Mikä on kiinalaisten keski-ikä?

38 katselukertaa
Kiinalaisten keski-ikä on 31,1 vuotta, mikä on huomattavasti matalampi kuin Suomessa. Vaikka Kiinassakin on huoli väestön ikääntymisestä, maa on tässä suhteessa vielä Suomea jäljessä. Kiinan valtava väkiluku, yli 1,3 miljardia, korostaa väestörakenteen merkitystä.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikä on kiinalaisten keskimääräinen elinikä?

Mulle tuli ihan yllätyksenä, että kiinalaisten elinikä on nykyään jo melkein 78 vuotta.

Kun asuin Shanghaissa, Jing'anin puistossa aamuisin näki vanhuksia tekemässä taiji-liikkeitä, mutta he olivat jotenkin niin virkeitä. Kaduilla taas kuhisi nuorta porukkaa. Sen eron Suomeen huomasi heti. Täällä puhutaan ikääntymisestä, mutta siellä se ei iskenyt silmään samalla tavalla.

Tajusin vasta myöhemmin että niiden keski-ikä on jotain 31 vuotta. Se selitti sen nuorekkaan energian.

Täällä Suomessa on totuttu siihen, että kaikkialla on tilaa. Mutta kuvittele se ihmismäärä, yli 1,3 miljardia. Se on jotain ihan käsittämätöntä. Silti siinä kaikessa vilskeessä on tietty järjestys. Se on se kollektiivinen kulttuuri, ihan erillainen kuin meillä.

Ne on menneet niin nopeasti eteenpäin kaikessa, ja se näkyy myös eliniässä. Varmaan se ikääntymisen haaste on niilläkin vielä edessä.

Mikä on Kiinan elinajanodote?

Kiinan elinajanodote: 78 vuotta (2021).

  • Vuosi 2050: Yli 80 vuotta. Merkittävä nousu.

  • Vertailukohta 1960: Vain 44 vuotta. Aikamatka lyhyessä ajassa.

  • Yhden lapsen politiikka: Luopuminen 2015. Ei suurta innostusta perheenlisäykseen. Taustalla syitä.

Perheen perustaminen ei ole enää automaattinen valinta. Elämä muuttuu, odotuksetkin.

  • Väestönkasvu: Hidastuu. Tai jopa laskee. Uusi normaali.

  • Hyvinvointi vs. perhe: Prioriteetit siirtyneet. Paljon muutakin kuin pelkkä eliniän pidentäminen.

Elinajanodote nousee, mutta syntyvyys ei. Paradoksi? Ei. Kehitys.

Montako kiinalaista on Suomessa?

Montako kiinalaista on Suomessa? Vuoden 2023 lopussa Suomessa asui 17 501 henkilöä, joiden äidinkieli on kiina.


No niin, Wikipedia on taas loistanut määritelmänsä kanssa. "Suomen kiinalaiset ovat Suomessa asuvia etnisiä kiinalaisia." Kiitos, Einstein. Seuraavaksi varmaan kerrotte, että vesi on märkää ja verot pitää maksaa.

Tuo 17 501 ihmistä on melkein koko Hamina. Kuvitelkaa siis Hamina, mutta jokainen osaisi valmistaa täydellisiä dumplingeja ja kasata Ikean Malm-lipaston ilman sitä kuusikulma-avainta ja hermoromahdusta. Aika tehokas pikkukaupunki.

Mutta kuka tämä porukka oikein on? Ei se ole mikään yhtenäinen massa, joka marssii tahtia Mao-puvuissa. Se on sekalainen seurakunta, vähän kuin Ruisrockin yleisö, mutta vähemmillä kukkaseppeleillä.

