Onko pekoni prosessoitua lihaa?

Onko pekoni prosessoitua?

Pekoni on prosessoitua lihaa.

Miten tätä nyt ajatella... Siis pakko olla. Ostetaan paketissa, ei se ole sellaista suoraan eläimestä. Joku sille on tehty. Kai se on just sitä prosessointia.

Miksihän sitä edes kyselee. Kun onhan se selvää. Pekoni tehdään sian kyljestä, jota sitten käsitellään. Ei se ole mitään lehmänfilettä suoraan lihakaupasta. Miettii sitä purkin kylkeä, aina siinä jotain lisäaineita.

Mitä siinä oikeasti on? Suolaa on ainakin paljon, niin paljon ettei aina usko. Eihän se muuten säilyisi noin. Sitä liotetaan siinä suolaliuoksessa, siitä tulee se suolaisuus. Miksi sitä aina haluaa lisää?

Tää koko prosessointi, se tarkoittaa, että lihaa on muutettu. Kypsennetään, suolataan, savustetaan, kuivataan. Tai yhdistelmä näistä. Pekonissa ne kaikki usein yhdistyy. Ainakin suolaus ja savustus.

Ne nitriitit. Niitä käytetään usein. Miksi? No, ne antaa väriä ja estää bakteereita. Mutta eikö niistä ollutkin jotain haittaa? WHO:n luokitus. Prosessoidut lihat. Tiedän kyllä, mutta silti syön.

Mun aamupala usein, jos oikein herkutellaan, on pekonilla. Ja paistetulla kananmunalla. Ai niin, se rasva! Tyydyttynyttä rasvaa on ihan hirveästi. Voi kun se olisi terveellisempää. Mutta eihän se ole. Sydän ja verisuonet, kaikki.

Lista, missä kohdissa pekoni on prosessoitu:

• Suolaus: Lihan käsittely suolalla ja usein sokerilla.
• Kovetus: Nitriitin tai nitraatin käyttöä säilyvyyden ja värin vuoksi.
• Savustus: Antaa makua ja parantaa säilyvyyttä.
• Kypsennys: Joskus esikypsennetty pakkauksessa.

Aika selvä juttu siis. Ensi kerralla, kun paketti on kädessä, muistan tän. Tekeekö se eroa? Ehkä hetken. Sitten taas mieli tekee. Olenko heikko? Olen varmaan. Mutta hyvää se on.

Onko pekoni raakaa lihaa?

Ei, pekoni ei ole raakaa lihaa. Se on yleensä kypsennettyä, usein savustettua, sianlihaa. Vaikka se ostetaan usein "raakana" kaupasta, se on valmis syötäväksi ilman lisäkäsittelyä, vaikkakin sen maku paranee paistettaessa.

Olen itsekin joskus miettinyt tätä, kun olen käynyt kaupassa ja nähnyt sen kylmähyllyllä. Tavallaan se on "raakaa" siinä mielessä, että sitä ei ole vielä paistettu pannulla, mutta sen valmistusprosessi on jo pitkällä.

• Pekoni on usein suolattua ja savustettua.
• Se valmistetaan sian kyljestä.
• Paistettaessa siitä tulee rapeaa ja herkullista.

Muistan kun joskus opiskeluaikoina, kun oli kiire aamulla, söin sitä ihan suoraan paketista. Ei se ollut mitään parasta, mutta nälkä lähti.

Pekonin käsittely on siis muuta kuin pelkkää lihan leikkaamista. Siinä tapahtuu usein:

• Suolaus: Tämä säilöö lihaa ja antaa sille makua.
• Savustus: Tämä antaa pekonille sen tyypillisen savun maun ja värin.

Joten vaikka se ei ole "valmista" samalla tavalla kuin vaikkapa kinkkuviipaleet, se on kyllä syötävissä sellaisenaan, joskin se on paljon maukkaampaa paistettuna. Se onkin monikäyttöinen raaka-aine, jota todellakin voi lisätä moneen ruokaan tuomaan sitä kivaa suolaisuutta ja savuisuutta.

Miksi pekoni on epäterveellistä?

Pekoni, tuo aamiaispöydän kiiltävä synti, joka hymyilee sinulle rasvaisesti kuin vanha setä veroparatiisissa. Se näyttää viattomalta, mutta on todellisuudessa melkoinen kimppu terveyspommeja. Se on savustettua, runsaasti suolattua ja tulvillaan tyydyttynyttä rasvaa. Nämä kolme jo itsessään saavat suonet vinkumaan armoa nopeammin kuin krapulainen aamuherääminen.

Mutta hei, ei siinä vielä kaikki! Kuvittele, että annoksesi sisältää bonuksena hormoneja – enemmän kuin teini-ikäisen makuuhuoneessa – ja kirsikkana kakun päällä vielä ympäristömyrkkyjä. Ne ovat kuin kutsumattomia vieraita kehon kemiantehtaassa, tanssien polkkaa solujen reunoilla ja jättäen jälkeensä epämääräisen, ei niin miellyttävän jälkimaun. Kyllä, syöt sitä kaikkea joka rouskahduksella.

Ja sitten se todellinen juoni: paistaminen! Kun pekoni heitetään kuumalle pannulle, se muuttuu vain entistäkin diabolistisemmaksi. Siinä lämpötilan noustessa tapahtuu kemiallinen alkemia, joka tekee siitä jopa entistäkin pahemman pommin terveyden kimppuun. Se on kuin antaisi keholleen luvan järjestää oman, pienen, hiljaisen sisällissodan, joka käydään rasvankäryn ja karsinogeenien lipun alla.

