Mikä Oivariini paistamiseen?

Mikä oivariini paistamiseen? Opas valintaan

Mikä oivariini paistamiseen kannattaa ottaa jääkaapista kun aloittaa ruoanlaiton? Oikean tuotteen valinta varmistaa täydellisen paistopinnan ja estää ruoan tarttumisen pannuun. Sopivan levitteen käyttäminen säästää aikaa ja vaivaa keittiössä. Tutustu parhaisiin vaihtoehtoihin ja opi saavuttamaan paras mahdollinen maku jokaiseen ruokalajiin helposti.

Mikä Oivariini paistamiseen on paras valinta?

Valio Oivariini juokseva on luonnollinen ja paras valinta koko perheen paistamiseen ja ruoanlaittoon, sillä se yhdistää voin aidon maun sekä rapsiöljyn erinomaiset paisto-ominaisuudet ilman lisäaineita.

Paistamiseen suositellaan aina rasvatuotetta, jonka kokonaisrasvapitoisuus on vähintään 60 prosenttia, sillä kevyemmät levitteet sisältävät liikaa vettä, mikä saa ne räiskymään ja ruoan helposti palamaan pohjaan. Juoksevan version rasvaprosentti on 75-80 grammaa sataa grammaa kohden tuotevariantista riippuen, mikä tekee siitä täydellisen kuumalle pannulle. Muistan itsekin, kun yritin kerran nuukuuksissani paistaa lettuja jääkaapista löytyneellä vähärasvaisella kevytlevitteellä - lopputuloksena pannu vain rätisi, ja letut tarttuivat kiinni jättäen jälkeensä palaneen käryn. Sen jälkeen opin kerralla, miksi riittävä rasvaprosentti on paistossa kaiken a ja o.

Juoksevan ja perinteisen Oivariinin erot pannulla

Monet pohtivat, voiko sitä tavallista rasiassa myytävää levitettä käyttää paistamiseen samalla tavalla kuin pullotettua versiota.

Vaikka perinteiselläkin Oivariinilla voi paistaa, oivariini juokseva paistaminen on suunniteltu nimenomaan kuumennusta silmällä pitäen, ja se on heti valmista annosteltavaksi ilman veitsellä kaapimista. Juoksevan tuotteen suurin etu on sen vakaus korkeissa lämpötiloissa, sillä se ei sisällä lainkaan lisä- tai säilöntäaineita, ja sen rasvakoostumus estää voille tyypillisen liian nopean tummumisen. Lisäksi tuotteella on Suomen Sydänliiton myöntämä Sydänmerkki, mikä tarkoittaa, että sen rasvan laatu ja suolapitoisuus (0,8 grammaa sataa grammaa kohden) ovat parempi valinta arkiseen ruoanlaittoon. Mutta tässä on pieni koukku, johon moni kotikokki lankeaa huomaamattaan.

Esilämmitä pannu aina maltillisesti keskilämmöllä ennen rasvan lisäämistä, jotta seoksen sisältämä voiaines ei ehdi palaa ennen kuin ruoka-aineet ovat pannulla. Oikean paistolämpötilan tunnistaa helposti siitä, kun juoksevan rasvan kuohunta lakkaa ja se saa kauniin, kevyen kultaisen sävyn. Mutta miten eri rasvavaihtoehdot pärjäävät tarkemmassa vertailussa keskenään? Katsotaanpa sitä tarkemmin seuraavaksi.

Paistorasvojen vertailu: Oivariinit ja perinteinen voi

Oikean rasvan valinta vaikuttaa niin ruuan makuun kuin sen onnistumiseen pannulla ilman käryä.

Valio Oivariini juokseva ⭐ (Suositellaan ruoanlaittoon)

• Sisältää pehmeää rasvaa ja vähemmän suolaa, tuotteelle on myönnetty Sydänmerkki
• Kestää hyvin kuumuutta rapsiöljyn ansiosta, kuohuu lyhyesti ja osoittaa oikean paistolämpötilan
• Antaa ruoalle ja leivonnaisille aidon, täyteläisen suomalaisen voin maun
• Erittäin helppo ja nopea annostella suoraan pullosta kuumalle pannulle

Perinteinen rasiassa oleva Oivariini

• Sisältää tuotevariantista riippuen enemmän kovaa rasvaa tai suolaa kuin juokseva versio
• Sopii peruspaistamiseen, mutta herkempi liian korkeille lämpötiloille kuin juokseva
• Tuttu voimainen maku, joka toimii erinomaisesti myös leivän päällä
• Vaatii veitsellä tai lusikalla annostelun, sulaa pannulla hieman juoksevaa hitaammin

Normaali voi

• Korkea tyydyttyneen eli kovan rasvan pitoisuus, ei sisällä pehmeitä kasviöljyjä
• Palaa erittäin herkästi korkeissa lämpötiloissa maidon kiintoaineiden (heraproteiinin) vuoksi
• Kaikkein täyteläisin ja perinteisin maku, jota moni ammattilainen arvostaa
• Kovaa suoraan jääkaapista otettuna, vaatii leikkaamista palasiksi ennen pannulle laittoa

Harrastekokki Villen lettukestit: Epäonnistumisesta rapeaan lopputulokseen

Ville, helsinkiläinen 34-vuotias perheenisä, lupasi paistaa lapsilleen sunnuntailettuja perinteisellä reseptillä. Hän oli kuitenkin usein tuskaillut sen kanssa, että letut joko tarttuivat kiinni valurautapannuun tai rasva alkoi savuta keittiössä liian nopeasti.

Ensimmäisellä yrittämisellä Ville lohkaisi pannulle reilun palan jääkaappikylmää kovaa meijerivoita. Lämpö oli liian korkealla, ja heraproteiini paloi mustiksi pilkuiksi pannun pohjaan ennen kuin ensimmäinenkään lettu oli valmis. Keittiö täyttyi kitkerästä kärystä.

Ville tajusi, että pelkkä kova voi vaatii liian tarkkaa lämpötilan säätelyä. Hän pyyhki pannun puhtaaksi, otti käyttöön juoksevan voi-kasviöljyseoksen ja laski lieden tehoa pykälän verran alemmas huomaten, että juokseva koostumus levittyi tasaisesti heti pannulle osuessaan.

Muutoksen ansiosta letuista tuli täydellisen rapeareunaisia, ja Ville paistoi koko taikinan ilman yhtäkään pohjaan palamista. Voin maku säilyi aidon täyteläisenä, mutta ilman pelkoa äkillisestä kärähtämisestä.