Mistä asioista työhyvinvointi koostuu?

Mistä asioista työhyvinvointi koostuu? Neljä peruspilaria

Laaja kysymys mistä asioista työhyvinvointi koostuu herättää usein tarpeen tarkastella omaa työssäjaksamista ja työyhteisön tilaa. Tämän kokonaisuuden ymmärtäminen auttaa ehkäisemään uupumusta, parantamaan päivittäistä motivaatiota sekä rakentamaan toimivampaa arkea työpaikalla. Kannattaa tutustua tarkkoihin tekijöihin oman ammatillisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Mistä asioista työhyvinvointi koostuu?

Työhyvinvointi koostuu monesta eri asiasta, ja se voi liittyä useisiin vaihteleviin tekijöihin arjessamme. Kokonaisuus muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, jotka kattavat fyysinen ja psyykkinen työhyvinvointi sekä terveellisen ja ergonomisen työympäristön, työn henkisen kuormittavuuden hallinnan että työyhteisön avoimen vuorovaikutuksen.

Monesti ajatellaan, että pelkkä hyvä ergonomia tai säännöllinen kuntosalietu riittää takaamaan jaksamisen. Mutta siinä piilee ansa, jonka itsekin huomasin muutama vuosi sitten - panostin täydelliseen sähköpöytään, mutta unohdin henkisen kuormituksen säätelyn, ja tuloksena oli täydellinen uupumus. Työhyvinvointi vaatii kaikkien osa-alueiden jatkuvaa ja tasapainoista huomioimista, sillä mikään yksittäinen tukitoimi ei korjaa rikkinäistä työkulttuuria.

Työhyvinvoinnin peruspilarit ja niiden käytännön merkitys

Työhyvinvoinnin peruspilarit jaetaan perinteisesti kolmeen pääluokkaan: fyysiseen turvallisuuteen, psyykkiseen tasapainoon sekä sosiaaliseen toimivuuteen. Fyysinen hyvinvointi vaatii turvallisia laitteita, puhtaan työilman ja kehoa säästävät työasennot niin tehtaissa kuin kotitoimistoissa. Psyykkinen hyvinvointi taas kytkeytyy siihen, miten selkeiksi työn tavoitteet koetaan ja onko työntekijällä riittävästi autonomiaa suhteessa vaatimuksiin. Sosiaalinen puoli kumpuaa suoraan siitä, miten ihmiset kohtaavat toisensa arjessa.

Viimeisimmät laajat kyselytutkimukset osoittavat, että noin 9% työntekijöistä kärsii todennäköisestä työuupumuksesta. Tämä luku korostaa sitä, miksi pelkkä pintapuolinen hyvinvointipuhe ei riitä, vaan organisaatioiden on puututtava työn rakenteellisiin valuvikoihin. Kun työmäärä ja odotukset ylittävät voimavarat liian pitkään, hienoimmastakin ergonomiatuolista tulee hyödytön.

Kenen vastuulla työssä jaksaminen loppujen lopuksi on?

Vastuunjako työnantajan ja työntekijän välillä herättää usein hämmennystä ja turhaa kiistelyä työpaikoilla. Laki määrää työnantajalle tarkan velvollisuuden huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä, mikä tarkoittaa käytännössä kuormituksen seurantaa, vaarojen ennaltaehkäisyä ja toimivien työvälineiden tarjoamista. Työntekijän vastuulla taas on noudattaa annettuja turvallisuusohjeita, käyttää suojavälineitä ja nostaa kissa pöydälle heti, kun oma jaksaminen alkaa sakata.

Tilanne vaatii molemminpuolista aktiivisuutta. Organisaatioiden arjessa on kuitenkin havaittu vakavia puutteita, sillä jopa 47% työntekijöistä kokee työssään liiallista ja haitallista työmäärää. Tämä kertoo karua kieltä siitä, että pelkkä työntekijän oma yksilöllinen stressinhallinta ei ratkaise ongelmaa, jos esihenkilötyö ja resursointi eivät tue jaksamista arjen paineessa.

