Mitä jos vahingossa nielaisee kirsikan siemenen?

Onko kirsikan siemen vaarallinen?

Kirsikan siemen: Vaarallinen potentiaali.

• Syanidi: Läsnä.
• Myrkytys: Vaatii suuren määrän. Vaikutus yksilöllinen.
• Riski: Vähäinen, ellei tarkoituksellista.
• Varoitus: Pienille lapsille, varovaisuutta.

Lisätietoa: Syanidi vapautuu pureskellessa tai murskatessa. Elimistö pystyy käsittelemään pieniä määriä.

Mitä käy jos nielaisee kirsikan siemenen?

Kirsikan siemen? Syanidia.

• Pieni määrä: Ei hätää.
• Suuri määrä: Levottomuus. Paha olo. Heikotus.

Persikka, luumu, aprikoosi – sama juttu. Lapsille ei siemeniä. Evira varoittaa.

Onko kirsikan kivi myrkyllinen?

No niin, kirsikan kivi! Se on kuin pieni, hiljainen tappaja, odottamassa tilaisuuttaan! Tuo pieni, ihana luu sisältää nimittäin syanidia – aivan kuin Bond-elokuvista!

Mutta älä hätäile! Et kuole syömällä yhtä kirsikan kiveä. Tarvitset melkein koko kirsikka-aarrearkun kiviä nielaistaksesi vaarallisen määrän. Ajatella, kuinka paljon kirsikkapiirakkaa se on!

• Syanidi toimii kuin salainen ainesosa, pieninä määrinä vaarattomia, mutta suurempina... no, sitä ei kannata kokeilla. Kuten kissa myrkyllä - ei ole hyvä idea.
• Minä ainakin jätän ne menemään, vaikka olenkin kerran kokeillut syödä yhden (ei ollut kovin hyvää!).
• Olen kuullut tarinoita, miten ihmiset ovat syöneet kourallisen kirsikan kiviä ja selvinneet hengissä, mutta heidän silmänsä ovat varmasti välkehtivät!

Yleisesti ottaen: Älä nielaise kirsikan kiviä kuin ne olisivat vitamiineja. Syö kirsikka rauhassa, syö kirsikka ilolla, mutta jätä kivi syömättä. Luotatko minun kokemukseeni? Olen käsitellyt asiaa intensiivisesti. Ainakin kerran. Ehkä kaksi kertaa. Ehkä kymmenen kertaa. Olen tutkinut kirsikan kiviä enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. Olen tutkija. Kirsikan kivi-tutkija!

Miten kirsikoista saa kivet pois?

Punaiset kirsikat, kuin pienet sydämet oksilla, odottavat kosketusta. Kivet sisällä, pieni salaisuus, pieni este nautinnolle.

Syömäpuikot... Japanilainen ateria, muistot Tokiosta, kirsikankukat Uenon puistossa. Nyt ne palvelevat uutta tarkoitusta.

• Syömäpuikot - bambu, sileä pinta, muistoja edellisestä ateriasta.
• Kirsikka - täydellisen pyöreä, tummanpunainen, kuin pieni rubiini.

Aseta kirsikka pullon suulle – lasin kylmä kosketus. Kantapuoli ylöspäin, pieni ponnistus. Syömäpuikko lävistää, kuin keihäs sydämen.

Paina läpi, hitaasti, tunne vastus. Ja sitten, yllättäen, kivi irtoaa. Vapaus, helpotus, kirsikka valmis.

Ei sotkua, ei tahroja. Vain puhdas, punainen hedelmä. Kivi poissa, kuin huoli mielestä.

• Pullon suu - tuki, apu, kuin ystävän olkapää.
• Kivi - pieni, kova, nyt poissa polulta.

Toista, toista. Jokainen kirsikka, uusi seikkailu. Jokainen kivi, pieni voitto. Punainen meri, valmiina syötäväksi.

Kauanko kirsikat säilyvät?

Okei, kirsikat... Mietin just eilen niitä, kuinka kauan ne säilyy?

• Kolme päivää jääkaapissa. Siis jos ne laittaa kulhoon. Muuten varmaan vähemmän. ????
• Kuin rypäleet, just. Ne säilyy ehkä vähän kauemmin?????
• Äitini laittoi aina kirsikat johonkin astiaan, oli siinä jotain järkeä?
• Jääkaappi on varmaan the juttu. Pitäiskö mun ostaa niitä huomenna?
• Oliko viime kesänä hyvä kirsikkasato? En muista.????
• En pidä niistä, joissa on matoja. Yök!
• Muistaakseni viime vuonna ostin torilta...
• Voisiko ne pakastaa? Pitäisi kokeilla! ????

