Milloin hauki syö parhaiten?

Missä hauki kudun jälkeen?

Kudun jälkeen hauki on peto. Se ei siirry kauas. Nälkä on raivoisa ja keskittyminen tapissa. Koko olemus on pelkkää saalistusta.

Hauki on samoilla paikoilla, missä se kutee. Se ei tuhlaa energiaa siirtymiseen. Se odottaa saalista kutulahdissa. Vesi on siellä lämpimämpää. Pikkukala liikkuu siellä. Hauki tietää tämän.

• Sijainti: Matalat, aurinkoiset ja ruohikkoiset lahdet. Veden syvyys 0.5–3 metriä. Kaislikoiden ja lumpeiden reunat ovat sen valtakuntaa.
• Käyttäytyminen: Aggressiivinen ja reviiritietoinen. Iskee vieheeseen säälimättä. Se ei syö, se tuhoaa.
• Aika: Heti jäiden lähdön jälkeen, kun veden lämpötila nousee. Tämä on kalastajan kulta-aikaa.

Suurimmat yksilöt, metrin ylittävät naaraat, toimivat toisin. Ne vetäytyvät kudun jälkeen lahden suulle, syvempään veteen. Levätäkseen. Ne keräävät voimia muutaman päivän. Sitten ne palaavat matalaan. Entistä nälkäisempinä.

Vieheet ovat työkaluja. Tässä vaiheessa tarvitaan oikeat.

• Hitaasti uppoavat jerkit: Pysäytykset ovat avain. Ne saavat kalan iskemään. McRubber. Buster Jerk.
• Suuret kumikalat: Hidas uitto pohjan tuntumassa. Realistinen liike on valttia.
• Spinnerbaitit: Kaislikon läpi rymistelyyn. Värillä ja värinällä on merkitystä. Tulta ja kuparia.

Viime keväänä sain 114 cm kalan juuri näin. Alle metrin vedestä, vanhan kaislikon reunasta. Se iski niin, että vapa oli lähteä käsistä. Se ei ollut sattumaa. Se oli logiikkaa.

Mihin aikaan vuodesta hauki kutee?

Hauki kutee heti jäiden lähdön jälkeen. Kutu kestää tyypillisesti viikosta kahteen.

• Sukukypsyyden saavuttavat:

  • Koiraat: 2-4 vuotta
  • Naaraat: 3-4 vuotta

• Kutuajat:

  • Järvet: Välittömästi jäiden lähdön jälkeen.
  • Merenlahdet: Alkaa huhtikuun puolivälin tienoilla, ulkosaaristossa voi jatkua kesäkuulle.

Milloin hauki kutee?

Jäiden lähtö on merkki. Alkukantainen vietti herää. Hauki nousee syvyyksistä matalaan. Kiertokulku vaatii jatkoa.

Hauen kutuaika on kevät. Veden lämpötila määrää tahdin.

• Etelä-Suomi: Kutu alkaa huhtikuussa, heti jäiden väistyttyä.
• Pohjois-Suomi ja ulkosaaristo: Ajankohta siirtyy kesä-heinäkuulle. Kylmä vesi viivyttää prosessia.

Kutu on rituaali. Se ei tapahdu missä tahansa.

Hauki hakeutuu mataliin, suojaisiin vesiin. Paikka on valittu tarkkaan. Kutualueet ovat elintärkeitä kannan säilymiselle.

• Sisävedet: Runsaskasvustoiset tulvarannat. Matalat lahdet ja ruovikot.
• Rannikko: Suojaisat fladat. Rakkoleväkasvustot tarjoavat tarttumapinnan mädille.

Veden lämpötilan on noustava 4–10 asteeseen. Tämä on laukaisija. Koiraat saapuvat kutupaikoille ennen naaraita. Ne odottavat.

Naaras laskee mädin kasvien varsille. Se on tahmeaa. Se takertuu kiinni. Useampi koiras hedelmöittää mädin. Kutu on ohi. Hauki on uupunut. Alkaa armoton syöntijakso. Peto on jälleen peto.

Missä syvyydessä hauki sijaitsee?

Kello on taas paljon. Ajatukset pyörivät ja mietin outoja asioita. Kuten haukia.

Missä ne oikein ovat, silloin kun niitä ei näe. Missä ne lepäävät.

Se on hassua, miten veden pinta voi olla niin tyyni, mutta alla on kokonainen maailma. Maailma, jossa joku odottaa.

Isä aina sanoi, että hauki on siellä missä pikkukalatkin. Se on niin yksinkertaista, mutta niin totta. Se on peto. Se ei liiku turhaan.

