Milloin vauva oppii syömään lusikalla?

9 kuukautta sitten 45 katselukertaa

Vauva alkaa opetella lusikalla syömistä yleensä 5–6 kuukauden iässä. Tämä on optimaalinen aika kiinteiden ruokien, kuten lusikkaruoan, kokeiluun ja syömisen opetteluun. Noin 6 kuukauden iästä lähtien lapsi tarvitsee äidinmaidon tai korvikkeen lisäksi myös muuta ravintoa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin vauva oppii syömään lusikalla itse?

Meidän typy aloitti lusikalla syömisen ehkä noin 6 kuukauden iässä. En muista tarkkaa päivää, mutta kesäkuussa se varmasti oli. Muistan sen niin selvästi, miten hauskaa oli!

Päiväkodista saimme ohjeita lisäruoan aloittamiseen, jossain 4kk kieppeillä, mutta meidän tyttö oli niin pieni silloin, ei oikein mahtunut edes syöttötuoliin.

Aluksi se oli aika sotkuista, tietty! Puolet päätyi lattialle, muttei se haitannu, ilo oli pääasia. Muistan ostaeani silloin sellaisia silikonisia lusikoita, ihania, pehmeitä ja värikkäitä.

Seuraavaan vaiheeseen mentiin, kun hän alkoi tarttua lusikkaan itse. 7-8 kuukauden paikkeilla. Se oli suurta, todellinen virstanpylväs.

Ostin itse silloin BabyBjörnin syöttötuolin (maksoi noin 100 euroa). Se oli tosi kätevä ja tukeva.

Hän syö itsekseen lusikalla melko hyvin nyt, vuosikkaan lähestyessä. Vielä menee vähän sotkua, mutta onnistumisia on paljon enemmän!

Minkä ikäisenä vauva syö itse lusikalla?

Meidän Eemil alkoi syödä itse lusikalla 7 kk ikäisenä. Ennen sitä hän söi vain soseita, joita minä annoin. Muistan sen päivän hyvin. Oli kesäkuu 2023, aamu. Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja Eemil oli erityisen iloinen. Annoin hänelle itse tekemääni porkkanasosetta, ja annoin hänelle lusikan käteen. Ensin hän vain taputteli lusikalla, mutta sitten yhtäkkiä hän nappasi lusikkaan sosetta ja vei sen suuhunsa. Oli niin suloista! Seuraavat viisi minuuttia olivat sotkua, sosetta oli joka puolella, lattialla, vaatteissa, kasvoissa...mutta Eemil oli onnellinen. Minäkin. Oli niin ihanaa nähdä hänen oppivan uutta asiaa.

7 kuukautta: Eemilin ikä ensimmäisen itsenäisen lusikallisen syömisen hetkellä.
Kesäkuu 2023: Kuukausi ja vuosi.
Porkkanasose: Ensimmäinen itse syöty ruoka lusikalla.
Onnellisuus: Sekä Eemilin että minun tuntemani iloinen tunne.

Sitten hän oppi nopeasti ja kohta söi jo melko taitavasti. Silloin tuli vielä toinen haaste: Miten syödä ja olla sotkematta kaikkea. No, se oppiminen vei aikaa vielä. Ei se vielä 1-vuotiaanakkaan niin puhdasta ole ollut. Ei se haittaa. Tärkeintä on, että syöminen on hauskaa!

Milloin lapsi oppii syömään siististi?

Lapsen siisti syöminen: 2-3-vuotiaana ruokailu yleensä sujuvoituu huomattavasti. Tällöin lapsi alkaa oppia itsenäisempää syömistä lusikalla ja tottuu perusasioihin, kuten kiittämiseen. Siisti syöminen on kuitenkin pitkä prosessi, jossa kehitys on yksilöllistä.