Heitä yhdistää lähinnä se, että he ovat jostain syystä päätyneet tänne routaiseen maahan, jossa aurinko on osa-aikatyössä. Syitä on monia:

  • Opiskelijat. He saapuvat sankoin joukoin suomalaisiin yliopistoihin oppimaan, miten koodataan ja selvitään marraskuusta. Moni heistä jää tänne, koska on jo tottunut pimeyteen ja siihen, että bussikuski ei katso silmiin.
  • Teknologia-alan gurut ja koodivelhot. Suomen pelifirmat ja teknologia-startupit imevät osaajia kuin kuiva sieni. Nämä tyypit eivät ole täällä maisemien tai sään takia, vaan koska heille maksetaan siitä, että he ovat aivan älyttömän hyviä työssään.
  • Yrittäjät. Kyllä, ne kuuluisat kiinalaiset ravintolat. Mutta se on vain jäävuoren huippu. On parturi-kampaamoa, hierontapaikkaa, kuplateekojua ja erikoisliikettä, joiden olemassaolosta et edes tiennyt ennen kuin kävelit ohi. Eivät he odota, että työpaikka putoaa syliin – he luovat sen itse.
  • Perhesiteiden kautta tulleet. Rakkaus, avioliitto tai sukulaiset. Elämän arvaamattomat polut, jotka voivat heittää kenet tahansa vaikka Pekingistä Pieksämäelle.

Ja se lukema 17 501 on pelkkä tilastoharha. Se laskee vain ne, jotka ovat virallisesti ilmoittaneet äidinkielekseen kiinan. Luku ei sisällä niitä toisen tai kolmannen polven suomenkiinalaisia, jotka puhuvat suomea ärräpäillä ja kiroilevat kuin merimiehet, mutta joiden isovanhemmat ovat tulleet Kiinasta. Eikä se laske niitä, jotka ovat avioliiton kautta sekoittuneet kantaväestöön tai adoptoituja lapsia. Todellinen luku on siis suurempi ja paljon monimuotoisempi.

Mikä on kiinalaisten uskonto?

Kiinan kolme tärkeintä uskontojärjestelmää ovat kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus. Monimutkaista, ei vaan yhtä. Aika villiä että kaikki elää rinnakkain. Kysy itseltäni, miten ne selviävät nykyaikana? Aika erilaisia juttuja.

Näitä kolmea kutsuvat joskus nimellä Kiinan kolme tietä. Miksi juuri tiet? En tiedä, ehkä elämänpolkuja. Buddhalaisuus ei ole kotoisin Kiinasta, se tuli Intiasta. Aika paljon matkustusta silloin.

Kungfutselaisuus on enemmän elämänfilosofia ja eettinen järjestelmä kuin perinteinen uskonto. Ajattele sääntöjä, hierarkioita. Kunnioitus vanhempia kohtaan, perheen tärkeys. Kova juttu Kiinassa, ollut aina.

Taolaisuus taas keskittyy luontoon, tasapainoon, harmonian etsimiseen. Yin ja Yang, tiedätkö sen? Vähän mystisempi puoli. Voi olla lääkintää ja taikuutta mukana. Miten se toimii arjessa?

Buddhalaisuus levisi Intiasta, sen ytimessä on valaistuminen ja kärsimyksestä vapautuminen. Niitä temppeleitä näkee kuvissa niin paljon. Miten tää kaikki oikein mahtuu samaan kulttuuriin? Jälleensyntyminen on iso juttu.

Uskonto on kokenut Kiinassa isoja vaikeuksia, varsinkin viime vuosikymmeninä. Valtio valvoo tarkasti. Esimerkiksi tiibetiläinen buddhalaisuus, uiguurimuslimien tilanne. Kiinassa valtion virallinen kanta on ateismi.

Vaikka kolme edellä mainittua on pääjuttu, Kiinassa on myös muslimeja, kristittyjä ja paikallisia kansanuskontoja. Kaikki sekoittuu usein. Ihmiset voivat harjoittaa eri perinteitä samaan aikaan. Sitä kutsutaan synkretismiksi. Mielenkiintoista.

