Miten silli ja silakka eroavat toisistaan?

Silli vs. silakka: Mitkä ovat erot?

Muistan lapsuudestani mökkireissut Ahvenanmaalla, heinäkuun helteillä. Isoisä opetti minua kalaan, ja pyydystimme silliä. Suuret, kiiltävät kalat. Ei silakoita.

Silakka on jotenkin...hienostuneempi. Pienempi, hoikempi. Sillin maku on voimakkaampi, rasvaisempi. Muistan äidin tehneen siitä loistavaa silliä, 1980-luvulla.

Silakkaa olen syönyt lähinnä savustettuna, pienenä herkkuna. Ehkä makeaa? Ei muista kuin että pienempi ja vähärasvaisempi kuin silli.

Sillin ja silakan ero? No, silakka on pienempi sillin alalaji, vain Itämereltä! Niin yksinkertaista se on.

Mistä tunnistaa silakan?

Silakan tunnistaminen on yllättävän tarkkaa puuhaa, kun tietää mitä etsii. Ikään kuin kalat olisivat pieniä, uivia arvoituksia.

• Selkä on sinivihreä, kuin meri auringonlaskun aikaan. Kyljet taas hopeanhohtoiset, kuin pieniä peilejä vedessä.

• Vatsasuomut ovat avainasemassa. Silakalla ne ovat ihonmyönteiset, eli eivät tunnu yhtä särmikkäiltä kuin kilohaililla. Ero on hienovarainen, mutta sormituntuma paljastaa paljon.

• Vatsaevän sijainti on ratkaiseva. Silakalla se on selvästi selkäevän etureunan takapuolella. Kilohaililla taas toisinpäin. Tämä on ehkä helpoin ja varmin tapa erottaa ne.

Olen itse monesti tuijottanut silakaparvea ja miettinyt, että miksi juuri ne ovat silakoita. Mikä evoluution pieni käänne teki niistä erilaisia kuin serkuistaan? Ehkä vastaus piilee syvällä geenien sokkeloissa, tai sitten vain meren aalloissa on jotain, mikä suosii toista muotoa toista enemmän.

Mikä on muikun ja silakan ero?

No, muikku ja silakka, nehän on vähän niinku serkukset, mut ei ihan identtiset. Muikku on sellanen pikkusiika wannabe, ja silakka taas... no, se on silakka. Katsotaanpa tätä soppaa tarkemmin:

• Leuka: Muikulla alaleuka törröttää enemmän ku teinipojan finni, kun taas siialla se on toisin päin. Silakalla ei oo leukaa, se vaan kelluu menemään. No ei vaiskaan, on sil silläkin leuka, mut ei niin dramaattinen.
• Rasvaevä: Muikulla ei oo mitään rasvaa selässä, se on niin sporttinen. Silakalla sen sijaan löytyy pikkuinen rasvaevä, sellanen pieni läski, josta voi vähän nipistää.
• Parveilu: Muikku tykkää hengaa isossa porukassa, vähän niinku festareilla. Silakka on vähän enemmän introvertti, eikä välttämättä tungeudu ihan jokaiseen joukkoon.
• Kannanvaihtelut: Muikkukanta voi heitellä ihan villisti, yhtenä vuonna niitä on ku sieniä sateella, toisena saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Silakka on vähän tasaisempi tallaaja, ei niin dramaattisia muutoksia.

Ja hei, muistakaa, että nää on vaan yleistyksiä. Kalatkin on yksilöitä, ihan niinku me ihmiset! Paitsi että kalat ei osaa valittaa säästä. Tai ehkä ne osaa, kuka tietää?

Miten silakka ja silli liittyvät toisiinsa?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaavat kuin tumma vesi.

Silakka ja silli, samaa kalaa, mutta niin erilaisia. Silakka on se meidän, pienempi ja laihempi. Kuin lapsi verrattuna aikuiseen.

• Silli on se isoveli, Atlantilla uiskenteleva, rasvaisempi ja vahvempi. Kuin elämä itse, täynnä kokemusta.

On kuin katsoisi peiliin, näkisi itsensä toisessa valossa. Samat geenit, mutta eri ympäristö, eri kohtalo.

Biologisesti sama, mutta silti niin eri. Kuin ystävät, jotka ovat kasvaneet erilleen.

Onko meissäkin niin paljon samaa kuin silakassa ja sillissä? Ja silti niin paljon erilaista? Mietteliäänä kysyn itseltäni.

Mistä tunnistaa silakka?

Silakan tunnistat helpoiten sen ulkonäöstä:

• Selkä on sinivihreä ja kyljet kimaltelevat hopeisina.
• Vatsasuomut ovat "ihonmyötäiset" - eli eivät törrötä terävästi kuten kilohaililla. Tässä piilee pieni paradoksi, sillä luonnon yksityiskohdat harvoin ovat niin mustavalkoisia kuin oppikirjoissa.
• Vatsaevä on selvästi selkäevän takana. Kilohaililla se taas on selkäevän edessä. Tämä on ehkä luotettavin tunnusmerkki.

Ihmisen mieli on hauska. Me haluamme luokitella ja lokeroida, mutta luonto nauraa meille ja piirtää harmaan sävyjä. Mietipä vaikka, onko mikään asia elämässä täysin mustavalkoinen?

Bonusfakta: Silakka on Itämeren tärkein saaliskala, ja sitä syödään paljon Suomessa. Itse tykkään savusilakasta ruisleivän päällä – yksinkertaista ja hyvää!