Miten mitata ja arvioida työyhteisön todellista tilaa?

Todellisen hyvinvoinnin mittaaminen vaatii muutakin kuin kerran vuodessa teetettävän, pitkän ja kankean henkilöstökyselyn. Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä säännölliset, lyhyet pulssikyselyt, sairauspoissaolojen kehityssuunnat sekä avoimet keskustelut kehityskeskusteluissa. On tärkeää mitata sekä voimavaroja, kuten kokemusta reilusta kohtelusta, että kuormitustekijöitä, kuten kognitiivisia häiriöitä ja keskeytyksiä.

Epävarmuus kuormittaa ihmisiä nykyään valtavasti. Selvitysten mukaan peräti 40% työntekijöistä tuntee jatkuvaa huolta ja epävarmuutta oman työnsä tulevaisuudesta. Jos tätä epävarmuutta ei mitata ja käsitellä avoimesti johtamisen keinoin, se syö hiljaa työyhteisön luottamusta ja sitoutumista, vaikka muut ulkoiset puitteet olisivat kunnossa. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitä ovat työhyvinvoinnin osa-alueet ja miten ne vaikuttavat meihin.

Miten eri osa-alueet painottuvat työhyvinvoinnissa?

Fyysinen hyvinvointi

1. Vähentää tuki- ja liikuntaosaelinten vaivoja, ehkäisee tapaturmia ja pitää kehon toimintakykyisenä
2. Työympäristön turvallisuus, ergonomia, valaistus, ilmanlaatu ja fyysiset työvälineet
3. Työnantaja hankkii välineet, työntekijä sitoutuu käyttämään niitä oikeaoppisesti arjessa

Psyykkinen hyvinvointi

1. Ehkäisee tehokkaasti työuupumusta, parantaa keskittymiskykyä ja lisää työn imua
2. Työn hallinta, selkeät tavoitteet, osaamisen vastaavuus ja henkinen palautuminen
3. Esihenkilö selkeyttää roolit ja odotukset, työntekijä pitää kiinni omista rajoistaan

Sosiaalinen hyvinvointi

1. Luo turvallisuuden tunnetta, vähentää työyksinäisyyttä ja auttaa selviytymään kriiseistä
2. Työyhteisön ilmapiiri, reilu kohtelu, luottamus ja arjen vuorovaikutus kollegoiden kanssa
3. Koko työyhteisö rakentaa yhteistä kulttuuria omalla käytöksellään joka päivä

Mikon matka uupumuksesta rajojen asettamiseen: 0-6 kuukautta

Mikko, 34-vuotias ohjelmistosuunnittelija helsinkiläisessä IT-yrityksessä, kärsi pitkään unettomuudesta ja muistihäiriöistä jatkuvien projektikiireiden vuoksi. Hän yritti ensin ratkaista ongelman ostamalla kalliit vastamelukuulokkeet ja ergonomisen hiiren, mutta toimistohälinä ja jatkuvat Teams-viestit keskeyttivät työn yhä uudelleen.

Ensimmäinen yritys jaksamisen parantamiseksi epäonnistui, sillä Mikko yritti vain venyttää työpäiviään iltaisin saadakseen rauhan. Tämä johti siihen, että hän oli herätessään entistä väsyneempi ja alkoi kyynistyä koko työtä kohtaan.

Lähellä romahdusta Mikko otti asian puheeksi esihenkilönsä kanssa kehityskeskustelussa. He tajusivat, että Mikon työnkuva oli aivan liian laaja ja epäselvä, minkä vuoksi he päättivät karsia tehtäviä ja sopia selkeät rauhoitetut työajat ilman viestitulvaa.

Puolen vuoden kuluttua Mikko raportoi heräävänsä virkeämpänä ja kokevansa työn imun palanneen. Selkeiden rajojen ja tehtävien priorisoinnin ansiosta unihäiriöt vähenivät huomattavasti, ja Mikko oppi, ettei pelkkä fyysinen ergonomia pelasta, jos työn henkinen kuormitus on jatkuvasti punaisella.