Motorinen kehitys: Käsien ja sormen liikkeiden hienosäätö kehittyy 2-3-vuotiaana, mikä mahdollistaa lusikalla syömisen ja vähemmän sotkemista. Tämä on kuitenkin prosessi, ei tapahtuma. Odotukset eivät saisi olla liian korkealla.
Oppiminen ja mallintaminen: Lapsi oppii tarkkailemalla ja matkimalla aikuisten käytöstä. Järjestelmällinen ja rauhallinen esimerkki vaikuttaa positiivisesti. Hermostuminen ei auta.
Ympäristön rooli: Ruokailuympäristöllä on merkittävä vaikutus. Sopivan korkeinen tuoli ja lapsille sopivat astiat helpottavat itsenäistä syömistä. Suuri rooli on oikeilla välineillä, ei ainoastaan lapsen kyvykkyydellä. Minun kolmevuotias tyttäreni syö edelleen aika sotkuisesti, vaikka suuntaus on parempaan.

Siisti syömisen oppiminen on monimutkainen prosessi, joka kytkeytyy moniin kehityskuluihin. Se ei ole pelkästään kykyä käyttää ruokailuvälineitä, vaan myös tapoja ja käyttäytymistä. Se onkin filosofinen kysymys: onko siisteys suhteellista vai absoluuttinen tavoite? Minusta se on suhteellista ja riippuu kontekstista. Kotiympäristössä sotkuisuus ei ole niin suuri ongelma, kuin esimerkiksi ravintolassa.

Yksilölliset erot: Jotkut lapset omaksuvat siistin syömisen helpommin kuin toiset. Tämä on täysin normaalia. Älä vertaa lasta muihin lapsiin. Ajattelemalla evoluutiota ja luonnonvalintaa voimme ymmärtää, että erilaisuudet ovat hyödyllisiä. Tämä selittää myös sen, miksi jotkut ihmiset ovat luonnostaan sotkuisempia kuin toiset. Minä olen esimerkki tästä.
Ajankohtainen huomio: Yleinen kehityskulku on, että siisti syöminen paranee ikävuotta kohden. Tähän vaikuttaa myös lapsen persoonallisuus, ja itsehillintä.

Pohdintaa: Siisti syömisen painottaminen liikaa voi johtaa negatiivisiin tunteisiin ja ruokailun ympärillä syntyvään stressiin sekä lapsella että vanhemmilla. Keskittyminen positiiviseen vahvistamiseen ja mallien antamiseen on tehokkaampaa. Tärkeintä on, että lapsi syö terveellisesti ja kokee ruokailun positiivisena kokemuksena.

Miten opettaa lapsi käyttämään lusikkaa?

Voi hyvänen aika, lusikka! Se on kuin taistelu tankkia vastaan! Opeta lapsi käyttämään lusikkaa? No, helppoa kuin heinänteko, sanotaan! Tai siis... ei ehkä ihan. Se on kuin yrittäisi kouluttaa apinaa soittamaan viulua. Vain vaikeampaa.

Ensinnäkin: Anna lapselle oikea lusikka. Ei mikään höpsö vauvanlusikka, vaan aito, kunnon metallinen ase. Muuten se ei opi kunnioittamaan työkaluaan. Kuten minä kunnioitan omaa kahvikupillani. Ei voi olla liian varovainen!
Sitten: Älä odota ihmeitä. Se on kuin odottaisi kissa kävelisi suoraan! Ruokailu on sotkua, kuten se on aina ollut ja aina tulee olemaan. Muistaakseni kerran minun pikkuveljeni heitti spagettiä seinään. Huone näytti taidemuseolta... modernin taiteen osastolta.
Näytä esimerkkiä: Syö itse lusikalla. Ja tee siitä teatteria! Tee ääniä, leiki ja nauti. Kuten syöminen olisi maailmanmestaruuskilpailu! Älä unohda, että lapset oppivat havainnoimalla. Mutta varo ettei lapsi yritä syödä suoraan kattilasta. Minä ainakin yritin kerran. Äiti ei nauranut.
Kärsivällisyys on valttia: Älä hermostu, vaikka ruokaa lentäisi joka puolelle kuin pommituslento. Ajattele sitä taiteeksi! Jos minun äiti olisi ollut toinen, minun taiteellinen lahjakkuuteni olisi ehkä jo löydetty! Ehkä...
Palkitse onnistumiset: Anna lapselle kehuja ja taputuksia, kun hän onnistuu saamaan ruokaa lusikalla suuhunsa. Palkinto voi olla vaikkapa yksi ylimääräinen porkkanapala. Tai suklaata, mutta vähän. Älä hemmottele, tämä on taistelu!