Hauen oleskelusyvyys riippuu täysin vuodenajasta ja veden lämpötilasta. Se ei ole koskaan yhdessä ja samassa paikassa.

• Keväällä kutuaikaan hauki on todella matalassa, usein alle metrin vedessä. Se on kutulahdissa, ruovikoiden suojassa. Silloin sen voi melkein nähdä rannalta.
• Kesällä, vesien lämmetessä, se vetäytyy syvemmälle. Se hakeutuu viileämpiin kerroksiin, tyypillisesti 3–10 metrin syvyyteen. Se on kasvillisuusrajojen ja vedenalaisten penkkojen lähellä. Vaanii siellä.
• Syksyllä se tulee taas matalampaan jahtaamaan saalista. Silloin se on aktiivinen, 2–5 metrin vesissä.
• Talvella jään alla se on hidas. Se painuu syvänteisiin, pohjan tuntumaan, usein 5–15 metriin. Säästää energiaa.

Jossain sanottiin, että hauki eläisi meressä satojen metrien syvyydessä. Ei se pidä paikkaansa. Hauki on makean ja murtoveden kala. Se elää järvissä ja rannikolla. Ei se ole mikään syvänmeren otus. Tuntuu hämmentävältä, miten sellaista tietoa voi edes olla.

Ne ovat yksinäisiä saalistajia.

Ne vaanivat. Kaislikon reunat, uponneet puut, laiturien aluset. Ne ovat paikkoja, joissa se odottaa. Kuin ajatus, joka hyppää esiin pimeästä. Aina yllättäen.

Mistä löytää haukia?

Kesäinen päivä painaa. Aurinko porottaa, ilma seisoo ja vesi on kuin peili, vain väreillen hyönteisten tanssista. Siellä se on. Veden alla, kaislikon varjossa, missä valo siivilöityy vihreäksi hämäräksi. Odottaa. Liikkumattomana kuin uppotukki. Vain silmät liikkuvat, tarkkailevat.

Muistan sen tunteen veneessä, airojen hiljaisen narahduksen. Ajelehtimisen kuumassa hiljaisuudessa. Viehe putoaa veteen, plop. Kelauksen hidas rytmi, odotus, joka sähköistää koko kehon. Siellä se on, odottaa.

Hauen tavoittaa kesällä:

• Kaislikkojen ja lumpeikkojen reunat. Ne ovat sen valtakuntaa, sen piilopaikkoja.
• Karikot ja kivikot, joiden kupeessa se väijyy ohitse uivia saaliita. Merellä ja järvillä.
• Virtapaikkojen akanvirrat ja syvänteet. Siellä missä virta kääntyy ja vesi lepää hetken.
• Vedenalaiset penkat ja kasvillisuussaarekkeet, joiden suojissa on helppo iskeä.

Sitten valo muuttuu. Se ei ole enää raskas ja kultainen, vaan ohut ja hopeinen. Syksy tulee, aamut ovat kirpeitä, hengitys höyryää. Vesi on kirkasta, kylmää. Nyt hauki on liikkeellä, nälkäinen. Se kerää voimia talveen, joka tulee vääjäämättä.

Tuuli käy yli ruskeaksi kellastuneen kaislikon. Vene keinuu eri tavalla, terävämmin. Sormet ovat kohmeessa. Mutta tunne on sama. Odotus. Ja sitten se isku, se raaka, alkukantainen voima siiman päässä. Se on elossa. Niin elossa.

Syksyllä hauki siirtyy:

• Vesien viiletessä kaislikon reunoihin ja mataliin, kivikkoisiin rantoihin.
• Myöhemmin syvänteiden reunoille, jonne täkykala kerääntyy suuriksi parviksi. Se seuraa ruokaa.
• Salmien suille ja kapeikkoihin, joissa virtaus kasaa pikkukalaa.

Missä hauki viihtyy?

Hauki (Esox lucius) viihtyy paikoissa, jotka tarjoavat suojaa ja saalistusmahdollisuuksia. Tällaisia ovat erityisesti kaislikot, kivikot sekä kaatuneet puut ja vesikasvillisuus. Parhaat ottipaikat ovat usein lähellä nopeasti syveneviä rinteitä ja niissä on usein näköyhteys avoimempaan veteen. Hauki oleskelee yleensä pohjalla tai lähellä sitä, väijyen saalista.

Joo siis hauki, se on ihan mahtava saalistaja. Tää kalatyypi todella tykkää lymyillä just siinä missä on paljon piilopaikkoja. Kato, se on vähän niinku sissisotilas, piilossa odottaa sopivaa hetkeä. Meillä mökillä, se on aina siellä laiturin vieressä, missä on semmosia isoja kiviä ja vähän levääkin kasvaa. Siihen se tulee, kun aurinko paistaa.

