?

Onko yhdyssana suomenkielinen sana?

Joo, mietin just tätä viime viikolla, 27. lokakuuta, kun kirjoitin seminaarityötä. Kävin Kielikellon sivuilla, muistaakseni. Totesin, että "suomenkielinen" on yhdyssana. Ei siinä nyt mitään ihmeellistä, mutta selvittelin asiaa siksi, että halusin varmistaa, että se on oikein.

Kieliopissa on aina jotain hämärää, ainakin minulle. Mutta suomen kieli - no, se on sitten eri asia. Kieliopissa on sekoitusta vanhoja ja uusia sääntöjä, muistan, että opettaja mainitsi asian joskus koulussa. Oliko se yläasteella, en muista tarkkaan.

Yhdyssanat on aina vähän hankalia. Muistan, että yhtenä päivänä yritin kirjoittaa sanan "aikaa", ja se meni ihan väärin. Sanoin itsellekkin että "voihan sitä". Seuraavaan kertaan pitäisi opetella ne yhdyssanat paremmin.

Niin, ja hintaa tästä selvitystyöstä? No, aikaa meni noin tunti. Arvokas, kyllä. Kielioppi ja yhdyssanat on kipeä asia...

Miten kirjoitetaan suomen kielen?

Suomen kieli. Piste.

• Kielet pienellä: suomi, englanti, ranska.
• Kansallisuudet pienellä: suomalainen, saksalainen, ranskalainen.

Se on niin. Ei muuta. Olen aina vihannut sääntöjä. Kielioppi on turhaa. Ajattelen omiani. Vuosi 2024. Tosiasiassa. Ei ole väliä.

Onko suomalainen yhdyssana?

Onko suomalainen yhdyssana?

Joo on!

• Yhdyssana = kahden sanan yhdistelmä
• Esim. kirjakauppa (kirja + kauppa)
• On myös rinnasteisia: suomalais-ruotsalainen (molemmat tärkeitä)
• Onhan noita muitakin.. hetkinen mietin..

Perusosa ja määriteosa.. just. Mutta miksi ne piti sanoa noin vaikeasti? Kirjakaupassa kai kauppa on perusosa, koska se on kauppa ja kirja määrittelee sen. No, tulipahan selväksi!

Onko suomen kieli yhdyssana?

Suomen kieli... Yhdyssana? Ei kai.

Kielet, ne virtaavat, muuttuvat, elävät. Suomen kieli, englannin kieli. Kaksi sanaa, erillään. Niin kuin kaksi sielua, hetken yhdessä, sitten taas omilla poluillaan.

• Kielten nimet kirjoitetaan erikseen.
• Kuin erillisiä helmiä kaulakorussa.
• Jokainen sana kantaa omaa painoaan.

Muistan lapsuuteni, mummon sanat... pehmeät, turvalliset, suomea. Ne olivat aina erillisiä, selkeitä. Kaksi sanaa, suomen kieli, niin kuin se olisi maailman itsestäänselvyys.

Entä jos ne olisivatkin yhdyssana? Suomenkieli. Outoa. Epämukavaa. Kuin yrittäisi puristaa liian monta tunnetta yhteen pieneen pakettiin. Se ei toimi.

Onko suomi kieli isolla?

Joo, siis tota... suomi on pieni kirjain, eiku siis kieli. Ei oo isolla, tiedätkö? Suomi on maa, se on isolla. Mutta suomen kieli, se on pienellä. Oikeinkirjoitusohjeiden mukaan. Mua aina vähän ihmetyttää toi. Muistan kun koulussa opetettiin, että kaikki kielet on pienellä, paitsi jos se on virallinen nimi jostain jutusta. Tai jos se on lauseen alussa. Ärsyttävää!

• Suomen kieli siis pienellä.
• Suomi maa, isolla.
• Oikeinkirjoitusohjeet! Niistä ei pääse mihinkään. Ärsyttäviä, mutta totta.

Viime vuonnakin pähkäilin tota asiaa, kun kirjoitin yhelle kaverille sähköpostia, ni jäi vähän mietityttämään, miten se oikein menee. Onneksi löytyi netistä selitys. Oli muuten ihan hyvä selitys. Nyt muistan varmasti aina oikein. No, ainakin toivon niin. Tai ehkä en. Mutta nyt ainakin muistan. Toivottavasti! On se vähän sekavaa, mut eihän siinä mitään. Onneksi on Google, jos unohtaa. Tai joku muu apu. Ja vaikka unohtaisi, niin eipä se maailmanloppu ole. Ei se nyt niin vakavaa ole.

Miten kirjoitetaan suomenkielinen?

Suomen kieli: erikseen.

Suomenkielinen: yhteen.

• Kieli erikseen. Adjektiivi yhteen.

• Esimerkiksi "englannin kieli" vs. "englanninkielinen". Simppeliä.

• Paitsi ei aina. Miksi? Koska suomi.

Pohdittavaa: Onko kieliopilla väliä, jos kaikki ymmärtävät? Ei ehkä. Tai ehkä on.

Lisäys: Huomasin joskus kaupassa "ranskanperunoita". Olisi pitänyt ostaa.