Onko laitonta olla ottamatta käteistä?

7 kuukautta sitten 39 katselukertaa

Suomessa myyjällä ei ole yleistä velvollisuutta ottaa vastaan käteistä maksua, ellei maksutavasta ole erikseen sovittu. Lainsäädäntö korostaa sopimusvapautta: kaupan osapuolet voivat sopia käyttämistään maksutavoista. Jos yhteistä tapaa ei löydy, kauppaa ei ole pakko tehdä. Syntynyt velka on kuitenkin maksettava laillisella maksuvälineellä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Onko yrityksellä oikeus kieltäytyä käteismaksusta Suomessa?

No, se on jännä juttu. Olen ite miettinyt tätä paljon, kun just toissapäivänä, 15. kesäkuuta, Kalliossa pikkukahvilassa melkein kävi niin etten saanut maksaa kolikoilla. Ne ilmoitti että "kortti tai mobiili vain", ja mulla oli vain seteli.

Tavallaanhan firma saa niin tehdä, jos ne on sen etukäteen selkeästi kertoneet, että vain kortti tai näin. Onhan se semmoista sopimisenvapautta, eli molemmat osapuolet päättävät, miten hommat hoituu. Jos ei oo yhteistä tapaa, ei oo pakko kauppojakaan hieroa.

Mutta sit taas toisaalta, muistan joskus lokakuussa, jossain Lahden torilla, kun olin ostamassa marjoja, niin mummo myi vain ja ainoastaan käteisellä! Sano, ettei "niillä nykyajan härveleillä" ala leikkimään.

Ja siinä on se toinenkin puoli, että kun se osto on jo tehty, eli ikään kuin velka syntynyt, vaikkapa otin sen kahvin jo käteen, niin sitten pitäisi kyllä saada maksaa ihan laillisella rahalla. Eli kolikoilla ja seteleillä. Ei niin voi vaan sanoa, ettei kelpaa kun on jo suostunut kauppaan, eikös?

Se on eri asia jos ovisuussa lukee isolla että vain kortti. Eli aika monimutkaista. Periaatteessa kyllä voivat kieltäytyä jos ovat selkeät, mutta kun on jo ostettu, niin käteinen pitää kelvata. Mun mielestä. Aika hämärää joskus.

Voiko yritys olla ottamatta käteistä?

Yritys voi olla ottamatta käteistä Suomessa tietyin edellytyksin. Sopimusvapaus on keskeinen periaate, joka antaa yrityksille laajan vapauden määritellä maksutapoja. Aiemmin tämä tarkoitti, että kauppias saattoi kieltäytyä käteisestä, kunhan siitä informoitiin selkeästi kuluttajaa etukäteen.

Tämä perinteinen lähestymistapa on kuitenkin saanut uusia sävyjä. Nykyään käsiteltäessä käteisen käyttöä on olennaista ymmärtää, että kyse ei ole pelkästään kauppiaan yksipuolisesta oikeudesta. Vaikka sopimusvapaus säilyy, on myös kuluttajan oikeuksien ja yhteiskunnallisen kokonaisedun huomioiminen tullut yhä tärkeämmäksi.

Tässä tarkempaa tarkastelua asiasta:

Sopimusvapauden rajoitukset: Vaikka sopimusvapaus on vahva periaate, se ei ole ehdoton. Lainsäädäntö ja viranomaisohjeistukset voivat asettaa sille rajoja, erityisesti kun kyse on kuluttajansuojasta. Ajatus siitä, että jokaisen yrityksen on pakko hyväksyä käteinen, ei ole täysin validi, mutta samalla on huomioitava käytännön syyt ja kaikki kuluttajaryhmät.
Ilmoitusvelvollisuus: Keskeistä on yrityksen velvollisuus selkeästi ja hyvissä ajoin ilmoittaa kuluttajille käytössä olevista maksutavoista. Tämä koskee niin verkkosivuja, myymälän sisäänkäyntiä kuin kassatiloja. Jos yritys päättää olla hyväksymättä käteistä, sen tulee olla kaikkien nähtävillä.
- Esimerkkejä ilmoituskeinoista:
  - Hyllykiekkotarrat ovessa tai kassalla.
  - Tiedote verkkosivuilla tai sosiaalisessa mediassa.
  - Henkilökunnan antama tieto pyydettäessä.
Käytännön seuraukset ja pohdittavaa: Onko digitaalinen maksaminen aina saavutettavaa kaikille? Entäpä ihmiset, joilla ei ole pankkitiliä tai jotka haluavat pysyä anonyymimpina maksutapahtumissaan? Nämä ovat kysymyksiä, jotka liittyvät laajempaan taloudellisen osallisuuden tematiikkaan. Vaikka käteisen väheneminen on globaali trendi, on tärkeää varmistaa, että kukaan ei jää taloudellisen järjestelmän ulkopuolelle.
Lainsäädännön kehitys: On aina hyvä seurata lainsäädännön kehitystä. Vaikka tämä vastaus perustuu nykyhetken tilanteeseen, tilanne voi muuttua. Uudet säädökset voivat vaikuttaa käteisen asemaan entisestään. Esimerkiksi EU-tasolla on keskusteltu käteisen roolista maksuliikenteessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että yrityksen vapaus olla ottamatta käteistä on olemassa, mutta se edellyttää läpinäkyvää tiedottamista ja on myös sidoksissa laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun saavutettavuudesta ja digitaalisesta syrjäytymisestä.

Voiko yritys olla ottamatta käteistä?

Muistan sen kilinän, taskun pohjalla. Raskas, todellinen raha. Se raha, jolla oli paino. Se kertoi tarinan, jokainen kolikko ja seteli oli käynyt tuhansissa käsissä ennen minua.

Nyt vain muovikortin hipaisu, puhelimen kylmä välähdys. Fredrikinkadun kulmassa oli se kioski, jossa viiden markan kolikolla sai maailman. Nyt sen ovessa on tarra. Vain kortti. Tuntuu kuin ovi sulkeutuisi johonkin vanhaan, johonkin turvalliseen.

Ja sitten se kysymys, joka nousee mieleen kassajonossa, sen kyltin alla. Voiko minulta kieltää tämän rahan? Tämän todellisen, käsin kosketeltavan rahan? Voiko kauppa sanoa ei.

Voiko yritys kieltäytyä käteisestä? Kyllä, yritys voi kieltäytyä ottamasta vastaan käteistä.

Edellytyksenä on, että maksutavoista on ilmoitettu selkeästi ja ennakkoon. Esimerkiksi tarralla ovessa tai ilmoituksella kassalla. Tämä perustuu Suomessa vallitsevaan sopimusvapauteen.