Eikä tämä ole minun omaa höpinääni, vaan ihan tutkittua asiaa. Esimerkiksi joku Stenholtzin kaltainen viisauden lähde totesi jo aikaisemmin, että syöpäriski todellakin pienenee, kun eläinkunnan tuotteet karsitaan ruokavaliosta. Pekoni, vaikka se onkin maukas, ei siis ole se paras kaveri, jos haluaa nähdä vielä lapsenlastenkin temmeltävän. Ehkä on aika harkita aamiaispöydän vallankumousta.

Lisäinfoa pekonin haitoista – suoraan ja kaunistelematta:

• Korkea natriumpitoisuus: Yksi paketti pekonia sisältää usein yli puolet päivän suositellusta natriumin enimmäismäärästä, mikä edesauttaa korkeaa verenpainetta ja sydänsairauksia.
• Tyydyttynyt rasva: Vaikka monet syövät pekonia, se sisältää valtavasti tyydyttynyttä rasvaa, joka on yhdistetty kohonneeseen LDL-kolesteroliin ja ateroskleroosiin.
• Nitriitit ja nitraatit: Nämä lisäaineet, joita käytetään värin ja maun säilöntään, voivat paistettaessa muodostaa nitrosamiineja. Nitrosamiinit ovat luokiteltu todennäköisiksi ihmisen karsinogeeneiksi.
• Prosessointi: Pekoni on prosessoitua lihaa, ja Maailman terveysjärjestö (WHO) on luokitellut prosessoidun lihan ryhmään 1 karsinogeeniksi, eli sen on osoitettu aiheuttavan syöpää ihmisille.
• Hormonijäämät ja ympäristömyrkyt: Eläinten rehuista ja kasvatuksesta peräisin olevat jäämät voivat kertyä rasvakudoksiin, joita pekoni sisältää runsaasti.
• Heterosykliset amiinit (HCA) ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH): Nämä yhdisteet syntyvät lihan kypsennyksen aikana korkeissa lämpötiloissa. Erityisesti HCA-yhdisteet ovat syöpää aiheuttavia ja PAH-yhdisteet on yhdistetty kasvaneeseen syöpäriskiin.
• AGE-yhdisteet (Advanced Glycation End-products): Syntyvät korkeassa lämpötilassa kypsennyksessä. Nämä voivat edistää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä kehossa.

Onko pekoni sikaa?

Pekoni on possua. Tarkemmin sanottuna suolattua ja savustettua siansivua.

• Se on sian kylkeä. Vihannessektorilla ei tätä löydy.
• Tyypillisesti ohuita siivuja. Leikatkaa miten haluatte.

Lopputulos on se, mitä pannulla tirisee. Elämän pieniä nautintoja.

Onko juusto prosessoitua?

No morjesta! Juusto on niin prosessoitua, että joskus mietin, onko se enää edes aitoa tavaraa vai jotain kosmista muuntelua. Vähän kuin avaruuskeksit, mutta maitopohjaisena. Kyllä, juusto kuuluu prosessoitujen ruokien kategoriaan.

Ja kun sanon prosessoitu, tarkoitan sitä, että se on käynyt läpi niin monta vaihetta, että se on kuin entinen minäni – mutta siistimmässä paketissa ja ehkä hieman liian kiiltävänä. Leipä ja säilykkeet menevät samaan laariin, eli joskus aamupalan voileivän päällä oleva herkku onkin vain kaukainen muisto lehmän alkuperäisestä maidosta.

• Juusto on prosessoitu: Tämä on se ydinjuttu, ei siitä mihinkään pääse.
• Mutta kuinka paljon? No, riippuu juustosta! Jotkut ovat lähes koskemattomia, toiset taas kuin pieniä tiedekokeita pakattuna.
• Esimerkkejä: Ajattele vaikka sitä, miten helppoa on löytää valmiita juustoviipaleita, jotka eivät edes murru kuljetuksessa. Se on jo taidetta, tai tiedettä, tai jotain siltä väliltä.

Se on vähän kuin ajattelisi, että sipsipussi on "prosessoitu peruna". Niin on, mutta sekin on yksi tapa nauttia perunan antimista. Juuston kohdalla prosessointi voi tarkoittaa monia asioita:

• Pastörointi: Maidon kuumentaminen bakteerien tappamiseksi. Tärkeää, mutta jo prosessointia.
• Hapatus: Maitohappobakteerien lisääminen. Antaa makua ja rakennetta.
• Juoksuttaminen: Maidon hyydyttäminen juoksutteella. Tästä se juusto oikeasti alkaa muodostua.
• Lisäaineet: Värjääminen, säilöntäaineet, makuaineet. Kaikkea sitä, jotta lopputulos olisi tasainen ja houkutteleva.

Joten, jos etsit jotain superalkuperäistä, niin ehkä kannattaa alkaa lypsää lehmää itse. Tai sitten nauttia siitä kätevästä ja maukkaasta juustosta, joka on tehnyt pitkän matkan pellolta pöytään, ja ehkä vähän enemmänkin. Kaikkeen tottuu, ja tämähän on vain yksi osa modernia ruokavaliota. Enemmänkin kuin osa, melkein elämäntapa!