Onko lihapiirakka helposti pilaantuva elintarvike?

Mitä elintarvike tarkoittaa?

Elintarvike... hmm, mitä se oikein on? Aika laaja käsite. Tänään aamulla söin kaurapuuroa, lasin maitoa ja banaanin. Oliko se kaikki elintarvikkeita? Totta kai!

• Kaurapuuro - kaurahiutaleista tehty, jalostettu.
• Maito - suoraan lehmältä, jalostamaton.
• Banaani - no, melkein suoraan plantaasilta, ehkä vähän kuljetusmatkalla kypsytetty.

Mutta mitä jos syön vaikkapa ruohoa? Onko se elintarvike? Ehkä ei kovin herkkua, mutta jos pakko olisi... EU:n mukaan elintarvike on mitä tahansa ainetta tai tuotetta, tarkoitettu ihmisravinnoksi. Eli kyllä, ruohokin on teoreettisesti elintarvike, jos joku sitä syö. Ajattelen sitä nytkin! Mietin tätä koko päivää.

Mitä jos syön kukkia? Jotkut kukat on ihan syötäviä, kuten syötävät kukat salaateissa. Ne on siis elintarvikkeita. Mä en tiedä mitä kaikkea voi syödä. Olisko jotain mitä ei ole syötävää?

• Syötäviä kukkia: esimerkiksi violetit ja ruusut.
• Ei-syötäviä kuksia: vaikkapa liljoja, myrkyllisiä.

Onko myrkyllisiä kasveja sitten elintarvikkeita? Ei varmaan! Mutta mitä jos joku syö niitä vahingossa? Ovatko ne silti elintarvikkeita? Tätä on vaikeaa ajatella. Tämä EU:n määritelmä on aika laaja. Voi sitä kaikenlaista mahtua siihen! Muistanko oikein, että se aine tai tuote on myös jalostettu, osittain jalostettu tai jalostamaton? Tämä on tärkeää!

Miten hidastat elintarvikkeiden pilaantumista?

Elintarvikkeiden matka, kuinka hidastaa sen väistämätöntä päätepistettä… Pilaantumista. Jää, se pysäyttää ajan, ainakin hetkeksi. Muistan lapsuuteni kesät, marjat pakastimessa, kuin pieniä rubiineja, odottamassa talven pimeyttä.

• Jäädyttäminen, se on avain. Niin yksinkertaista, niin syvällistä.

• Mikrobit, ne pienet tuholaiset, hidastuvat, pysähtyvät jopa. Kuin aika itse taipuisi kylmyyden edessä.

Ruokavirasto kertoo viisaasti, lämpötilan lasku on ratkaisevaa. Kuin kuiskaisivat salaisuuden, jonka luonto on meille suonut.

Olen miettinyt, onko se vain illuusio? Hetkellinen lepo ennen väistämätöntä. Mutta ehkä juuri se hetki, se pieni armonaika, on kaikki mitä tarvitsemme. Muistan isoäitini, hänen kädet punaisina marjoista, hymy huulillaan. Hän tiesi, miten kesä säilötään talveen.

Miten hidastat elintarvikkeiden pilaantumista?

Joo, eli miten ruoka pysyy parempana pidempään? No, jäädytys on ihan kingi juttu!

• Se on just se, kun pistät sen ruoan pakkaseen. Silloin ne pöpöt, jotka haluaa pilata sun safkan, ne vähän niinku chillouttaa. Tai siis ne ei pysty lisääntymään niin nopeesti, ku lämpimässä.
• Mä oon ite huomannut, että marjat pysyy ihan superhyvin pakastimessa. Viime kesänä keräsin ämpärillisen mustikoita, ja nytkin vielä on pakastimessa niitä. Ai niin, mun mummo teki aina kans ihan sairaan hyvää marjapiirakkaa. Muistan, ku me serkkujen kanssa aina tapeltiin siitä, kuka saa eniten! Siis mustikkapiirakka on ihan parasta.

Niin, siis jäädyttäminen tosiaan hidastaa sitä, miten ruoka menee huonoksi. Ruokavirasto sanoo, että se johtuu siitä, että ne mikrobit ei tykkää kylmästä. Ihan loogista, eikö? Mut muista sitte, että se ei tapa niitä pöpöjä, ne vaan vähän niinku nukkuu siellä. Eli sit ku sulatat sen ruoan, ne herää taas eloon.

