Mitä on elintaso?

Mitä on elintaso? Aineellisen hyvinvoinnin mittari

Kysymys siitä, mitä on elintaso, liittyy erittäin vahvasti jokaisen kansalaisen jokapäiväiseen arkeen ja henkilökohtaiseen taloudelliseen turvaan. Tämän tärkeän käsitteen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan oman talouden todellista ostovoimaa sekä yhteiskunnan asukkailleen tarjoamia hyvinvointipalveluita. Omien oikeuksien ja aineellisen aseman selkeä tunnistaminen ehkäisee tehokkaasti vakavia taloudellisia virhepäätöksiä.

Mitä elintaso tarkoittaa käytännössä?

mitä on elintaso tarkoittaa yhteiskunnassa vallitsevaa aineellista hyvinvointia ja elämänlaatua, joka heijastuu suoraan yksilöiden ja kotitalouksien käytettävissä oleviin resursseihin, palveluihin sekä mukavuuksiin. Se kuvaa sitä, kuinka helposti ihmiset pystyvät tyydyttämään aineelliset tarpeensa, kuten hankkimaan laadukkaan asunnon, terveellistä ravintoa, terveydenhuoltoa ja koulutusta. Kysymys elintasosta voi kuitenkin liittyä moniin eri tekijöihin, eikä pelkkä tulotaso anna siitä aina täydellistä kuvaa.

Kun puhumme elintasosta, arvioimme yleensä sitä, miten vaivattomasti arki rullaa taloudellisesta näkökulmasta. Se ei ole vain teoreettinen käsite pörssiuutisissa. Se näkyy ruokakaupan kassalla ja siinä, onko perheellä varaa viedä lapset harrastuksiin ilman jatkuvaa stressiä. Olen huomannut, että monet pitävät korkeaa elintasoa itsestäänselvyytenä, kunnes taloudellinen tilanne äkillisesti muuttuu. Suomalaiset hankkivat nykyisin tavaroita ja palveluita yksitoista kertaa enemmän kuin 1900-luvun alkupuolella, mikä kertoo valtavasta historiallisesta loikkauksesta aineellisessa kehityksessämme. Tämä pitkän aikavälin muutos on muovannut koko yhteiskuntamme rakenteen sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Miten elintasoa käytännössä mitataan?

Kansantaloustieteessä elintasoa mitataan useimmiten bruttokansantuotteella asukasta kohden sekä kansalaisten todellisella ostovoimalla, jotka suhteuttavat kertyneen varallisuuden väestön kokoon. Pelkkä suuri kansantuote ei takaa korkeaa elintasoa, jos väestömäärä on jättimäinen tai tulot keskittyvät vain harvoille. Siksi mittareita on tarkasteltava rinnakkain.

Bruttokansantuote ja ostovoimapariteetti

Bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on perinteisin tapa vertailla eri maiden välisiä eroja. Jotta vertailu olisi rehellistä, luvuissa käytetään usein ostovoimakorjausta. Ostovoimakorjattu BKT asukasta kohden oli Suomessa 38 615 euroa, mikä auttaa hahmottamaan, kuinka paljon konkreettisia hyödykkeitä yhdellä eurolla saa verrattuna muihin alueisiin. Se ottaa huomioon paikallisen hintatason. Ilman tätä korjausta pelkät nimelliset tulot johtaisivat harhaan. Esimerkiksi korkeiden palkkojen maassa myös elinkustannukset voivat olla niin pilvissä, että käteen jäävä reaalinen elintaso jää luultua matalammaksi.

Tulonjako ja Gini-kerroin

Toinen kriittinen näkökulma on se, miten tasaisesti varallisuus jakautuu yhteiskunnan jäsenten kesken. Tätä kuvataan Gini-kertoimella, jossa nolla tarkoittaa täydellistä tasaisuutta ja sata täydellistä epätasaisuutta. Suomen Gini-kerroin oli 28,4 mikä osoittaa tulonjaon olevan kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen tasaista, vaikka pientä nousupainetta on ollut havaittavissa viime aikoina. Kun tuloerot pysyvät maltillisina, suuri osa väestöstä pääsee nauttimaan yhteiskunnan korkeasta aineellinen elintaso suomessa, mikä puolestaan lisää sosiaalista vakautta ja luottamusta.

Elintaso ja elämänlaatu: Kaksi eri asiaa

Suuri virhe, johon törmään jatkuvasti keskusteluissa, on elintaso ja elämänlaatu sekouttaminen keskenään. Elintaso mittaa puhtaasti aineellisia ja rahallisia edellytyksiä. Elämänlaatu sen sijaan on huomattavasti laajempi kokonaisuus, johon kuuluvat terveys, onnellisuus, vapaa-aika, turvallisuus ja sosiaaliset suhteet. Korkeakaan aineellinen varallisuus ei tee ihmisestä onnellista, jos arki on pelkkää stressiä ja uupumusta.

Aluksi ajattelin itsekin nuorempana, että menestys ja korkea tulotaso automaattisesti ratkaisevat kaikki elämän ongelmat. Tein pitkää päivää, ja pankkitilin saldo kasvoi kohisten. Mutta hinta oli kova. Lopulta huomasin olevani jatkuvasti väsynyt, ystävät jäivät unholaan ja terveys alkoi reistailla. Se oli herätys. Tajusin, että aineellinen elintasoni oli loistava, mutta elämänlaatuni oli surkea. Se vaati suunnanmuutosta ja rajojen asettamista työlle. Nykyään ymmärrän, että aineellinen hyvinvointi antaa hyvän pohjan, mutta todellinen elämänlaatu rakennetaan aivan muista palikoista. Tasapaino on vaikea saavuttaa, mutta se on kaiken vaivan arvoista.

Elintason ja elämänlaadun keskeiset erot

Aineellinen elintaso

• Luo taloudellista turvaa, vähentää köyhyyttä ja mahdollistaa mukavuudet
• Keskittyy ulkoisiin ja fyysisiin resursseihin sekä hyödykkeiden saatavuuteen
• Kvantitatiivinen eli mitataan rahassa, tavarassa, BKT:ssa ja ostovoimassa

Kokonaistavaltaiset elämänlaatu

• Määrittää yksilön sisäisen tyytyväisyyden ja kokemuksen elämän mielekkyydestä
• Kattaa henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, vapauden ja ympäristön tilan
• Kvalitatiivinen eli mitataan hyvinvointikyselyillä, terveydellä ja onnellisuudella

Matin havainto ostovoiman ja arjen tasapainosta

Matti, nelikymppinen tietotekniikan asiantuntija Tampereelta, seurasi pitkään pelkkiä tulonäkymiään ja pyrki maksimoimaan kuukausipalkkansa. Hän uskoi korkeamman elintason takaavan perheelle täydellisen arjen, mutta jatkuvat ylityöt alkoivat kuormittaa perhesuhteita.

Ensimmäinen yritys korjata tilanne oli ostaa hienompia tavaroita ja kalliimpia lomamatkoja perheen yhteisen ajan korvikkeeksi. Tämä kuitenkin vain lisäsi Matin paineita tehdä entistä enemmän töitä kulujen kattamiseksi, mikä johti taas hankaavaan noidankehään.

Lopulta Matti tajusi, ettei aineellinen elintaso korvannut menetettyä vapaa-aikaa. Hän teki rohkean päätöksen siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon, vaikka se tarkoitti nimellisten tulojen tippumista.

Muutoksen jälkeen perheen kokema arjen elämänlaatu parani huomattavasti, kun yhteinen aika lisääntyi, ja Matti huomasi, että hieman matalampikin elintaso riitti mainiosti onnelliseen elämään.