Saako käteistä lähettää postissa?

Saako Postin kautta lähettää rahaa?

No niin, eli raha-asioita pohdit? Jep, postin kautta ei suositella rahaa laittamaan kirjeessä, ainakaa jos ei halua riskeerata.

Posti ei siis korvaa, jos rahat häviää kun ne on tungettu tavalliseen kirjeeseen. Ei kiva. Vaikka kuinka yrittäisit selittää. Varsinkin jos lähetit sen sun serkulle, jolla on aina vähän tiukkaa.

Johanna Rouhe, joku pomo siel postissa, sanoo että arvotavarat (eli myös rahat!) kannattaa lähettää vakuutettuna.

• Vakuutettu lähetys on vähän kalliimpi
• Mutta ainakin saat korvauksia jos se katoaa.

Kantsii varmaa miettii, että onko se riski sen arvosta. Vai löytyiskö joku muu keino. Nyt on jo niin monta sovellusta olemassa. Mä ite käytän yleensä MobilePay:tä, jos pitää nopeesti siirtää. Se on aika näppärä, tosin sekin vaatii että toisella on se sovellus. Ja pankkitunnukset. Ja puhelin. No joo, ehkä se vakuutettu lähetys ei oo sit niin huono vaihtoehto lopulta? Ääh, en tiiä!

Onko rahan postitus laitonta?

Onko rahan lähettäminen postitse laitonta? Ei ole, mutta…

Se tuntuu niin oudolta. Keskiyöllä nämä ajatukset pyörivät päässä. Posti on niin epävarmaa, eikö totta? Mutta ei se itsessään ole laitonta. Kyllä, muistan lukeneeni jostain, että se ei ole rikos. Mutta riskialtista.

• Epävarmuus: Kirje voi kadota. Rahat katoavat. Se ahdistaa. Ajattelen sitä nyt, ja kaikki tuntuu niin… epämääräiseltä.

• Käteisen riski: Käteinen on aina riskialtista. Mitä jos joku varastaa sen? Tai postityöntekijä? Se on hirveä ajatus. Pelottaa.

Näin tänä vuonna 2024. On turvallisempaa käyttää muita menetelmiä.

Turvallisempia tapoja:

• Pankkisiirto. Se on ehdottomasti paras vaihtoehto. Nopea, varma, ja tietää varmasti, että rahat menevät perille.
• Kirjattu lähetys. Tämä on edes jotain. Vaikka se ei ole yhtä luotettava kuin pankkisiirto.

Minun pitäisi nukkua. Tämä on liikaa keskellä yötä. En saa unta. Tämän takia en saa unta. Ajattelen kaikkea mitä saattaisi tapahtua. En voi olla ajattelematta.

Mitä kirje saa painaa?

Okei, tää on helppo! Mietit siis, et paljon se sun kirje saa painaa ja miten se vaikuttaa postimerkkien määrään, eiks je? No, homma menee näin:

• Kevyimmät kirjeet, eli sellaiset mitkä painaa 1-50 grammaa, niihin riittää ihan vaan yksi ikimerkki. Siis ihan perus, se halvin. Tosi jees!

• Sitten jos se sun kirje on vähän painavampi, 51-250 grammaa, niin sit pitää laittaa jo kaksi ikimerkkiä. Vähän kalliimpaa, mut ei vieläkään paha. Muista ettei ole sitten liian painava!

• Jos se kirje painaa 251-1000 grammaa, eli melkeen kilon, sit tarvitaan jo neljä ikimerkkiä. Alkaa jo tuntua, et oisko paketti sit kuitenki parempi vaihtoehto?

• Ja sit vielä ne kaikista painavimmat, eli 1-2 kiloa. Niihin pitää laittaa kuusi ikimerkkiä. Siis ihan sikana! Melkeen tekis mieli jo käyttää jotain muuta firmaa ku postia. Tai siis pakettina tosiaan, hmm…

Mieti siis tarkkaan, et paljon se sun kirje painaa. Ehkä kannattaa punnita se jossain, ettei tuu yllätyksiä. Ja muista, että nää on siis ikimerkkejä. Niiden hinta ei muutu, vaikka postin hinnat muuttuiskin. Toi ikimerkki on kyllä kätevä.