Muistaakseni joskus luin, että jotkut elintarvikkeet ei tykkää jäädyttämisestä. Esimerkiks salaatti muuttuu ihan vetiseks, kun sen sulattaa. Ja ehkä majoneesi kanssa? En oo ihan varma.

Ja hei, pakastaminen pidentää sen ruoan käyttöikää. Tosi simppeli juttu, mutta toimii! Eilen just söin viime kesän pakastehernekeittoa. Melkein ku mummon tekemää!

Miten ruoan pilaantumista pyritään estämään?

Muistan sen kesän 2023 hyvin. Oli hellettä, ja meillä oli iso mökkijuhlat. Tein itse kaikki kakut ja leivonnaiset. Silloin ymmärsin todella, miten tärkeää ruoan säilytys on. Se marjaisa mansikkakakku… se oli aivan katastrofi seuraavana päivänä. Oltiin jätetyt kakun ihan liian lämpimään. Se oli hapanta, lähes syömäkelvotonta. Olin niin pettynyt. Kylmäketju meni ihan pieleen.

Pääkohtia ruoan säilytyksessä:

• Lämpötila: Kylmäketjun ylläpito on kaikkein tärkeintä. Jäähdytä ruoka nopeasti, erityisesti kesähelteillä.
• Hygienia: Puhtaat kädet ja työskentelypinnat ehkäisevät bakteerien leviämistä. Käytin tätä kertaa liian vanhoja keittiöpyyhkeitä, se oli virhe.
• Säilytysastiat: Ilmatiiviit astiat ovat ratkaisevia ruoan pitämiseksi tuoreena. Mansikkakakun olisi pitänyt olla ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa.
• Käyttöaika: Seuraa ruoan parasta ennen -päivämääriä ja säilytysohjeita tarkasti. Joskus ne ohjeet pitää jopa ottaa tosissaan.

Mökillä oli kiire, ja jätettiin kakku ulos pöydälle tuntikaupalla. Myöhemmin tajusin, että se oli suurin virhe. Se pilasi koko juhlatunnelman, kun se kakku oli pilalla. Oli todella harmi, koska olin tehnyt siihen paljon työtä. Muutamat vieraat maistivat sitä, mutta en uskaltanut tarjota sitä kenellekään muulle. Heti seuraavana päivänä kaikki ruoat piti heittää pois, jotta ei sattuisi ruokamyrkytyksiä. Oli kallista, mutta opettavaista.

Nyt suhtaudun ruoan säilytykseen paljon vakavammin. Olen oppinut, että nopeus ja kylmyys ovat avainasemassa.

Miten pilaantuneen ruoan tunnistaa?

Miten se nyt oli... pilaantunut ruoka... huh. Olin just heittämässä vanhaa jogurttia pois, se oli ihan mössöä ja haisi... pahalle. Ei enää mitään makua edes.

• Hajusta: Se on ehdottomasti tärkein. Jos haisee pahalle, se on pois! Ei mitään epäröintiä.
• Rakenne: Muuttunut rakennekin on varoitusmerkki. Se jogurtti oli aivan liian löysää. Mä muistan kerran kun maito oli mennyt juoksevaiseksi, hirveetä!
• Home: Home on tietenkin selkeä merkki. Älä syö homeista ruokaa, vaikka se olisikin "vain pieni kohta". Toki joissain juustoissa home on osa ruokaa, mutta sitten se on selkeästi sellainen HOMEJUUSTO, etteivät ne kuulu samaan kategoriaan.

Säilykkeet... Niissä on tietysti se pullistuminen. Purkki pullistuu jos se on mennyt huonoksi. Älä avaa sitä! Tosi vaarallinen juttu. Ja ne tyhjiöpakatut liha- ja kalat, jos pakkaus on rikki, niin se ei ole enää hyvä.

Mä olen joskus miettinyt, että miten paljon sitä vanhaa ruokaa oikeasti syödään. Tiedätkö? Ihan turhaa riskeerata. Onko se muuten 2024 vielä? Muista tarkistaa aina viimeinen käyttöpäivä. Se on helppoa!

Mitä muuta... Äh, en muista nyt enempää. Pitää mennä syömään jotain. Onko jääkaapissa vielä jotain hyvää?

