Kuka toimittaa jakokirjan verottajalle?

Jaaakso, kuolinpesä... se sana itsessään saa minut vähän kurkkuun. Muistan vieläkin, kun isäni kuoli. Silloin ei jakokirja tuntunut millään tärkeältä. Vain se tyhjyys, se suunnaton suru. Mutta sitten alkoi paperisota. Ja se jakokirja... Mikä se edes oli?

Kuolinpesän osakkaat, joo, se oli meitä, sisaruksia. Neljä erilaista luonnetta, neljä erilaista näkemystä kaikesta. Ja kuka meistä oli se "oikea" henkilö toimittamaan tuota papereita pullollaan olevaa jakokirjaa verottajalle? No, se oli minä, tietenkin. Koska minä olen aina se, joka hoitaa näitä asioita. Ehkäpä sen takia, että minulla on vähän se "järjestysmielinen" luonne, joskin vähän liikaa. Luulin ensin että perukirja riittäisi, sehän tuli jo aikaisemmin. Mutta ei, tarvitaan vielä tuo jakokirja, niin kuin virallinen leima perintöön.

Mutta tämä jakokirja... se ei ollut pelkkää kuivakkaa byrokratiaa. Se oli todellinen muistutus siitä, mitä isä oli meille jättänyt. Ei vain rahaa ja tavaroita, vaan myös muistoja, jotka nyt meidän piti jakaa. Ja se oli tuskallista. Tunteet olivat niin vahvoja! Jokainen rivi siinä asiakirjassa tuntui repivän meitä vähän lisää erilleen. Lukuisat keskustelut, kyyneleet, ja lopulta joku onneksi löysi tietonsa jostain tutkimuksesta että tosiaan, kuolinpesän osakkaat tai heidän valtuuttamansa henkilö toimittavat sen. Laittelemme sitten nuo paperit kasaan ja toimme sen verottajalle. Oli kuin suljettaisiin joku luku elämästä.

Ehkä tämä auttaa jotakuta, joka on nyt samassa tilanteessa? Ei ole helppoa, mutta se menee ohi. Muista vain, että sinulla on oikeus apuun, ja et ole yksin tämän kanssa. Ota aikaa itsellesi. Ja ehkäpä, jos vain voisit, anna itseäsi surra. Se on osa prosessia.