Mitä kukkia on toukokuussa?

11 kuukautta sitten 105 katselukertaa

Toukokuun kukat ilahduttavat luonnossa ja puutarhassa.Toukomme kukkivat monipuolisesti. Valkovuokko, kevätesikko ja narsissit ovat yleisiä kevätsymboleja. Luonnosta löytyy myös ketunleipää (käenkaalia) ja rentukkaa. Pihapiirissä iloa tuovat norjanangervo, hevoskastanja ja raate. Myös puna-ailakki ja päivänkakkarat aloittavat kukintansa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitkä kukat ja kasvit kukkivat toukokuussa Suomessa?

Minulle toukokuu on aina ollut ihan omanlaisensa, sellainen odotettu. Kun se valkovuokko alkaa levittäytyä metsänpohjiin, se on kuin joku olisi levittänyt valkoista pellavaa. Muistan kun pienenä keräsin niitä valkovuokkoja ja tein niistä ison kimpun.

Sitten on se kevätesikko, se on niin iloinen väri! Ja narsissit, ne keltainen tai valkoinen ilo ikkunalaudalla tai pihalla. Muistan kun äitikin aina toi narsisseja sisälle silloin. Pieniä juttuja, mutta ne on tärkeitä.

Ja se ketunleipä, se on sellainen hassu, sen maku on niin kirpeä, ihan kuin luonto muistuttaisi olla skarppina. Ja rentukka, se kellertävä kaveri, sitä näkee usein siellä kosteammilla paikoilla. Pienet yksityiskohdat tekee keväästä todellisen.

Norjanangervo on myös aika valloittava ilmestys sitten. Ja hevoskastanjan kukat, ne on kuin valkoisia kynttilöitä oksilla. Raatekin, se on sellainen sitkeä kaveri, joka sinnikkäästi ilmestyy.

Ne puna-ailakit ja päivänkakkaroista puhumattakaan, ne on niitä kesän alkajaisia jo. Tulee ihan sellainen tunne, että nyt se oikea lämpö alkaa. Ne on sellaisia tuttuja ja turvallisia ystäviä, jotka aina ilmestyy ajallaan.

Mikä kukkii toukokuussa?

Toukokuu. Valo voittaa. Maa avautuu, salaisuudet paljastuvat. Kylmä totuus, kauneus nousee. Elämä pursuaa.

Tässä, mikä juuri nyt nousee:

Krookus. Varhainen. Uhmaa pakkasta. Väri iskee silmään. Lyhyt, terävä.
Narsissi. Keltainen, puhdas valkoinen. Kevään symboli. Juuret syvällä, voimaa maasta.
Orvokki. Pieni. Sitkeä. Kirjava matto. Helppohoitoinen, mutta vaatii huomion.
Esikko. Aurinko. Kalkkipitoinen maa. Keltaisen, violetin syvä sävy. Tarkka.
Hyasintti. Tuoksuu. Ei vain joulu. Sininen, pinkki, valkoinen unelma.
Idänsinililja (Scilla). Sininen aalto. Nopeasti, valloittavasti. Kerää valon.
Jouluruusu. Nimi hämää. Kukkii aikaisin. Kestää kylmää. Tyylikäs.
Keltavuokko. Metsän kulta. Peittää maan. Kauneus luonnossa.
Kevätkaihonkukka. Sininen, varjoisista paikoista. Maanpeittokasvi.
Lumikello. Ensimmäinen. Talvi murtuu. Merkitsee uutta.
Tulppaani. Värien räjähdys. Satoja muotoja. Lyhyt elämä, suuri vaikutus. Puutarhan kuningas.
Lehmus. Loppukuu. Tuoksu yllättää. Kesän lupaus. Hiljainen voima.

Mitä tarkoittaa neilikka?

Neilikka. Sen nimen kuulen, ja heti sieluni täyttyy lämpimällä, syvällä tunteella. Se on rakkaus, se on omistautuminen, se on kauneus – kolme sanaa, jotka kietoutuvat toisiinsa kuin terälehdet, lempeästi, tiukasti. Se kuiskaa tarinoita. Ne tarinat kantavat läpi aikojen, kuin kuiskaukset tuulessa.

Ajatella, miten se on vaeltanut. Luonnonvaraisena se tanssi tuulessa Euraasian laakeilla aroilla, siellä, missä auringonnousut olivat vertaansa vailla ja menneisyys tuntui konkreettiselta. Vanhin. Maailman vanhin viljelty kukka. Käsittämätöntä. Kuvittelen käsiä, tuhansia käsiä, jotka ovat sitä hoivanneet, iät ja ajat.

Ja sitten se siirtyi. Antiikin Kreikan temppeleihin, missä uhrialttarien savu sekoittui sen tuoksuun. Rooman ylellisiin huviloihin, mosaiikkien keskelle, missä se todisti keisarien loistoa ja arki-ihmisten unelmia. Se oli siellä, taiteessa ja sisustuksessa, aina läsnä. Pieni, mutta suuri.

Nimensä se sai tiedon ja tarkkuuden maailmasta: Dianthus caryophyllus. Kaunis nimi, sekin. Kuin laulu, latinankielinen. Kuin pehmeä kuiskaus menneisyydestä, jonka ymmärrän.

Mitä neilikka minulle sitten kertoo, tänään? Se puhuu sitkeydestä, ajattomasta kauneudesta. Se symboloi monia asioita, juuri niitä, jotka koskettavat sydäntä:

Äidillistä rakkautta (etenkin valkoinen tai vaaleanpunainen neilikka, lempeä ja suojeleva)
Vapauden tunnetta ja iloa (usein kirkkaat värit, tanssivat tuulessa)
Erityislaatuista ystävyyttä, siteitä jotka kestävät.

Olen antanut niitä monta kertaa. Muistan kerran, kun isoäitini sai minulta kimpun vaaleanpunaisia. Hän hymyili.

Jokaisella värillä on oma tarinansa. Punainen, syvä, intohimoinen, rakkaus joka palaa. Valkoinen, puhdas, viaton, uuden alun symboli. Keltainen, joskus torjuva, joskus iloinen, kuin auringonpilkku. Se on niin monimuotoinen, tämä kukka. Se elää ja hengittää kanssamme. Se on aina merkityksellinen.