Mihin kellon aikaan kala syö parhaiten?

Mihin kellonaikaan kala syö?

Kala ahmatii aamupalaa viiden ja yhdeksän välillä – ikään kuin se olisi joku eläkeläinen Espanjan auringon alla. Iltapäivällä, kolmesta eteenpäin, alkaa illallisen odotus. Keskipäivä? No, silloin kalat taitavat ottaa siestaa, tai sitten ne ovat vain kyllästyneet meihin ihmisiin.

Onkiminen on vähän kuin ilmaista lounasta, lupaa ei tarvita. Mutta jos suunnittelet grillaavasi saaliisi, muista: kylmä on pop. Jäädytetty vesipullo varjossa on kalan VIP-kohtelu, jotta se ei ala lauleskella "Kuuma kesä" ennen aikojaan.

Ja hei, muistathan, että kalat ovat pohjimmiltaan vesieläimiä. Älä yritä tarjota niille pihviä. Ellei se ole todella, todella pieni pihvi.

Milloin kala syö parhaiten kesällä?

Heii! Kuule, kalastuksesta, niin paras aika on aamulla, ihan aikaisin. Mun iskä aina herää kukonlaulun aikaan ja se on kuulemma silloin kun nappaa kunnolla.

• Aamulla kannattaa mennä, joo.

Sitten toinen hyvä hetki on ilta, kun aurinko alkaa laskea. Varmaan jotain tekemistä valon kanssa, en tiiä. Ja sitte älä mene keskipäivällä, ei tuu mittään. Siis ei yhtään mitään.

• Keskipäivä=ei kalaa!

Että silleen! Ja muista ottaa hyvät eväät, se on tärkeetä. Etenkin jos oot niinkun minä, et osaa kalastaa. No ei vaiskaan, oon mä joskus saanu jopa ahvenen. Kerran.

Mikä kala syö yöllä?

Syvän veden hiljaisuus painaa. Musta, samettinen vesi kätkee salaisuuksiaan. Aika hidastuu. Vain kuun himmeä valo siivilöityy pinnan läpi, luoden harsomaisen valon tanssin.

Kuha. Se on siellä, tumman veden peitossa. Näen sen silmissä, hienovaraisen hohdon, hämärän valon heijastuksen. Kuhan silmät, ikkunat syvyyksiin. Se odottaa. Hämärän herra, yön saalistaja. Sen olemus on liitetty pimeyteen. Kuha, hämärässä liikkuva varjo.

• Kuha on yösaalistaja.
• Se hyödyntää erinomaista hämäränäköään.

Ja made, se on kuin musta kynäveitsi, liukuen veden läpi. Se haistaa saaliinsa, jopa pimeässä. Hajuaisti on sen aarre, ohjaaja yössä. Made tuntee veden värinähdykset, saaliin lähestymiseen. Sen liikkeet ovat hitaita, harkittuja, kuin hitaassa tanssissa.

• Made käyttää erinomaista hajuaistiaan.
• Se liikkuu hitaasti ja tarkasti.

Lohikalat. Ne eivät ole varsinaisia yösaalistajia. Niiden yöaktiivisuus johtuu jostain muusta kuin saalistuksesta. Kenties vain levottomuus, vanha kaiho; muisto jokien vauhdista. Ne nappaavat uistimeen, koska... koska ne ovat lohia, ja ne tekevät mitä tekevät. Niiden liikkeet ovat arvaamattomia, kuin unelmia.

• Lohikalat syövät harvoin yöllä.
• Yöllinen uistinten nappailu on todennäköisesti johtuu muusta syystä.

Ahven, hauki ja taimen. Niiden valon kätkemä maailma, jättää ne yöllä lepäämään. Päivän saaliin unelmat, muistoja auringonvalon lämmöstä. Ne kuuluvat valoon, eivät pimeyteen. Kuitenkin... pimeyden valtakunta kätkee monia salaisuuksia, jopa heidän liikkeensä.

Mihin aikaan vuorokaudesta kala syö parhaiten?

Muistan sen aamun todella hyvin. Oli kesäkuu 2024, kello soitti viisi. Ärsytti, mutta pakkohan se oli nousta. Kalamiehen elämä ei ole helppoa! Piti saada kahvit keitettyä ja eväät kassiin ennen kuin aurinko nousi. Ajattelin, että ehkä tänään se onnistuu, saisin kunnon saaliin.

