Mikä on Suomen pienin kala?

Mikä on Suomen pienin kala? Liejutokko ja sen koko

Suomen vesistöissä elää lukuisia mielenkiintoisia lajeja, mutta mikä on suomen pienin kala todella? Pienimpien lajien tunnistaminen vaatii tarkkuutta, sillä ne sekoitetaan helposti keskenään. Tämän pienen kalalajin elintapojen ja tuntomerkkien ymmärtäminen auttaa hahmottamaan rannikkomme monimuotoisuutta sekä välttämään lajien sekoittamista.

Mikä on Suomen pienin kala ja mistä se löytyy?

Suomen pienin kalalaji on liejutokko, joka kasvaa tavallisesti vain 2-4 senttimetrin pituiseksi ja elää maamme rannikkoalueilla. Tämä äärimmäisen huomaamaton pohjakala viihtyy matalissa rantavesissä ja sulautuu täydellisesti ympäristöönsä, minkä vuoksi sitä on vaikea havaita paljain silmin luonnossa.

Liejutokko kuuluu tokkojen heimoon, ja sen virallinen esiintyminen maassamme varmistui vasta vuonna 1947. Sitä ennen pientä kalaa luultiin pelkästään hietatokon paikalliseksi muodoksi. Liejutokot ovat erittäin lyhytikäisiä otuksia, sillä ne elävät harvoin yli kaksivuotiaiksi. Suomessa lajin levinneisyysalue kattaa Ahvenanmaan saariston sekä rannikkokaistaleen pääkaupunkiseudulta aina Raippaluotoon saakka. Pienestä koostaan huolimatta kyseessä on tehokas peto, joka saalistaa pohjalietteestä pieniä äyriäisiä ja hyönteistoukkia.

Monesti kuulee väitettä siitä, että seitsenruototokko olisi virallisesti suomen pienin kalalaji. Mutta tässä on pieni sudenkuoppa - palataan tähän mielenkiintoiseen lajien väliseen pituuskamppailuun tarkemmin hieman alempana.

Liejutokko ja hietatokko eroavat toisistaan suomujen määrässä

Liejutokon erottaminen yleisemmästä hietatokosta vaatii tarkkaa silmää, sillä molemmat lajit ovat vaaleita ja elävät usein samoilla alueilla. Selkein ja varmin tieteellinen liejutokko ja hietatokko ero löytyy kalan kylkiviivan suomujen lukumäärästä.

Liejutokolla on kylkiviivallaan huomattavasti suuremmat suomut, ja niiden määrä vaihtelee 39-57 kappaleen välillä. Sen sijaan hietatokon suomut ovat tiheämpiä ja pienempiä, ja niitä on samalla alueella 58-70 kappaletta. Jos katsot kalaa lähempää, liejutokko tuntomerkit näkyvät usein selkeinä tummina pitkittäisviivoina sen evissä ja sen pyrstön tyvessä on ankkuria muistuttava kuvio. Muodon puolesta liejutokko on ylhäältä päin katsottuna hieman hietatokkoa tanakampi ja sen silmän halkaisija vastaa suurin piirtein kuonon pituutta.

Liejutokko vai seitsenruototokko: Kumpi on todellisuudessa pienempi?

Seitsenruototokko kilpailee tiukasti Suomen pienimmän kalan tittelistä, ja lajien välisestä herruudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Virallisten rekisterien valossa molempien lajien suurimmat yksilöt ovat lähes identtisen mittaisia.

Suomen virallisen ennätyskalarekisterin mukaan suurin mitattu liejutokko koko on ollut 4,6 senttimetriä pitkä, kun taas seitsenruototokon virallinen pituusennätys on 4,5 senttimetriä. Vaikka seitsenruototokon suurin yksilö on millimetrin verran pienempi, liejutokkoa pidetään silti yleisesti maamme pienimpänä kalana, koska sen keskimääräinen pituus jää herkemmin alle 4 senttimetrin. Elintavoiltaan nämä kaksi lajia eroavat kuin yö ja päivä. Siinä missä liejutokko makoilee hiekkapohjalla, seitsenruototokko uni vapaasti vedessä rakkoleväkasvustojen seassa eikä vietä aikaansa pohjassa.

