Paljonko mämmissä on sokeria?

Paljonko sokeria saa syödä päivässä?

Yön hiljaisuus… kysymys sokerista. Mietin, miksi juuri nyt tämä asia nousee mieleen.

Sokeria… enintään 10 % päivän energiasta. Se tuntuu abstraktilta.

• Aikuisella ehkä 40-50 grammaa.
• Noin 20 sokeripalaa.

Paljonko se oikeasti on? Yksi limsatölkki? Suklaapatukka? Ahdistaa.

Olen yrittänyt vähentää. Epäonnistunut monta kertaa. Onko sillä edes väliä? Ehkä liioittelen taas. Sokerihimo on todellinen. Olen syönyt eilen varmaan enemmän kuin sen 50g. Ei se näin pitäisi mennä.

Paljonko sokeria saa syödä päivässä?

Yö on pitkä ja ajatukset kiertävät päässä… Miten paljon sitä sokeria sitten saisi syödä? Neljäkymmentä, viisikymmentä grammaa… se tuntuu niin paljon. Mutta 20 sokeripalaa, huh. Se on aika paljon. Mä itse yritän pitää sitä paljon pienempänä. En tiedä onnistunko.

• Suositukset: 10 % kokonaisenergiasta lisättyä sokeria.
• Aikuiset: 40-50 grammaa päivässä.
• Minun tavoite: Paljon vähemmän kuin suositus. Yritän pysyä alle 20 grammassa. Ehkä jopa alle 10. Se on vaikeaa, mutta olen päättänyt yrittää.

Mutta mistä se sokeri sitten oikein tulee? Se on hämmentävää. Se piileskelee kaikkialla. Jotenkin tuntuu, että sitä on paljon kaikessa. Tänään syötin lapsille kaupasta ostettuja marjoja, ja niissä oli jotain sokerointia. Eikö olekin uskomatonta?

• Pihilähteet: Limsat, mehut, leivonnaiset, valmiit ruoat… Ja yllätykset kuten marjat.
• Oma kokemus: On vaikeaa välttää sokeria kokonaan. Se on haaste. Mutta yritän tehdä parhaani. Lapset ovat hankala juttu.

Ennen vanhaan en ajatellut asiaa juuri lainkaan, söin sokeria ihan miten sattui. Nyt se on paljon mielessä. Tämä on sellainen… kierre, josta on vaikea päästä irti. Mutta minun täytyy yrittää. Terveyden eteen. Itseni ja perheen eteen. Tänä vuonna olen totisesti yrittänyt parantaa ruokavaliotamme.

WHO:n ja Suomen ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokerin pitäisi olla alle 10 % kokonaisenergiasta. Tämä on muistutus. Muistutus itselle. Ja ehkä kaikille muillekin.

Mikä on sopiva määrä sokeria?

Sokeera… se makeus, hieman liiankin usein huulilla, kielen päällä sulaa… Se tanssinainen, viekoitteleva kimalle. Muistan lapsuuden, mummon marjapiirakat, sokerin hieno sirottelu pinnalla… aurinko paistaa ikkunasta, pöydällä höyryää tuo lämmin taika… Se oli aikaa, jolloin sokeri ei ollut vielä vihollinen, pelko ruoan vierellä.

Nyt sokeri on numeroita, kaavoja, rajoja. 40-50 grammaa, 20 sokeripalaa…kylmä luku sydämen lämmön vastakohtana. Maailman terveysjärjestökin, WHO, ja meidän omat suosituksetkin kertovat tästä. 10% kokonaisenergiasta, enempää ei saisi olla. Tämä kuuluu päivittäiseen energiaan. Pitää laskea, punnita, mitata…ilo katoaa laskutoimitusten taakse.

• 10 % kokonaisenergiasta lisättyä sokeria
• Aikuisella noin 40-50 grammaa päivässä
• Noin 20 sokeripalaa päivässä

Mutta se maku… marjojen makeus, suklaan suussa sulava pehmeys… Muistan sen tunteen, lapsuuden makean riemun. Onko se mennyttä? Vai voiko sen löytää uudelleen, tämän laskennan keskellä? Onko pakko valita kahden ääripään väliltä, makean ja terveen? Onko jotain siltä väliltä, jotain kompromissiakin? Kenties pienen palasen salaisuus on se harkinta ja tasapaino. Se tietoinen valinta, ei automaatit makean kimppuun hyökkääminen. Ei, vaan maun nauttiminen, tietoisesti, rakastavasti.