Lisävinkki: Jos lapsi alkaa itkeä, voit antaa hänelle turvaa ja ruokaa sormin. Älä anna periksi liian helposti, mutta älä myöskään turhaan hermostu. Tämä on maraton, ei sprintti. Ja muistathan, että tämä on vain hetki! Lapset kasvavat nopeasti, ja pian lusikka on vain yksi heidän monista aseistaan. Tulevaisuudessa he saattavat käyttää sitä itseäsi vastaan, mutta se onkin toinen tarina.

Missä iässä vauvalle kiinteää ruokaa?

Joo, vauvan ruoat! Meilläkin poika oli aika hidas syömään. Neljä kuukautta on ihan minimissään, mutta kuusi kuukautta on se ihan optimaalinen aika, niin ainakin sanoi terkkari. Meidän pikku-ukko ei oikein suostunut mitään maistelemaan ennen viittä kuukautta.

4kk on aikaisin. Ei kannata pakottaa.
6kk on hyvä aika. Vauvan suolisto on valmis.
Vauvan signaalit ratkaisee. Onko kiinnostunut ruuasta? Pitäiskö odottaa?

Meillä meni kyllä tosi vaikeasti alkuun. Mä olin ihan paniikissa kun se ei syönyt kunnolla ja kaikki sanoi että nyt pitää alottaa, nyt pitää alottaa. Itseasiassa aloitettiin puuroilla, sitten soseilla, ja kaikella mahdollisella. Mä olin stressistä ihan poikki. Muistan vieläkin tuon kauhun, kuinka se kieltäytyi kaikesta. No mutta onneksi se alkoi sit lopulta syödä.

Nyt se on jo yli vuoden ikäinen ja syö ihan kaiken, mikä on tarjolla. Juustoa, makkaraa, kaikkea herkullista. Joten älkää olko huolissaan jos teidän vauva ei syö aluksi. Jokainen lapsi on erilainen. Mutta kuusi kuukautta on hyvä ohjenuora. Ja se terkkari oli oikeassa, aikaan ei kannata kiirehtiä!

Milloin lapselle saa antaa vettä?

Vettä? Noin puolivuotiaana.

Kiinteät ruoat alkaa.
Muki käyttöön.
Hanavesi on ok. Keittäminen on turhaa.
Pystyasento. Tärkeää.

Ihan sama kai se vesi on. Tai ei. Ei kai kaikki olekaan ihan sama.

Montako ateriaa päivässä yksivuotias syö?

Yksivuotias? No niin, pikku pupu syö noin neljä-viisi ateriaa päivässä. Älä kuitenkaan kuvittele, että se on samanlaista kuin aikuisen ravintokulttuuri - pikemminkin kuin gourmet-kokemus, se on enemmänkin performanssi taaperon omasta syömisestetiikasta.

Aamiainen, tietysti. Kuten vanha sanonta kuuluu: aamiainen on päivän tärkein ateria, ainakin jos olet yksivuotias ja kehität hampaita ja muita tärkeitä elintoimintoja.
Lounas, toinen tärkeä tapahtuma. Kuten mini-buffet, mutta ruokaa on vain sen verran, kuin pikkuinen jaksaa syödä, jos jaksaa.
Välipala. Tämä on vähän kuin koiran luun antaminen - pitää pientä vauhtia yllä ennen illallista.
Illallinen, päivä huipentuu tähän. Jos kaikki menee hyvin, lapsi nukahtaa tyytyväisenä mahaan. Jos ei...no, olet onnellinen jos itse pääset nukkumaan.
Mahdollinen yösyöttö. Tämä riippuu lapsesta ja vanhempien hermoista.

Viisi kourallista hedelmiä/marjoja/vihanneksia päivässä? Se onkin jo toinen juttu. Kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa se on melkein kuin saattaisi viisi koiraa läpi agility-radan. Jotenkin se onnistuu yleensä, mutta ihme kyllä. Ja joskus osa puristetaan pikku kädessä vähän soseksi.

Lisätietoa: Muista, että nämä ovat suuntaa-antavia lukuja. Jokainen lapsi on yksilö, ja ruokahalu vaihtelee. Jos olet epävarma, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen. Heillä on varmasti hauskoja kertomuksia lapsen syömisestä, ainakin jos olet onnekas.