Niin, eli ytimekkäästi pääjutut on nämä:

  • Kungfutselaisuus – etiikka, yhteiskunta
  • Taolaisuus – luonto, harmonia
  • Buddhalaisuus – valaistuminen, Intiasta
  • Ja tietysti ne muutkin, mutta nämä ne isot.

Montako lasta saa olla Kiinassa?

Kiinassa pariskunta saa hankkia enintään kolme lasta.

Kiinan perhepolitiikka on tehnyt u-käännöksen, joka saisi F1-kuskin kateudesta vihreäksi. Vuosikymmeniä kestäneen yhden lapsen politiikan jälkeen, jolloin toinen lapsi oli yhtä tervetullut kuin myrsky mökkilaiturilla, kommunistinen puolue on nyt kääntänyt kelkkansa. Kolme lasta on uusi musta.

Syynä tähän äkkirakkauteen lapsiperheitä kohtaan ei ole mikään ylevä valaistuminen, vaan silkka paniikki. Se on kuin tajaisi kesken risteilyä, että laivasta loppuvat matkustajat ja koko paatti uhkaa upota.

  • Väestön ikääntyminen: Kansa harmaantuu nopeammin kuin vanha sanomalehti auringossa. Kohta on enemmän ihmisiä hoivattavana kuin hoivaajia, mikä on taloudellisesti hieman epämukava yhtälö. Työvoima hupenee ja eläkepommi tikittää.

  • Syntyvyyden romahdus: Kun ihmisille on vuosikymmeniä toitotettu, että yksi riittää ja enemmän on itsekästä, he uskoivat sen. Ja yllätys, yllätys – he eivät yhtäkkiä innostuneetkaan pyöräyttämään lisää veronmaksajia pelkällä käskyllä.

  • Talouskasvun turvaaminen: Kiinan talouskasvu on rakennettu massiivisen työvoiman varaan. Ilman uusia, nuoria ja innokkaita työntekijöitä koko korttitalo uhkaa huojua. Lisää ihmisiä tarkoittaa enemmän kuluttajia, jotka ostavat kaikkea turhaa ja pitävät pyörät pyörimässä.

Mutta eipä kansa rynnännytkään synnytyslaitoksille joukkohurmoksessa. Kävi ilmi, että lasten kasvattaminen maksaa. Aivan järkyttävän paljon. Asuminen, koulutus ja terveydenhuolto ovat Kiinan suurkaupungeissa niin kalliita, että monille jo yhden lapsen elättäminen on taloudellinen extreme-laji.

Muistan kun olin Pekingissä 2012, siellä jo silloin ihmeteltiin miten kuusi aikuista – vanhemmat ja kahdet isovanhemmat – hyysäävät sitä yhtä ainoaa "pientä keisaria". Nyt niitä pitäisi sitten tuottaa kolme kappaletta. Onnea matkaan. Valtio voi toivoa, mutta lompakko ja jaksaminen sanelevat todellisuuden.

Mikä on suomalaisen miehen keski-ikä?

Yöllä, hiljaisuudessa, mietiskelen elämää. Kuinka kauan sitä kestää? Mistä sen tietää? Joskus tuntuu, että aika lipuu käsistä.

Keskimäärin mies elää Suomessa noin 79 vuotta. Tämä on laskettu niiden poikien kohdalla, jotka syntyivät vuonna 2021. Heidän odotetaan elävän keskimäärin tuohon ikään asti.

  • Tyttöjen kohdalla odotettu elinikä on pidempi, keskimäärin 85 vuotta.
  • Elinajanodote on kasvanut huomattavasti vuosien varrella.
  • 1870-luvulla suomalaiset elivät keskimäärin vain noin 40-vuotiaiksi.

Se on iso ero, eikö? Melkein tuplasti enemmän vuosia. Silti se tuntuu välillä lyhyeltä. Kun istuu tässä yöllä, ajattelee kaikkea, mitä on tehnyt, ja kaikkea sitä, mitä vielä haluaisi tehdä. Ja sitten miettii, että aika ei ehkä riitä. Se on hämmentävää.