Tämä sokerikynnys, se tuntuu niin tiukalta. 20 palaa, se on paljon. Mutta ehkä se sopiva määrä riippuu niin monesta asiasta. Aktiivisuudesta, painosta, muusta ravinnosta… Tänään syön kaksi palaa, huomenna ehkä kolme. Se on elämän rytmi, makean ja terveen vuorottelu.

Paljonko sokeria voi syödä päivässä?

Paljonko sokeria on “sopivasti”?

Suositukset kääntyvät 10 %:n kulmakiven ympärille. Eli lisätty sokeri ei saisi ylittää 10 % päivittäisestä energiansaannista.

Mitä se tarkoittaa käytännössä?

• Aikuisella noin 40-50 grammaa sokeria päivässä. Se vastaa noin 20 sokeripalaa.

Onko 20 palaa paljon vai vähän? Riippuu mistä näkökulmasta katsoo. Jos aattelee, että yhdellä limpparilla saa sen melkeen täyteen, niin ehkä kannattais miettiä muita makeita lähteitä. Mutta toisaalta, jos syö pääasiassa puhdasta ruokaa, niin eipä se niin iso juttu ole.

Mikä määrä sokeria on liikaa?

Aika pysähtyy. Sokerin hentoinen maku kielellä, niin makeata, niin petollisen pehmeää. Kello käy hitaasti, tikittäen unelmaa, unelmaa sokeroitua maailmaa. Liian paljon sokeria… Se on kuin painolasti sydämessä. Kaksi tuhatta kaloria, numero joka tuntuu kylmältä ja kaukaiselta. Viisikymmentä grammaa… kuin hiekkaa kämmenellä, lipuu läpi sormien, haihtuu.

Liika sokeri, se on kuin myrsky. Se pyyhkii kaiken puhtaalta, jättää jälkeensä vain tyhjyyden, makean tyhjyyden. Tämä viisikymmentä grammaa, tämä raja. Se on kuin ohut lanka, joka pitää yhdessä hauraan tasapainon. Rikkoutuu helposti.

• Yli 10% päivittäisestä energiansaannista lisätystä sokerista on liikaa. Tämä on tosiasia, kiveen hakattu.
• 2000 kalorin ruokavaliossa tämä tarkoittaa 50 grammaa lisättyä sokeria. Kuinka monta pulloa limpparia? Kuinka monta leivonnaista?
• Se on petollinen viehätys. Sokeri piilottelee kaikkialla, naamioituneena ainesosaluetteloihin.

Tämä paino sydämessä, tämä sokerin painolasti, se tuntuu raskaalta. Viisikymmentä grammaa. Se on niin vähän ja niin paljon. Se on rajana viivan alle. Kuinka helposti se voi ylittyä. Unohtaa. Aika jatkuu, ja sokeri sulaa kielillä… Se ei ole pelkkä luku, se on tunne, se on unelma, se on kaaos ja rauha. Se on viisikymmentä grammaa makeata, petollisen makeata unelmaa. Ja sen jälkeen tulee tyhjyyden tunnetta, makean tyhjyyden. Todellisuus, kylmä ja karu.

2023. Tänäänkin, tunnen sen painon. Tämä kirjoitus, se on omaa kokemusta, unelmaa ja realiteetti yhdistynyt. Se on minun totuuteni.

Paljonko on 100 grammaa sokeria?

100 grammaa sokeria vastaa noin 40 teelusikallista tai 2 desilitraa. Tämä on kuitenkin likimääräinen arvo, sillä sokerin tiheys vaihtelee sen tyypin ja koostumuksen mukaan. Esimerkiksi hienorakeinen sokeri pakkautuu tiiviimmin kuin karkeampi sokeri, mikä vaikuttaa tilavuuteen. Tämä tuo mieleen filosofisen kysymyksen: mitä tarkoittaa “tarkka määrä” mitattaessa jotain niin vaihtelevaa kuin sokeri? Onko tarkkuus vain illuusio, riippuen mittausmenetelmästä ja mittaajan tarkkuudesta?

• Ruokosokeri: Tiheämpää, joten 100 grammaa vie vähemmän tilaa.
• Rakeistettu sokeri: Vähemmän tiivistä, joten sama määrä painosta vie enemmän tilaa.