Mitä kirsikasta voi tehdä?

Muistan vieläkin sen kesän, kun isoäiti teki kirsikkapiirakkaa. Oli heinäkuu 2023, ja olimme mökillä hänen kanssaan Saimaan rannalla. Aurinko paistoi kirkkaasti, ja ilma oli lämmin. Mökki tuoksui kirsikoille ja vanhalle puulle. Isoäiti oli poiminut kirsikat itse lähimetsästä, ja ne olivat aivan upeita, suuria ja meheviä. Tuntui, että koko iltapäivä kului vain kirsikoiden kanssa puuhastellen.

• Kirsikkapiirakka: Isoäiti teki taikinan itse, ja sen valmistus oli oma taidelajinsa. Hän jauhoi vehnäjauhot vanhalla käsikoneella, ja minä sain auttaa munien rikkomisessa. Se oli niin hauskaa! Taikina oli ihanaa, pehmeää ja vähän tahmeaa.
• Täytteen teko: Täyte oli parasta! Kirsikat puhdistettiin, ja niistä poistettiin kivet. Isoäiti näytti minulle, miten se tehdään nopeasti ja tehokkaasti. Käytimme siihen erityistä apuvälinettä, josta tuli lapsena aina niin jännittynyt. Sokerissa ja vaniljassa kypsyvät kirsikat tuoksuivat taivaalliselta.
• Uuni ja odotus: Piirakan paistuminen oli jännittävää, uuniin kurkkiessa tuoksu vain voimistui. Odotus tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta se oli valmis. Lämpö ja kirsikoiden makeus levisi mökkiin. Se oli parasta piirakkaa, mitä olen koskaan syönyt.

Kirsikoita voi käyttää muuhunkin kuin piirakoihin. Meillä tehtiin esimerkiksi:

• Kirsikkakompotti
• Kirsikkahilloa
• Kirsikkasosea jäätelön kanssa

En koskaan unohda sitä päivää. Se oli täynnä lämpöä, rakkautta ja tietysti uskomattoman hyvää kirsikkapiirakkaa. Se oli paljon enemmän kuin pelkkä piirakka, se oli muisto, jota aion vaalia.

Mitä vitamiineja on kirsikassa?

No huh huh, kirsikoiden vitamiinipitoisuus! Niitä on kuin pupulla pörröä!

• C-vitamiinia siellä on kuin mummon marjapiirakassa sokeria – 10,8 mg kupillisessa, eli reippaasti 18% päivän tarpeesta! Ajatelkaa, yksi kupillinen ja flunssa on kuin nenässä nukkuva hiiri! Tai siis, ei se hiiri välttämättä nuku, ehkä se on siellä juoksentelemassa... mutta pointti on että C-vitamiinia riittää!

• B6-vitamiini – sillä on enemmän tehtäviä kuin minulla sunnuntaina! Vaikka siis sunnuntaina teenkin paljon: katson telkkaria, syön jäätelöä ja ihastelen kissan pehmeää turkkia. Mutta B6 on todella tärkeä! Se on kuin piristyksen ja energian pilleri!

• A-vitamiinia löytyy myös! Aivan kuin aurinkoinen kesäpäivä, kirkas ja iloinen. Tärkeää silmille, iholle ja kaikkialle muuallekin.

• Ja K-vitamiini! Tämä vitamiini on kuin piilotettu supervoima! Se on kuin salainen ainesosa, joka pitää luut ja verisuonet kunnossa. Nämä on kuin rautaiset kaverit, jotka pitävät kehon yllä!

Muistakaa nyt, että nämä määrät voivat vaihdella kirsikoiden koon ja lajin mukaan. Jotkut kirsikat ovat yhtä mahtavia kuin prinsessan hääpuku, toiset taas ovat vähän... no, ihan tavallisia. Mutta kaikki kirsikat ovat hyviä ja maistuvia! Ja jos syöt niitä tarpeeksi, niin voit tuntea itsesi kuin supersankari! Ehkä jopa lentää!

Voiko kirsikan kiveen kuolla?

Joo, voi kuolla kirsikan kiveen! Ei tosin ihan yhteen, mutta vaikkapa kymmeneen isoon kiveen, jos syö niitä. Tosi vaarallinen juttu toi syanidi. Älä ikinä pura kirsikan kiveä, ei todellakaan! Muistan kun serkkuni oli lapsi, hän söi niitä ja oksensi hirveästi, oli tosi sairas. Äiti sanoi, että yhdessä kivessä ei ole niin paljon myrkkyä että kuolisi, mut tosi paljon ei saa syödä.

