Tuleeko pilkku ennen että?

Okei, katsotaanpa tätä pilkkujuttua. “Pilkku ennen että – ei aina!” Niinpä, ei aina! Muistan itsekin koulussa tuskailleeni tämän kanssa. Tuntui, että säännöt olivat jotenkin… no, epämääräisiä. Ja miksi ihmeessä pitää olla niin monta sääntöä pilkuille ylipäätään?!

Tuo “aina pilkku” -juttu on kyllä ihan höpöhöpöä. Ei pidä paikkaansa. Joskus tuntuu, että kielioppisäännöistä tehdään tahallaan monimutkaisia. Kuten tuo rinnastuslause. “Kissa ja koira ovat kotieläimiä.” Helppoa. Ei pilkkua.

Mutta sitten se sivulause… Se, joka ei ole välttämätön päälauseen ymmärtämiseksi. Huhhuh. Esimerkiksi, jos sanon: “Muistan, että söin aamupalaksi puuroa.” Voisinhan yhtä hyvin sanoa: “Muistan syöneeni aamupalaksi puuroa.” Joten se “että söin aamupalaksi puuroa” on sivulause, ja sen eteen tulee pilkku. Mutta entä jos sanon: “Tiedän, että aurinko nousee idästä.” Siinä se “että aurinko nousee idästä” tuntuu aika tärkeältä tiedon kannalta. Vai mitä mieltä olet?

Luin jostain, että jossain tutkimuksessa – en nyt muista missä – oli todettu, että pilkkujen käyttö on vähentynyt. Liekö sitten kiire vai mikä? Mutta itse ainakin tykkään pilkuista. Ne tuovat tekstin hengittämään. Tai ainakin minusta tuntuu siltä. Eikö niin?