Minkä sanojen ennen tulee pilkku?

Okei, tässäpä yritetään! Mietityttääkö sua useinkin, että missähän niitä pilkkuja oikein pitäis olla? Ai, ei vai? No, ehkä vähän kuitenkin. Yksi sellainen ikuisuuskysymys on ainakin itselläni ollut: “Minkä sanojen eteen se pilkku nyt oikein lätkäistään?”. Yritetään selvittää!

Perusjuttuhan on se, että pilkku erottaa sivulauseen päälauseesta. Mutta… entäs sitten ne sanat joka, mikä, että, kun, koska ja ja? Ne kun tuppaa pyörimään mielessä. Nimittäin, automaattisesti niitäkään ei pilkuteta. Ei todellakaan!

Mä muistan, kun kerran luin jotain tekstiä ja olin ihan varma, että pilkku kuuluu joka-sanan eteen. Mutta ei. Siinä se vaan möllötti väärässä paikassa, tai siis ei ollut siinä ollenkaan. Olin ihan hukassa! Tai no, ehkä vähän liiottelen, mutta tiedätte varmaan tunteen.

Homman nimi on se, että pilkun paikka riippuu siitä koko lauseen rakenteesta, ei siitä yksittäisestä sanasta. Eli, aloittaako se sana uuden sivulauseen vai ei. Onko se vaikea tajuta? Ehkä vähän. Mutta ajatelkaapas näin: jos voisit korvata sen sivulauseen toisella lauseella ja se silti tuntuisi järkevältä, niin silloin se pilkku melkein varmasti kuuluu sinne.

Mä oon ainakin oppinut sen kantapään kautta, että ei pidä luottaa siihen, että “kun” automaattisesti vaatii pilkun. Eihän se niin ole! Pitää vähän niinku ajatella, että mitä tässä yritetään sanoa ja miten se parhaiten tehdään. Ja sit vasta miettiä niitä pilkkuja.

Loppujen lopuksi, harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni? Että rohkeasti vaan kirjoittelemaan ja miettimään niitä pilkkuja. Ja jos menee pieleen, niin ei se maailmaa kaada. Pääasia, että yrittää! Eikö?