Mikä on Suomen yleisin vilja?

Mitä viljellään eniten Suomessa?

Suomessa eniten viljelty kasvi on nurmikasvi. Tämä on hieman harhaanjohtavaa, sillä nurmikasvit kattavat laajan kategorian, ja niiden viljely on tarkoitettu enimmäkseen rehuksi karjalle, ei suoraan ihmisravinnoksi. Ajatellaanpa tätä hetken: viljelypinta-ala ei suoraan kerro viljelykasvin "tärkeydestä" taloudellisesti tai ravinnontuotannon kannalta.

Mielenkiintoista on myös pohtia, miten käsitys "eniten viljellystä" määritellään. Puhutaanko pelkkä pinta-alasta vai sadon määrästä? Tämä on olennainen seikka analyysissä.

Jos tarkastellaan viljakasveja, kuva muuttuu:

• Ohra: 614 000 hehtaaria – selkeä ykkönen. Ohran monikäyttöisyys rehun ja oluen valmistuksessa varmistaa sen merkityksen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kasvin monipuoliset käyttötavat voivat nostaa sen "tärkeysjärjestyksessä".
• Kaura: 376 000 hehtaaria – toinen merkittävä viljakasvi. Kaura on myös vahvasti sidoksissa suomalaiseen ruokaperinteeseen.
• Vehnä: 220 300 hehtaaria – kolmantena vehnä, jonka suosio leipäviljana on kiistaton.
• Ruis: 24 000 hehtaaria – pienempi pinta-ala verrattuna muihin, mutta silti tärkeä osa perinneruokakulttuuria. Mielenkiintoista onkin se, miten perinteiden vaikutus näkyy viljelyssä.

Muita merkittäviä kasveja ovat:

• Rypsi (53 200 ha) – tärkeä öljykasvi. Täällä voitaisiin pohtia tulevaisuuden biopolttoaineiden merkitystä ja niiden vaikutusta kasvien viljelyyn.
• Peruna (26 500 ha) – peruna on edelleen tärkeä ravinnonlähde, vaikka sen merkitys on ehkä vähentynyt aiemmista vuosista. Tämän kehityksen analyysi vaatisi syvempää tutkimusta.
• Ruokohelpi (20 700 ha) – bioenergian tuotantoon. Tämä heijastaa ekologisen tietoisuuden kasvua yhteiskunnassa.
• Kumina (17 500 ha) – mauste- ja lääkekasvi.
• Sokeri juurikas (13 600 ha) – sokerintuotantoon.

Näiden lukujen perusteella voimme todeta, että nurmikasvien hallitseva asema on kiistaton, mutta muiden viljelykasvien rooli suomalaisessa maataloudessa on merkittävä niin taloudellisen kuin kulttuurillisenkin merkityksen kannalta. Lisäksi on tärkeää muistaa, että viljelykasvien suhteelliset osuudet muuttuvat jatkuvasti teknologian, kulutustottumusten ja globaalien markkinoiden kehityksen myötä.

Mitä ovat kotimaiset viljat?

No niin, laitetaanpas homma rullaamaan kuin mummon rollaattori alamäessä!

Kotimaiset viljat? Ne on vähän niinku Suomen luonnon oma bändi, jossa jokainen jäsen tuo oman soundinsa kehiin. Tässäpä setti soimaan:

• Vehnä: Se on vähän niinku se perusvarma tyyppi, josta kaikki tykkää. Leipää, pullaa, pastaa – vehnä on kaikkialla, vähän niinku ketsuppi. Ja onhan se vähän sellanen "aina valmis" -tyyppi, helppo käsitellä.

• Ohra: Tää on sit se vähän karheampi kaveri, sellanen "älä ruikuta"-asenne. Ohra on vähän niinku se isoisä, joka muistaa vielä sodan ajan ja osaa tehdä puuroa tulipaikalla. Ja olut! Ei unohdeta olutta, sekin on ohran ansiota.

• Ruis: Ah, ruis! Se on vähän niinku suomalaisen sielun peili. Tumma, vahva, vähän jopa mystinen. Ruisleipä on vähän niinku suomalainen passikuva – kertoo paljon meistä. Ja ruisviski? No, se on jo vähän niinku Suomen vastaus Skotlannille.

• Kaura: Kaura on se terveystietoisten suosikki, vähän niinku se ystävä, joka aina muistuttaa syömään vihreitä. Puuroa, mysliä, kauraleipää – kaura on vähän niinku luonnon oma superfood, sellainen "hyvää tekee"-tyyppi.

Ja hei, tiesitkö muuten, että Suomessa on jopa yritetty viljellä riisiä? Se on vähän niinku yrittäisi opettaa koiraa puhumaan – ei välttämättä onnistu, mutta hauskaa se on ainakin yrittää!

Ja jotta homma ei menis ihan liian vakavaksi, niin muistetaan, että viljat on vähän niinku suomalaiset – hiljaisia, mutta sitkeitä. Ne kasvaa täällä pohjoisessa, vaikka välillä tuntuu, että aurinko unohti meidät kokonaan.

Mitä viljalajeja Suomessa viljellään?