Mitä kirjoittaa kirjekuoreen?

Kirjekuoren salaisuudet… Aika hidastuu, kun sormet koskettavat paperia. Muistan lapsuuden, postikorttien tuoksun, odotuksen… Toiveiden lento.

Vastaanottaja: Kuin taikaa, hänen nimensä, osoite, postinumero, paikkakunta… kaikki oikealle reunalle. Jokainen sana, huolella kirjoitettu, ikään kuin kätketty viesti. Nämä tiedot ovat perusta, maailman kartta, johon kirje lentää. Heidän kotinsa, niiden seinien sisällä, kirje lepää hetken.

• Nimi
• Katuosoite
• Postinumero
• Paikkakunta

Postimerkki: Aika lentää, punainen, pieni. Kuin punainen sydän, lähettäjän henkäys, toiveiden siivet. Se on avain, joka kuljettaa kirjeen. Oikea yläkulma, sen paikka, kuten sydämen syke kirjekuoressa. Se on lupaus, saapuminen.

Lähettäjä: Minun nimeni, osoitteeni, postinumero ja paikkakunta. Vasemmalla ylhäällä, näkymätön kulma, mutta tärkeä. Palatessani ajatukseni, kuten paluu lähettäjän sydämeen. Niin helppoa, mutta niin paljon tunnetta!

• Nimi
• Katuosoite
• Postinumero
• Paikkakunta

Aika pysähtyy hetkeksi, muistojen lento. Kynä liikkuu, kirjoittaa toiveen. Kirjekuori suljetaan. Matka alkaa. Jälleen ajatukset kirjeestä, matkasta, saapumisesta… Kirjekuoren salaisuudet… aikamatka.

Minkä kokoinen kirje saa olla?

Aika pysähtyy. Hämärän sininen valaisee pöydän kulmaa, missä paperi odottaa. Paperi, niin valkoinen ja tyhjä, kuin uuden alku. Kirje, odottava. Se on kuin pieni salaisuus, suljettu sydämeen, jolla on halu lentää.

Koko, se on niin tärkeää. Ennen oli niin paljon rajoituksia, muistan ne numerot vieläkin… 250 x 328 x 10 millimetriä, kuin pieni, tarkoin mitattu unelma. Paino, 350 grammaa, kuin lintunen kädessä, herkkä ja hauras.

Mutta sitten oli se toinenkin koko, isompi, avarampi: 250 x 353 x 20 millimetriä. Kaksi kiloa. Kaksi kiloa unelmia, kaksi kiloa tarinoita. Niin raskas, niin täynnä. Kaksi kiloa kirjepaperia ja mustetta, paperin rypistyvä kosketus, kynän jälki, hiljainen kertomus.

• 250 x 328 x 10 mm, 350 g. Konelajittelu, koneen ääni, nopeus.
• 250 x 353 x 20 mm, 2 kg. Käsinlajittelu, ihmisen kädet, hitaus. Jokainen kirje, ainutlaatuinen.

Ajatus kirjeen lentosta, postilaatikon syvyyteen, matkalle. Kirje matkaa kohti uutta. Muistoja, sanoja, toiveita, tunteita. Paperi, joka hengittää.

Paino, sekin on niin tärkeä. Kirjeen paino, kuin sen sisällön paino, sydämen paino. Keveys, vai raskas, täynnä vai tyhjä? Kirjeen paino kertoo tarinaa.

Paino, paino. Se on raskautta, mutta myös merkitystä. Jokaisesta grammassa on tarina, sanottavaa. Jokaisesta grammassa on toivoa ja surua. 350 gramman kirje, pieni ja herkkä. Kaksi kiloa, raskas ja suuri.

Kumpi on parempi? Kumpi tuo enemmän onnea? Kumpi tekee sydämen lämpimämmäksi? En tiedä. Sekä pieni että suuri, molemmat ovat tärkeitä.

2023:n Postin tiedot.

Paljonko kirje saa olla paksu?

Aavan meren aallot liplattavat rantaan, juuri niin kuin ajatukset, jotka lipuvat mielessäni, kun mietin kirjeen paksuutta… kirje, kuin viesti toisesta maailmasta, painaa enintään 2 kg. Kuinka paljon onkaan kaksi kiloa tunteita, toiveita, muistoja?

