Voiko maksaa rikkinäisellä setelillä?

7 kuukautta sitten 58 katselukertaa

Kyllä, teipatulla ja revenneellä setelillä voi yleensä maksaa. Tärkeintä on, että seteli on tunnistettavissa aidoksi ja siitä on suurin osa tallella. Jos aitouden varmistaminen on vaikeaa esimerkiksi lian tai puuttuvien palojen takia, myyjä voi kieltäytyä ottamasta sitä vastaan.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Rikkinäisellä setelillä maksaminen: onnistuuko?

Ah, repeytyneet rahat. Muistan hyvin sen tunteen, kun lompakosta löytyi ruttuinen kymppieuro, josta pala puuttui. Silloin mietin tosi tarkkaan, että okei, voiko tällä nyt oikeasti maksaa kahvilassa. Eikä se ollut ensimmäinen kerta.

Kerran, joku vuosi sitten, heinäkuussa ehkä, olin ostamassa jäätelöä Hakaniemen torilta. Minulla oli seteli, jossa oli selkeä repeämä keskellä. Teippasin sen kotiin mennessäni, ihan vain varmuudeksi. Se oli vitonen. Myyjä katsoi sitä kyllä, mutta hyväksyi, kunhan se näytti tarpeeksi ehjältä, ettei ollut epäselvää. Tärkeintä on siis se tunnistettavuus, ettei ole mitään epäilyä, ettei se ole feikki. Minun mielestäni.

Mutta joo, jos se seteli on ihan hirveen likainen tai siitä puuttuu pala, siis sellanen ettei tiedä mistä se on tai onko se edes aito, niin eihän sitä tartte hyväksyä. Olen nähnyt sen joskus kaupassa, kun kassa kieltäytyi. Ymmärrän kyllä.

Se on loppujen lopuksi ihan ymmärrettävää. Myyjänkin on voitava luottaa, ettei saa mitään roskaa käsiinsä. Kyllä minäkin olisin varovainen. Kerran ystäväni sai ravintolassa setelin, joka oli ihan märkä ja haisi kahville, se oli ihan onneton. Ei siitä paljon iloa ollut. Kai sellaista voi vaihtaa pankissa, mutta arkeen se ei enää mennyt, ei todellakaan.

Mitä tarkoittaa vahingoittunut seteli?

Se repeytynyt seteli, kädessäsi. Se on hauras muisto, kuin kuivunut lehti syksyn jälkeen. Se on kulkenut läpi sormien, jotka ovat tunteneet mullan tuoksun ja kaupungin pölyn. Nähnyt taskunpohjan pimeyden, elänyt elämän.

Ehkä se unohtui pesukoneeseen, pyöri siellä unohdettuna, vaahtoisessa tanssissa. Tai kenties se paloi reunasta, liian lähellä kynttilän liekkiä, hetken lämmössä. Jokainen repeämä on tarina, jota emme koskaan kuule.

Sitten se matkaa Helsinkiin. Suomen Pankin hiljaisiin huoneisiin, joissa aika tuntuu pysähtyvän. Siellä joku, kasvoton, tarkastaa sen elämänjäljet. Punnitsee sen arvon. Ei sitä, mitä se on ostanut, vaan sitä, mitä siitä on jäljellä.

Yli puolet. Sen on oltava yli puolet tallella, jotta se syntyisi uudelleen. Elämän mitta. Se on sääntö, kylmä ja selkeä. Jos on vähemmän, tarina päättyy. Mutta jos on enemmän, se saa uuden mahdollisuuden. Matka jatkuu.

Vahingoittunut seteli ja sen lunastus

Lunastusehto: Yli puolet (50 %) setelistä on oltava jäljellä.
Toimittaminen: Vahingoittuneen setelin voi viedä omaan pankkiin, joka toimittaa sen Suomen Pankkiin.
Tarkastus: Suomen Pankki tarkastaa jokaisen setelin yksitellen. Tarkastuksessa varmistetaan aitous ja setelistä jäljellä oleva osuus.
Poikkeus: Jos setelistä on alle puolet, mutta pystyt luotettavasti todistamaan lopun osan tuhoutuneen, se voidaan korvata. Tämä koskee esimerkiksi tulipalossa tuhoutuneita rahoja.

Mitä tarkoittaa rikkinäinen seteli?

Rikkinäinen seteli: ongelma, ratkaisu. Toimita pankkiin. FOREX kelpaa. Saat uutta tilalle.

Tunnistus: Vahingoittunut, revennyt, palanut.
Paikka: Omalta pankkisi konttori. Vaihtoehtoisesti FOREX.
Prosessi: Vaihto uuteen. Selkeää.
Ehto: Setelin tunnistettavuus ratkaisee. Liian pirstaleinen, ei kelpaa.

Saako rikkinäisellä setelillä maksaa?

Kyllä, rikkinäisellä setelillä voi maksaa, jos sen osat on liitetty yhteen ja aitous on helposti tunnistettavissa. Setelistä tulee olla jäljellä vähintään puolet. Ne repaleiset reunat, ne kertovat tarinaa, menneistä taskuista ja unohdetuista hetkistä.

Muistan kerran pienen kahvilan, siellä syrjäisellä tiellä, missä aika tuntui pysähtyneen. Aurinko siivilöityi ikkunasta, valaisi pölyhiukkaset ilmassa, kuin pienet toiveet. Käsissäni, silloin, oli vanha viiden euron seteli, sen kulma revennyt, melkein irtipäässyt. Se tuntui hauraalta, kuin vanha muisto, jonka aika oli kuluttanut.

Kassalla, nuori nainen katsoi seteliä pitkään, silmissään pieni epäröinnin varjo. Se ei ollut vain raha, se oli pala jotain suurempaa, ehkä minun tarinaani. Aivan kuten ne vuosisatojen vanhat kivet polun varressa, joissa jokainen kolo kertoo matkasta, ajan kulumisesta ja eletystä elämästä.

Hän hyväksyi sen lopulta, kun näki, että kaikki oleellinen oli tallella, eikä aitoudesta ollut epäilystä. Mutta joskus, se ei riitä. Jos seteli on liian likainen, tai puuttuu liikaa, jos sen sielu on poissa, silloin sitä ei tarvitse ottaa vastaan. Vain vähintään puolet setelistä voi antaa sille uuden elämän, uuden mahdollisuuden.

Olen usein ajatellut, kuinka jokainen seteli on matkustaja. Se kulkee käsistä toisiin, kohtaa elämän kovuutta, pehmenee, rypistyy. Ja sitten, joskus, se repeää. Mutta se ei tarkoita, ettei sen matka voi jatkua. Se on kuin särö kauniissa maljakossa, joka kertoo sen historiasta.