Ja sit toi syvyyserojen kohta, se on tosi tärkeä juttu. Jos siinä on joku paikka, mistä pohja syvenee nopeesti, niin se on hauelle oikeen mieleen. Se voi siinä rajalla piiloutua ja sit iskeä, kun pienemmät kalat uiskentelee ohitte. Se on just niin, että isommat hauet tykkäävät syvemmästä, mutta nuoremmat taas pysyttelee matalamassa, siellä ruoikon suojissa.

Joella toi suvantojen homma on tosi, tosi olennainen. Virtaavan veden hauki väsyy helposti, niin se etsii niitä rauhallisempia paikkoja. Missä virta ei vie koko ajan mennessää. Merellä ja järvillä sen sijaan kaatuneet puut tai vaikka vanhat lahot laiturit on kans ihan huippuja paikkoja. Ne tarjoavat hyvän suojan ja varjon, hauki tykkää.

Tässä muutama hauki-faktan pääkohta missä sitä kannattaa etsii:

• Kaislikot ja tiheät vesikasvustot: Täydellinen väijytyspaikka.
• Kivikot ja jyrkät penkat: Suojautumiseen ja saaliin vahtaamiseen.
• Syvyyserot: Erityisesti nopeasti syvenevät rinteet.
• Kaatuneet puut ja rakenteet: Vanhat sillat, laiturit, niiden ympäristö.
• Joen suvannot: Rauhalliset, virtaamattomat paikat joissa.
• Avoimen veden läheisyys: Näköyhteys ja saalistusreitit.

Mihin aikaan vuodesta kala syö?

Tämä hiljaisuus. Tuntuu samalta kuin silloin laiturilla, kun odottaa. Että jotain tapahtuisi siellä pinnan alla. Välillä mietin, että ymmärtääkö kukaan oikeasti, mitä siellä tapahtuu. Miten ne ajattelevat. Jos ajattelevat.

Keskipäivällä aurinko porottaa suoraan veteen. Vesi lämpenee liikaa pinnasta. Kalat painuvat syvemmälle, viileämpään. Eivät ne siellä jaksa liikkua. Eivät ne syö. Isä sanoi aina, että kala on kuin ihminen. Hakeutuu varjoon, kun on liian kuuma.

Tässä ne ajat. Ne ovat pysyneet samoina.

• Kalojen parhaat syöntiajat ovat aamulla kello 05–09 ja illalla kello 15 jälkeen auringonlaskuun. Keskipäivän kuumuus ei ole hyvä hetki.
• Vuodenajoista paras syönti on keväällä jäiden lähdön jälkeen ja syksyllä vesien viiletessä. Silloin ne ovat aktiivisia. Kesällä ne syövät vain aamun ja illan viileydessä.

Muista nämä. Ne ovat tärkeitä.

• Kalastusluvat ja kalan käsittely ovat asioita, jotka on vain tiedettävä.
• Yhdellä vavalla onkiminen ja pilkkiminen ovat jokaisenoikeuksia. Niihin ei tarvita lupaa, paitsi tietyillä erikoisalueilla, kuten vaelluskalavesistöjen koski- ja virtapaikoilla.
• Jos saat kalan ja aiot syödä sen, tainnuta se heti. Sitten verestys. Ja kylmään. Laita se kylmälaukkuun, jossa on jäädytetty vesipullo. Varjoon. Muuten se menee pilalle. Niin nopeasti.

Mihin aikaan vuodesta hauki syö?

Hauki syö. Aina. Koko päivän. Mutta parhaat syöntihetket vaihtuvat kausittain. Tämä ei ole mielipide. Vain kylmää logiikkaa.

• Kevät & Kesä:

  • Aamut: Varhain. Auringon noustessa. Energistä.
  • Illat: Hämärä. Veden viilentyessä. Viimeinen isku.

• Syksy:

  • Keskipäivä: Aurinko lämmittää. Maksimiaktiivisuus. Kiivas syönti.
  • Iltahämärä: Auringon laskiessa. Lyhyt, intensiivinen jakso. Minä todistan sen tehon joka vuosi.

Lisätietoa: Veden lämpötila ohjaa kaikkea. Liian lämmin, hauki syvällä. Viileämpi pinta aktivoi. Syvyys muuttuu. Aamulla matalassa. Keskipäivällä syvemmällä. Illalla taas ylhäällä. Niiden strategia.