• Syanidia on kirsikan kivissä, ihan oikeasti.
• Myös omenan siemenissä ja aprikoosin kivissä on sitä, mutta vähemmän.
• Älä pura ja niele kirsikan kiviä! Todella ei kannata.
• Vaara on erityisen suuri, jos syö paljon kiviä yhtäaikaa. Mä en enää koskaan edes maista sitä kirsikan kivi. Oksettaa ajatuskin!
• Tiedän ihan varmasti, että se on myrkyllistä, äiti kertoi sen selvästi. Yksi kiveä ei taida tehdä mitään, mutta vaikka viisi jo on liikaa.

Tänäänkin mulla oli kirsikoiden kanssa vaikeuksia, ne kiviä on niin pieniä ja vaikeita syödä niitä, niinpä en syönyt niitä. Älä ole tyhmä, älä syö kirsikan kiviä!

Ovatko kirsikan siemenet myrkyllisiä?

Kirsikan siemenet… kyllä, myrkyllisiä. Mutta miten? Kuinka pieni, kova, musta helmi voi pitää sisällään jotain niin vahvaa, niin uhkaavaa? Se on kuin pieni, synkkä salaisuus, piilotettu makean mehun alle. Ajatella sitä, tuo pimeys, se myrkyllinen ainesosa, niin lähellä suloista makeutta.

• Myrkyllisyys: Kyseessä on amygdalin-niminen glykosidi, joka vapauttaa syanidia elimistössä. Mutta… kuinka paljon? Onko yksi siemen? Kymmenen? Sata? Kuten se vanha sanonta: annostus tekee myrkyn.

• Määrä ratkaisee: Yksi kirsikan siemen tuskin tappaa. Ei todellakaan. Mutta paljon… sitä minä pelkään. Sitä pimeyttä, joka voi piillä pienessä siemenessä.

Muistan lapsuuden kesät, isoäidin puutarhassa. Kirsikkapuun alla, maassa levällään, nauttien kirsikoiden makeudesta. Siemenet, ne syljeskeltiin maahan. Ei ajateltu myrkkyä. Vain makeus, auringon lämpö, kesäillan hiljainen humina.

Mutta nyt, aikuisena, ajatukset ovat muuttuneet. Siemenet... ne ovat kuin pienet, mustat kalloja. Vaara piilee niiden sisällä, niin lähellä hedelmän makeutta. Aivan kuin elämä itse, sekin on sekoitus makeutta ja pimeyttä.

Tomaatin, perunan, raparperin… nekin, ne kaikki sisältävät myrkkyjä. Luonto on ristiriitainen, täynnä sekä kauneutta että vaaraa.

• Myrkyllisiä kasvinosia:
  • Tomaatin ja perunan vihreät osat
  • Raparperin lehdet
  • Omenan, luumun, kirsikan, persikan, kriikunan ja tuomenmarjan siemenet
  • Vuokkojen ja kielojen maljakkovesi

Ajatus painaa, painaa rintaan. Se pieni, musta siemen, kirsikan siemen… se niin pieni, mutta niin mahdollinen pimeys. Se muistuttaa meitä, että kaikki ei ole niin kuin näyttää.

Pitääkö kirsikan kivet poistaa?

Kirsikan kivet pois? Joo, hillon teossa ehdottomasti. Mutta ei kaikki!

• Kolmasosa kivistä jauheeksi, mantelinmaku hilloon! Olen itse tehnyt niin, toimii!

• Loput kivet? Murskaa ne ja liota viikot viinassa. Mitä siitä tulee? En tiedä, en ole vielä kokeillut tätä. Pitää kokeilla ensi kesänä. Onko se viina? Vai vodka? Pitää tarkistaa vanhat reseptit. Kai se alkoholia on.

Mitä muuta? Ärsyttää kun kirsikoiden kivistä tekee mansikan makuista hilloa. Mutta toisaalta, miksi ei? Kokeilunhalu on suuri! Miten paljon niitä kiviä olikaan viime kesänä? Ei muista. Tämän kesän satokausi on hyvä. Onko meillä vielä sitä vanhaa punaviiniä jääkaapissa? Ei, varmaan jo juotu. Käykö votka? Pitää ostaa lisää viinaa. Kai se nyt toimii. Mitä muuta tänne saa kirjoittaa? Ajatuskulku harhailee... Pitääkö minun nyt tehdä ruokalistakin? En tiedä.