Vinkkejä lajikalastajille: Miten liejutokko pyydystetään?

Lajikalastus eli fongaaminen on kasvattanut suosiotaan, ja liejutokko on monen harrastajan toivelistalla. Kalan pienen koon vuoksi perinteiset onkivälineet voi jättää suoraan kotiin.

Liejutokon nappaamiseen käytetään mikro-onkia, joissa on pikkuruinen mikrokoukku kokoa 26-32, ja syöttinä toimii pienen pieni palanen kärpäsentoukkaa. Kalastaminen tapahtuu usein kahlaamalla matalassa vedessä ja etsimällä lajeja kuten pienimmät kalat suomessa hiekkapohjalta taskulampun avulla ilta-aikaan. Toinen tehokas keino lajiin tutustumiseen on haravoida rannan matalikkoja tavallisella akvaariohaavilla. Muista kuitenkin käsitellä näitä minikokoisia otuksia äärimmäisen varovasti, jotta ne eivät vahingoitu mittauksen ja valokuvauksen aikana.

Itse tein fongausharrastukseni alussa sen virheen, että ryntäsin rannalle keskellä kirkasta päivää räiskimään haavilla sinne tänne. Vesi vain samentui ja tokot katosivat sekunnissa. Vasta kun opin liikkumaan hitaasti varpaillani iltahämärässä otsalampun valossa, onnistuin bongaamaan ensimmäisen liejutokkoni erään helsinkiläisen hiekkarannan tuntumasta.

Pienten tokkolajien tuntomerkkivertailu

Suomen rannikoilla elää useita pieniä tokkolajeja, jotka sekoitetaan helposti toisiinsa. Tässä on tiivis vertailu kolmesta pienimmästä lajistamme.

Liejutokko

• 39-57 kappaletta, suomut ovat suhteellisen suuria
• Pyrstön tyvessä tumma ankkurikuvio ja evissä pitkittäisviivoja
• 2-4 senttimetriä, Suomen virallinen ennätys on 4,6 senttiä
• Matalat hiekka- ja liejupohjat aivan rannan tuntumassa

Hietatokko

• 58-70 kappaletta, suomut ovat hyvin pieniä ja tiheässä
• Kyljissä pystysuuntaista kuviointia, vaalea yleisväritys
• 4-5 senttimetriä, selvästi liejutokkoa pitkulaisempi muoto
• Puhtaat hiekkapohjat matalasta vedestä aina syvemmille alueille

Seitsenruototokko

• Ei helposti laskettavissa samalla tavalla, vartalo on suomuton tai suomut hyvin ohuita
• Kutuaikaan erittäin värikäs, oranssinruskea ja kyljissä kaksi tummaa täplää
• 3-4 senttimetriä, Suomen virallinen ennätys on 4,5 senttiä
• Ulkosaariston kirkkaat vedet ja rakkolevävyöhykkeet pohjan yläpuolella

Eeron haasteellinen liejutokon pyydystys Hankoniemellä

Eero, innokas 34-vuotias lajikalastaja Espoosta, halusi lisätä liejutokon pistelistalleen ja matkusti Hankoniemen matalille hiekkarannoille toukokuussa. Hän oli kuullut lajin olevan alueella yleinen mutta tiesi pienen koon tuovan omat vaikeutensa.

Ensimmäinen yritys päivänvalossa epäonnistui täysin, sillä Eero liikkui liian raskaasti ja vesi samentui hiekasta, jolloin pienet tokot sinkoilivat karkuun ennen kuin hän ehti edes laskea onkeaan veteen.

Eero tajusi virheensä ja palasi rannalle vasta puolenyön aikaan otsalampun ja kahluuhousujen kanssa, edeten vedessä äärimmäisen hitaasti millimetri kerrallaan.

Sitkeys palkittiin, kun hän onnistui bongaamaan lampun valossa 3,8-senttisen liejutokon ja sai sen nappaamaan minikokoiseen koukkuun, saavuttaen näin kauden vaikeimman fongaustavoitteensa.