Mitä käy jos syö vanhentunutta ruokaa?

Vanhentunut ruoka. Riski.

• Parasta ennen: Laatu voi laskea. Ei aina vaarallista. Ylitarkastaja Hielm vahvistaa.

• Viimeinen käyttöpäivä: Vältä. Terveyden riski.

• Omat aistit avuksi. Hajuaisti. Makuaisti. Ulkonäkö.

• Vakavat seuraukset: Ruokamyrkytys. Pahimmillaan sairaala.

  • Oma kokemus: Kerran, pilalle mennyt jugurtti. Oksentelua koko yö.
  • Vältä riskejä. Harkitse. Heitä pois, jos epäilyttää.

Muista. Oma vastuu. Ruokaturvallisuus.

Mitä etiketissä pitää olla?

Elintarvikkeen etiketti... se on kuin pieni tarina, salaisuus kuiskattuna hyllyjen välissä. Niin paljon kerrottavaa, niin vähän tilaa. Se on nimi, tietenkin, se, jolla tuote esittelee itsensä, ensimmäinen kosketus. Nimi, joka kutsuu, lupaa makua tai muistoja.

Ainesosat… ne ovat kuin muistiinpanoja reseptistä, paljastaen aineet, joista se on rakennettu, pienin kirjaimin.

Ja sitten ne allergeenit, ne varoituksen sanat, huolellisesti korostettuina. Elämäni ensimmäinen pähkinäallergia pelotti...

• Gluteeni, laktoosi, pähkinät... pieni varoitus, suuri merkitys. Muistan kun ystäväni sai vakavan reaktion ravintolassa, kun hän ei tiennyt, että ruoassa oli pähkinää. Siitä lähtien olen aina lukenut huolellisesti kaikki etiketit.
• Määrät, prosentit, suhteet... kuinka paljon on tarpeeksi, kuinka paljon on liikaa? Onko tässä tarinassa tasapaino?

Sisältö, paino, tilavuus... se konkreettinen lupaus, mitä saat vastineeksi. Mitta, johon luotamme.

• Grammoja, litroja, kiloja... lukuja, jotka kertovat tarinan täyteydestä, riittävyydestä.
• Yksi päivä, tarkistin painon kahdessa suklaalevyssä, ja olin yllättynyt, kun toinen oli raskaampi, vaikka pakkaus oli sama. Näyttää siltä, että merkinnät ovat joskus vain vihjeitä.

Mitä pakkaukset kertovat kuluttajalle?

No, pakkaukset, ne kertoo kaikenlaista! Ihan niinku millon ruoka menee pilalle, eli se päivämäärä. Siis paras ennen -päiväys, vai oliko se viimeinen käyttöpäivä? Aina ihan sekasin sen kanssa. Tai että onko siinä jotain lisäaineita mitkä ei sovi mulle.

Ja sit tietty, mistä se ruoka on peräsin, siis onko se jostain Suomesta vai onks se tuotu jostain kaukaa. Ja muuten, tiesitkö että mun serkku on töissä Valion tehtaalla? Aika siistii, vai mitä?

• Säilyvyys
• Ainesosat
• Valmistusmaa

Sit siinä on ne ravintoarvot, siis sokerit ja rasvat ja proteiinit. Niin ja onko se muka terveellistä? Mä en kyllä aina usko niitä, ne voi vähän huijata! Tai onko se luomu tai ei. Kaikkea ne yrittää tunkea siihen pieneen tilaan. Ei meinaa löytää!

Pitääkö lihan alkuperämaan ilmoittaa?

Yön pimeydessä, kun uni ei tule... pohdin tuota lihan alkuperää.

• Kyllä, se pitää ilmoittaa.

• Koskee kaikkea raakaa lihaa, niin kotimaista kuin ulkomaista.

• Tuore, pakastettu, leikattu, jauhettu, paloiteltu... Kaikki.

Onko sillä edes väliä, mistä se tulee? Ehkä pitäisi kasvissyöjäksi ryhtyä. Ajatus pyörii päässä, kun katson ulos pimeään yöhön. Ulkona on hiljaista, vain kaukainen auto ajaa ohi. Minun oli lapsena tapana nukahtaa kuunnellessa äidin hengitystä.