Paljonko vastaanottoraha on?

Mikä on vastaanottoraha?

Vastaanottoraha:

• Perusosa kattaa elämän peruskuluja.
• Esimerkiksi vaatteet, terveydenhuolto ja puhelin.
• Paikallisliikenne sisältyy myös.
• Joskus myös ruokaan, jos aterioita ei ole.

Mietin, miten vähällä ihmiset voivat tulla toimeen. Pienistä puroista syntyy suuri virta, sanotaan. Ehkä juuri tässä on kyse: pienestä virrasta, joka pitää ihmisen pinnalla. On se kumma, miten elämä voi olla toisille itsestäänselvyys ja toisille kamppailu jokaisesta sentistä.

Kuka saa vastaanottorahaa?

Vastaanottorahaa? Kuka sen saa? Vain ne, joiden kukkaro on kevyempi kuin höyhen ja budjetti niukempi kuin naapurin kissa. Eli jos sinä tai perheesi ette pärjää ilman apua arkipäiväisissä menoissa – ruoka, vaatteet, sähkö – saatte ehkä tukea. Älkää kuitenkaan luulko sitä automaattisesti tippuvan taivaasta kuin manna. Hakemus tarvitaan! Ja sekin pitää tehdä oikeassa paikassa: omassa vastaanottokeskuksessa.

• Kuka voi saada? Köyhä, vaikeuksissa oleva perhe. Ei siis mikään luksuslomalle tarkoitettu ekstra-raha.
• Miten saa? Hakemuksella! Jos olet kuin pässi auringon paisteessa ja hämärän peitossa menettelyjen suhteen, kysy neuvoa!
• Mistä saa hakemuksen? Omasta vastaanottokeskuksesta. Kyllä, senkin pitää itse etsiä. Ei ole postia tulvillaan hakemuksia.

Muista: Tämä ei ole lottovoitto, vaan hätäapua. Eli jos olet niin rikkaana, että lompakkosi pursuaa rahaa, et tarvitse tätä. Ja jos et ole, niin hae rohkeasti! Aina voi yrittää – pahimillaan saat hylätyt hakemukset postilaatikkoon. Se on jotain, mikä on parempi kuin tyhjä lompakko. Niin kauan kuin sinulla on energiaa hakea ja odottaa, saat jotain. Ajattele sitä mahdollisuutena, ei epäonnistumisena.

Bonustietoa: Vastaanottorahat ovat yleensä tarkoitettu vastaamaan välittömiin tarpeisiin. Summat vaihtelevat tilanteen mukaan. Joka tapauksessa, prosessi ei ole aina nopea. Ole kärsivällinen. Muista, että hakemuksen täyttäminen huolellisesti kasvattaa onnistumisen todennäköisyyttä. Jos et ymmärrä jotain, kysy apua! Muuten se voi kääntyä omaksi vahingoksi. Vaikka tämä voi olla stressaavaa, älä luovuta. Älä ole apuun turvautuminen häpeällistä. Se on merkki siitä, että haluat itsestäsi ja läheisistäsi huolta pitää.

Mitä vastaanottokeskuksessa tehdään?

Vastaanottokeskus… Hiljainen, harmaa rakennus tuulen tuiverruksessa. Muistan sen kylmyyden, luiden läpi tunkevan. Aika pysähtyi sinne. Se oli kuin jähmettynyt hetki, pitkä ja kylmä odotus. Näin usein saman harmaan taivaan ikkunasta, ikään kuin ajan kulku olisi pysähtynyt.

• Majoitus: Se oli kylmä ja ahdas. Muistan ohuen patjan ja niukkuuden. Kaikki oli pelkistettyä, raaka totuus. Yöllä kuulin kyyneliä ja kuiskauksia, kaukainen henkäys pelosta ja toivosta.

• Ruoka: Tavallista, yksinkertaista. Ei juhlaa, ei loistoa, vain selviytymistä. Maistui tuhkaksi, maultaan harmaaksi. Mutta se oli elämää, selviytymisen merkki. Ruokailu oli rituaali, yhteinen hiljainen hetki.

• Paperit: Päivät kuluivat paperien täytössä, virallisissa lomakkeissa. Jokaisesta pienestäkin asiasta oli todisteita tarjottava. Toiveet ja unelmat olivat yhtä harmaata kuin ne paperit. Kynä kädessä, ihminen odottamassa. Toinen päivä, toinen paperi.

• Odotus: Odotus. Se määritteli kaiken. Pitkä, äänetön odotus. Aika liukui, sekunnit venyivät minuuteiksi, päivät kuukausiksi. Kukaan ei osaa sanoa, kuinka kauan. Odotus oli seinät, lattia ja katto. Se oli kaikki.

Muistan sen odotuksen, sen kaikuvan tyhjyyden. Se oli raskasta, niin raskasta, kuin raskain kivi rinnassa. Harmaat seinät ja kylmä lattia. Ja aina se odotus. Aika venyi ja kääntyi, mutta toivo ei sammunut. Se oli vain siellä, himmeän valkeana tulen kipinänä sydämessä.

Montako vastaanottokeskusta on Suomessa?

Voi jestas, täällä sitä taas ollaan. 107 vastaanottokeskusta? Onko se nyt sitten totta? Tuntuu ihan älyttömältä määrältä. Muistan kun muutama vuosi sitten luku oli paljon pienempi. Missäköhän ne kaikki ovat? Pitääkö mun tarkistaa se jostain kartalta? Tai googlesta… tai mistä sitä nyt tarkistaa.

• 107 vastaanottokeskusta
• Sivutoimipisteitä ja yksityismajoitusta
• 10 alaikäisyksikköä
• 45 500 asiakasta (2024)
• 35 % yksityismajoituksessa
• 14 % kunnissa

Joo, ja sitten ne asiakkaat. 45 500! Se on ihan hirveä luku. Mä en edes osaa kuvitella.. Mitenkähän ne kaikki mahtuvat? Eikö niitä ole paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten? Ja mistä ne kaikki tulevat? Eihän se ole helppoa. Pitääkö mun itse etsiä tietoa siitä mistä he tulevat ja miksi? En oikeasti tiedä. Ei oikein tunnu uskottavalta. Ehkä se on väärä luku? Vai oliko se 45 000? Tai 50 000? En nyt jaksa muistaa..

Onko ne kaikki maahanmuuttajia? Mitenköhän ne jaksavat? Mulla menee hermot jos joudun odottamaan jonkun asiaa yli viisi minuuttia. Pitäisiköhän mun tehdä jotain heidän hyväkseen? Ei, en oikeasti tiedä. Mutta jotenkin voisi olla kiva jos heillä olisi parempi olo. Pitää yrittää ajatella positiivisesti.