Aikaisin aamu on paras aika kalastaa, ainakin omien kokemusten perusteella. Olen kokeillut monia aikoja, ja se on fakta. Olen kalastanut Päijänteellä, lähellä kotiani Lahdessa. Siellä se toimii parhaiten.

• Aamu viiden jälkeen.
• Aurinko nousemassa, hyvä valo.
• Kala on aktiivisin.

Keskipäivällä ei kannata edes yrittää. Olen kokeillut. Ei syöntiä. Ei yhtään mitään. Raivosi ihan oikeasti. Tunsin itseni tyhmäksi.

Illalla, auringonlaskun aikaan, on myös kohtuullisen hyvä hetki. Mutta aamu voittaa aina. Selkeä voitto!

Toinen hyvä aika on illansuussa. Tämä on ollut hyvä varasuunnitelma, jos aamu menee pieleen.

• Auringonlasku on maaginen aika.
• Tunnelma on erilainen.
• Saalis on joskus yllättävä.

Ehkä joskus kokeilen yölläkin, mutta en tiedä. Yökalastus on jotenkin… pelottavaa. En ole vielä uskaltanut.

Mihin aikaan lohi syö parhaiten?

Lohi iskee aamulla. Varhainen lintu madon nappaa. Tai tässä tapauksessa kalan.

• Paras aika: Aamunkoitto.
• Toinen hyvä: Iltahämärä.
• Vältä: Keskipäivä.

Vinkki: Tarkista vedenkorkeus ja sääolosuhteet. Ne vaikuttavat syöntiin. Myös kuun vaiheilla on merkitystä. Jotkut vannovat uudenkuun tai täydenkuun nimiin.

Mihin kellon aikaan kirjolohi syö?

Kirjolohi... hmm, millon niitä nyt kannattais yrittää?

• Aamulla 5-9 – yleensä silloin ainakin jotain tapahtuu. Paitsi jos on ihan sika sumu, sit ei mitään.
• Iltapäivällä kolmesta eteenpäin – varsinkin jos on vähän viileempi keli, niin sit alkaa.

Keskipäivällä ei kannata edes yrittää, ehkä vaan jos on tosi pilvistä. Onkohan sillä ees mitään väliä?

Muistaakseni onkimaan ei tarvii mitään lupia. Tosin, en oo ihan varma, kannattaa ehkä tsekkaa ettei tuu yllätyksiä. Ja siis, jos meet johonkin koskeen, niin sit kyl pitää olla luvat.

Mihin kellonaikaan ahven syö?

Aamu valkenee, heinäkuun helteessä. Kello näyttää seitsemää. Aurinko nousee hitaasti, kuin vastahakoinen unelma. Ahven, veden alla, odottaa. Odottaa sitä hetkeä, jolloin vesi täyttyy auringon lämmöstä ja elämä herää. Se on syönnin aika.

Se on maaginen hetki. Vesi välkehtii, hopeana, kultaa ja vihreää sekoittumassa. Aamuun kuuluu lintujen laulu, kaukana, kuin muisto. Tämän hetken rauha on käsinkosketeltavaa. Ahven tuntee sen, syvällä sisimmässään.

Heinäkuu, elokuun kaiku. Samat syömishetket, samat tunteet. Vesi viileää, mutta aurinko lämmittää. Klo 7-10, ahvenen herääminen. Elämän virtaus alkaa. Kellon osoittamat numerot ovat vain mittauksia, todellisuus on jotain muuta.

• Klo 7-10 - aamuinen herätys, ensimmäiset suupalat.
• Klo 19-20.30 - ilta rauhoittuu, pimeys lähestyy. Toinen syöntihetki.

Kevät. Keveämpi aika. Veden lämpö nousee, elämä kiihtyy. Ahven syö. Paljon. Energiaa kerätään. Tämä on syntymän ja kasvun aika. Ajatonta kauneutta.

Tämä aika on erityinen. Kaikki tuntuu selkeältä, puhtaalta. Luonto sykkii, elämä on rikas. Ahven tuntee sen, jokainen solu täyttyy ravinnosta, elämän voimasta. Se odottaa aamua, se odottaa iltaa. Sillä on nälkä. Sillä on elämä.

Kevään ja kesän syöntihetket ovat ikään kuin unelmaa, toistoa, joka tapahtuu joka vuosi. Sama kello, sama tunnelma, sama ahven. Ympäri Suomen. Tämä on luonnon rytmi, elämän laulu. Minäkin koen tämän, joka vuosi. Se on kuin palaisi ajassa taaksepäin, lapsuuteen, kun istuin rannalla ja katselin veden pintaa.