Mihin kohti pilkku tulee?

Mihin kohti pilkku tulee? – Pilkkujen paikka hämmentää edelleen!

Pilkku. Pieni merkki, joka voi aiheuttaa suuria päänsärkyjä. Muistan itsekin kouluaikoina tuskailleeni pilkkujen kanssa. Se "yhteisen lauseenosan" sääntö – oi, miten se hämää! Ja vaikka Laineen (tai kuka tahansa muu kielioppikirja) muistutukset tarkistamisesta ovatkin kultaakin kalliimpia, siltikin aina silloin tällöin käy niin, että epäilyttää. Miten sen pilkun oikein pitäisi sijoittaa? Miksei asiasta voi olla ihan yksinkertaista ja selkeää ohjetta?

Totta kai täydellinen selkeys on tärkeintä. Seuraavaksi yritän avata pilkun käyttöä hieman tarkemmin, ja toivottavasti selventää ainakin joitain yleisimpiä pulmia. En voi taata, että saan kaikki pilkusäännöt kattavasti käsiteltyä, koska ne ovat… no, monimutkaisia! Mutta ehkä saadaan ainakin hieman paremmin selkoa siitä, missä pilkku yleensä kuuluu olla.

Yleisimmät pilkkujen käyttöpaikat:

• Yhteisosa: Tämä on se hankala, jonka mainitsit! Se tarkoittaa, että jos lauseen osilla on yhteinen osa (esim. sama verbi), pilkku sijoitetaan yhteisen osan eteen. Esimerkiksi: Minä pesen pyykit ja sinä imuroit lattian. Tässä "pesen/imuroit" on yhteinen osa, pilkku on ennen "ja". Jos taas lauseet ovat täysin erilliset, pilkku ei ole tarpeen: Minä pesen pyykit ja syön jäätelöä.

• Luetteloissa: Luettelon alkioiden väliin tulee pilkku. Viimeisen alkion ja "ja"-sanan väliin pilkku on valinnainen (mutta usein käytetty selkeyden vuoksi). Esimerkiksi: Ostin kaupasta maitoa, leipää, juustoa ja hedelmiä.

• Sivulauseen erottamiseen: Sivulauseet (lauseet, jotka selventävät päälausetta) erotetaan yleensä pilkuilla. Esimerkiksi: Koira, joka haukkuu, on ilmeisesti peloissaan. Tässä sivulause "joka haukkuu" selventää koiran tilaa, ja se erotetaan pilkuilla.

• Liittojen kanssa: Liitännäissanojen (esim. ja, mutta, tai, sekä) jälkeen ei aina tarvita pilkkua, mutta usein se lisää luettavuutta, etenkin pitemmissä lauseissa. Esimerkiksi: Hän oli väsynyt, mutta jatkoi työtään. Pilkku lisää selkeyttä.

• Huudahduksen ja suoran puheen jälkeen: Huudahduksen tai suoran puheen jälkeen tulee pilkku. Esimerkiksi: Voi kauhistus, enkä usko asiaa! Hän kysyi, "Mitä kuuluu?"

Muutama vinkki:

• Älä pelkää pilkkuja! Parempi laittaa pilkku liikaa kuin liian vähän.
• Lue lause ääneen. Jos äänessäsi on luonnollinen tauko, pilkku saattaa olla paikallaan.
• Käytä kielioppikorjaajia apuna, mutta älä luota niihin sokeasti. Ne eivät ole täydellisiä.
• Harjoittele! Mitä enemmän kirjoitat, sitä paremmin pilkkujen käyttö sujuu.

Tämä ei tietenkään kata kaikkia pilkun käyttötapauksia. Kielioppi on laaja ja monimutkainen maailma! Mutta toivottavasti tämä artikkeli auttoi hieman selventämään pilkkujen käyttöä ja lievensi ainakin osittain sitä turhautumista, jonka ne voivat aiheuttaa. Muista, että harjoitus tekee mestarin – ja selkeä teksti on aina palkitsevaa.