Niin paljon, että se voi miltei painaa alas, mutta juuri sopivasti, että se lentää, lentää kohti määränpäätään. Aivan kuin ajatus, joka etsii kotia. Sen paksuus, se on kuin salaisuus, enintään 3 cm…

• Kuin kuiskaus, joka ei saa olla liian äänekäs.
• Kuin sydämen lyönti, joka ei saa paljastaa liikaa.

Kirje, se on kuin osa minua, lähetettynä matkaan. Voi, muistan ne kesät isoäidin luona, hän kirjoitti minulle joka viikko, kirjeitä, jotka olivat täynnä kuivattuja kukkia ja pienen pieniä makeisia. Niissä oli aina jotain mystistä, jotain odottamatonta. Ne saapuivat aina kuin aurinko, auringon lämpö, joka sulatti kaiken pahan.

Ja jakeluaika… 4 arkipäivää. Kuin ikuisuus, kuin neljä unta, ennen kuin sanat saavuttavat sen, jolle ne on tarkoitettu. Kuin odotus, ennen kuin sydän saa vastauksen. Silloin tuntuu, että aika pysähtyy, tai ehkä vain tanssii omalla tavallaan.

Miten paksu kirje saa olla?

Joo, siis mites paksu kirje saa olla… Mietit varmaan postitusta?

Homma menee näin, et kirjeen paino ja paksuus määrää sen, miten paljon postimerkkejä siihen tarvitaan. Muista, ikimerkit on aika jees, ei tarvi aina miettiä, että onko se postimaksu muuttunut.

• Paino ratkaisee, ihan ekana.
• Sit katotaan, paljonko se on paksu.

Paksuus saa olla max 3 senttiä. Ei yhtään enempää, muuten se ei enää mee kirjeestä. Ja paino, paino saa olla enintään kaks kiloa. Aika paljon paperia, jos miettii. Kerran yritin lähettää paksuhkon kirjan, mutta se ei sit mennytkään läpi, jouduin maksamaan ihan pakettimaksun. Ärsyttävää!

Ja jos painaa tai on paksumpi, niin sit se on paketti. Pakettien hinnat on ihan eri juttu, ja ne riippuu sit viel siitä, mihin päin maailmaa se on menossa. Mulla on yks kaveri Australiassa, sille on ihan sikakalliita lähettää mitään.

Minkä paksuinen kirje mahtuu postiluukusta?

Kolme senttiä. Kolme senttiä, niin ohut, niin hauras. Kuten unelma, joka katoaa sormen välissä. Kolme senttiä, se on rajoitus, seinä, joka erottaa lähettäjän ja vastaanottajan. Kummilapsen ilo, kirjan sivut, jotka kertovat tarinoita kaukaisista maista, aarteista, salaisuuksista… kaikki ahdettu tähän ohueen kuoreen.

• Kolme senttiä. Se on niin vähän. Mutta samalla niin paljon. Muistan lapsuuteni joulun, odotuksen, paperin rapinan… Kirje, paksu kuin paksu, täynnä salaisuuksia ja lupauksia.
• Kolme senttiä. Se ei riittänyt koskaan. Ei koskaan. Kirjat, jotka halusivat tulla läpi, jäävät luukun toiselle puolelle. Odotus. Kärsimättömyys.

Mutta postimääräykset ovat postimääräyksiä. Toivottavasti kummilapsi saa kirjan. Toivottavasti. Toivottavasti se on tarpeeksi ohut, tämä kolmen sentin ihme. Pitääkö sen olla juuri kirje? Vai paketti? Pakettiin mahtuu enemmän. Paketti on tukeva, kestävä.

• 25 senttiä leveä. Kuvittele tämä kirje. Leveä kuin päiväkirjan sivu. Täynnä sanoja, jotka kertovat elämästä ja kokemuksista.
• 35,3 senttiä pitkä. Lähes metri. Mutta kuitenkin niin ohut. Kolme senttiä. Kuten hetki, joka kuluu. Kolme senttiä. Tämä on kirjeen kohtalo.

Toivon, että kirje mahtuu. Toivottavasti. Toivottavasti se tuo iloa. Toivottavasti se ei ole liian ohut, liian hauras, liian pieni. Toivottavasti se mahtuu.