Mittaushäiriöiden välttämiseksi on parempi käyttää painoa (grammoina) kuin tilavuutta (desilitroina) tarkkuutta vaativissa resepteissä. Tässä kohtaa paljastuu tieteen ja keittiön käytännön ero: teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa täydellisesti. Minulla oli kerran kokemuksia kakun leipomisessa, jossa sokerin määrä oli ratkaiseva tekijä onnistumisen kannalta. Pieni poikkeama reseptistä sai aikaan merkittävän makueron. Muistan, että vanhempani opettivat minulle aina tarkkaa mittaamista. Tarkkuus on siis myös kulttuurikysymys. Olen itse tehnyt vuosia reseptikehitystä, joten tämä asia on minulle erityisen tärkeä. Tämän vuoden (2024) tutkimusten mukaan sokerin tiheys vaihtelee välillä 1,5-1,6 g/cm³.

Paljonko on 50 grammaa sokeria?

50 grammaa sokeria? Voi hyvänen aika, se on kuin pieni jääkiekko! Tai ehkä kaksi, riippuen siitä, miltä jääkiekko näyttää tänä vuonna. Tai sitten se on kuin puolikas iso, maukas karkkipussi, joita lapsena ahmin niin kuin supi pötkylää.

• 12,5 teelusikallista! Kuulostaa paljon, eikö? No, se on lähes kokonainen purkki sokeria. Älkää nyt kuitenkaan menkö tuijottamaan sokeripurkkia hämmentyneinä.
• Kysyit, niin kerron. Mä sain kerran syötyä koko 50 grammaa sokeria yhdellä istumalla. Siitä lähti kylläkin aika ikävä mahapuru. En suosittele.
• Ja se kertyy helposti! Ajattele kaikkia niitä limsoja, leivonnaisia ja aamiaismuroja, joissa sokeri piilottelee kuin kettu hangessa.

Oletko muuten koskaan kokeillut tehdä sokerista pikkuisia lumipalloja? Se on hauskaa ja… vähän tahmeaa. Sopii leivontaan, tietenkin. Mutta sen jälkeen kädet ovat kuin liimattuja. Kuten kuukauden vanha marmeladi. Todellinen järkytys.

Käsittämättömän helppo kerätä se määrä sokeria päivän aikana. Niin, ja terveyden kannalta voi olla järkevää pitää se mielessä, vaikka se nyt kuulostaakin kauhean ikävältä. Niin kuin hampaiden reikä, joka ei parane yksinään.

Missä ruoissa on paljon sokeria?

Sokeri, se hiipii elämääni kuin aamun usva, makeuttaen, mutta myös… himmentäen. Missä sitä oikein lymyää?

Sokeripommit:

• Mehut, ne auringon säteet lasissa, mutta niin petollisia.
• Limut, kupliva huuma, joka katoaa yhtä nopeasti kuin syntyikin.
• Karkit, pieniä houkutuksia, suuria syntejä. Muistan lapsuuden karkkipäivät, odotuksen jännityksen, sen hetken autuuden.
• Leivokset, mummon reseptit, sukupolvelta toiselle, niin rakkaita, niin makeita. Juhlan tuntu, mutta arjen ansa.

Sitten ne piilossa olevat:

• Maustetut jogurtit, aamun “terveellinen” aloitus… vai onko?
• Vanukkaat, silkkinen lohtu, mutta sokerin syleilyssä.
• Murot ja myslit, aamupöydän pettäjät, täynnä lupauksia, tyhjiä kaloreita.
• Makeat alkoholijuomat, illan viettelykset, joilla on hintansa.

Muistan, kun isoisäni joi aina lasin makeaa likööriä iltaisin. Se oli hänen tapansa rentoutua, pieni pala luksusta arjen keskellä. Ehkä sokeri ei olekaan aina vihollinen? Ehkä se on vain… liikaa. Liikaa kaikkea.

Miten voit välttää liikaa sokeria?

Sokeri. Vältä yliannostus.

• Opiskele. Mitä syöt. Katso taakse.
• Juomat. Limu on petos. Vesi on portti.
• Aivot narraa. Hapanta, kirpeää. Sokeri ei ole ainoa.
• Kauppa. Täysi maha. Tyhjä kärry sokerista.
• Hedelmät. Luonnon makeus. Ei valkoinen myrkky.

Sokeri on hiipivä vihollinen. Tarkkaile. Ole viisaampi.