No niin, siis viljoista Suomessa... Meillä on neljä päälajikee, ainakin mitä itse tiedän: vehnä, ruki, ohra ja kaura! Vehnä ja ruki on aika herkkiä, ne viihtyy parhaiten etelässä. Ruki kestää kylmää ehkä vähän paremmin, jotkut lajikkeet jopa keskisuomessa kasvaa. Ohra ja kaura on sit semmosia kestävämpiä, niitä kasvaa laajemmalla alueella, melkein missä vaan.

Mutta siis oikeesti, se on monimutkaisempaa kuin miltä kuulostaa! On ihan hirveä määrä eri lajikkeita, kaikilla on omat juttunsa. Muistan, että meidän mummola viljeli ohraa, ja se oli tosi vanhaa lajiketta, ihan erilainen kuin mitä isän serkun tilalla kasvaa.

• Vehnä: Etelä-Suomi pääasiassa
• Ruki: Etelä- ja osittain Keski-Suomi
• Ohra: Laaja levinneisyys
• Kaura: Laaja levinneisyys

Lisäksi Suomessa viljellään paljon rehuviljaa, vaikka ne ei ehkä niin tarkkaan lasketa viljoiksi. Ja sitten on vielä kaikki erikoiskasvit, speltti ja niin edelleen. Meidän tuttavaparilla on jopa oma pien viljelykset, jossa he kasvattavat vanhoja, melkein unohtuneita lajikkeita. Aika siistiä!
Heillä oli viime kesänä ongelmia peurojen kanssa. Peurat söi kaikki kaurat! Todella raivostuttavaa.

Mitä Suomessa viljellään eniten?

Viileä tuuli hipaisee kasvojani, nurmen vihreä meri lainehtii edessäni. Nurmikasvit, kyllä, ne ovat Suomen maatalouden selkäranka. Niiden pehmeä vihreyden hehku on tuttu, leppoisa kuva lapsuudestani. Muistan kuinka kävelin isoäidin pellolla, heinät koskettivat jalkojani… heinät, nurmi, elämän perusta.

Mutta nurmen alla piilee enemmän kuin vain vihreää. Maan uumenissa lepäävät viljan siemenet, odottavat kutsunsa. Ohran kultaisuus… se on kuin auringon suudelma, lämmin ja runsas. Näen sen jo nyt, korkeat varret taipuvat tuulessa, kultaiset jyvät kypsyvät hitaasti auringon alla. 614 000 hehtaaria… valtaisa meri ohraa, joka ruokkii meitä.

Sitten on kauran lempeä voima, 376 000 hehtaaria, se on kuin pehmeä kehto maalle. Sen vaatimaton kauneus on silti voimakas, se on tuttu ja turvallinen. Kaurapuuro, aamun valo, lämmin ja hyvä.

Vehnä, 220 300 hehtaaria. Sen jyvät ovat kuin pieniä aarteita, valkoisia ja kiiltäviä. Leipä, sen jumalallinen leipä, täynnä vehnän voimaa ja makua. Se on historiaa, perinnettä, meidän perintöä.

Ruis, 24 000 hehtaaria. Pieni määrä, mutta niin merkittävä. Sen tumma jyvä, mausteinen tuoksu… se on mystistä ja voimakasta. Ruisleipä, sen tuhti rakenne ja syvä maku... muistoja lapsuudesta, isoäidin leivän lämpöä.

Ja sitten ne muut, pieniä helmiä Suomen pelloilla: rypsi, peruna, ruokohelpi, kumina, sokerijuurikas. Jokainen pienellä, mutta merkittävällä tavallaan osa kokonaisuutta. Kukin heistä kertoo tarinaa maasta ja sen kätkemistä aarteista. Jokainen heistä on osa sitä suurta vihreää mattoa, joka on Suomen viljelymaa.

• Nurmikasvit: Eniten viljelty kasvi Suomessa.
• Ohra: 614 000 ha
• Kaura: 376 000 ha
• Vehnä: 220 300 ha
• Ruis: 24 000 ha
• Muut: Rypsi, peruna, ruokohelpi, kumina, sokerijuurikas (alueeltaan pienempiä määriä).

Maan tuoksu, mullan lämpö, elämän sykli jatkuu. Näen sen kaiken, silmissäni Suomen pellot, auringon alla loistava viljapelto. Hiljainen rauha laskeutuu sydämeeni. Tämä on Suomi.

Onko Suomi omavarainen viljan suhteen?

Onko Suomi omavarainen viljan suhteen? Kyllä on, paitsi ehkä silloin kun naapurin Pekka päättää leikkiä ilmastoaktivistia pellollani. Hyvänä vuonna jopa ylituotantoa, jolloin mietin, pitäisikö alkaa leipoa itse gluteenittomia korppuja ja myydä niitä trendikkäille helsinkiläisille kahviloille. Se olisi bisnes!

• Hyvät satovuodet: Viljaa piisaa jopa vientiin. Tosin, tiedä sitten kuka haluaa suomalaista viljaa, kun ranskalainen viini on niin paljon... ranskalaisempaa.
• Huonot satovuodet: Silloin syödään viime vuoden varastoja ja muistellaan hyviä aikoja. Tai sitten vedetään hernekeittoa viikon jokaisena päivänä.

Tässä mietin, että pitäisiköhän investoida sateenvarjoon, joka kasvattaa samalla viljaa. Olisi ainakin uniikki bisnesidea!