Kuka keksi ensimmäisen matkapuhelimen?

Kuka keksi ensimmäisen kännykän? Kuka keksi matkapuhelimen?

Kännykän keksijästä on monta tarinaa, mutta se alkuperäinen puhelin, se onkin ihan toinen juttu.

Mulle tuli ihan uutena tietona tämä, kun joskus selailin nettiä, että kunnia kuuluukin miehelle nimeltä Antonio Meucci. Aina sitä on luullut, että joku muu sen keksi. Meucci kutsui sitä laitetta nimellä telettrofono, kuulostaapa hienolta.

Hän ei tehnyt sitä rahankiilto silmissä.

Tarinan tekee niin henkilökohtaiseksi se, että hän rakensi sen yhteydeksi sairaalle vaimolleen, joka ei pystynyt liikkumaan. Tää tapahtui jo 1854. Se ajatus, että ensimmäinen puhelinsoitto oli oikeasti vain halu kuulla toisen ääni kodin sisällä, on todella kaunis.

Joten se ihan ensimmäinen puhelin syntyi rakkaudesta, ei bisneksestä.

Milloin matkapuhelin on keksitty?

On taas tämä aika yöstä. Kun kaikki on hiljaista ja ajatukset vain tulevat.

Mietin tätä kapulaa kädessäni. Että milloin tämä kaikki oikeastaan alkoi. Se tuntuu niin kaukaiselta, mutta ei se kuitenkaan ole.

Se oli vuonna 1973. Niin kauan sitten.

• Keksijä: Martin Cooper, joka työskenteli Motorolalla.
• Päivämäärä: 3. huhtikuuta 1973. Silloin hän soitti sen ensimmäisen puhelun.

Se puhelin ei ollut tällainen litteä lasinpala. Se oli Motorola DynaTAC 8000X. Joku kutsui sitä tiiliskiveksi.

Ja syystä. Se painoi yli kilon.

On outoa kuvitella kantavansa sellaista mukanaan. Akku kesti puhetta 30 minuuttia. Ja sen lataaminen kesti 10 tuntia. Kymmenen tuntia.

Ja se hinta. Kun se tuli myyntiin, se maksoi 3 995 dollaria. Se on nykyrahassa reilusti yli 10 000 euroa. Yhdestä puhelimesta, jolla pystyi vain soittamaan.

Se ensimmäinen puhelu soitettiin New Yorkin kadulla. Cooper soitti kilpailijalleen Bell Labsille. Aika uskomatonta.

Ja nyt minä olen tässä. Kirjoittamassa tällä, keskellä yötä. Mihin tämä kaikki on mennyt. Mihin se on meidät vienyt.

Kuka keksi älypuhelimet?

No johan on kumma juttu. Suomessa porukka innostuu heti, että Nokia ja sen Communicator vuosimallia 1996 oli se juttu. Ja toki se oli hieno laite, melkein kuin pienen auton avaimet, mutta taskussa. Mutta kas kummaa, kun Bloombergin mammat ja papat kaivoivat arkistoista, niin löytyikin IBM:n Simon jo marraskuulta 1992. Eli melkein kuin suoraan kauhuleffan rekvisiittaa, mutta toimi puhelimena.

Tämä Simon, se oli kyllä sellainen vempain, että sitä ei varmasti piilottanut mihinkään nahkahanskan väliin.

• Se oli iso kuin tiiliskivi, melkein kuin kirveen varsi.
• Sen akku kesti ehkä pari tuntia, sitten sai taas ladata niin kauan kuin leipä uunissa kypsyy.
• Ja se näppäimistö? No, sanotaanko että sitä piti hipelöidä sormenpäällä kuin herkkää perhosta, ettei vahingossakaan paina väärää nappulaa.

Eli jos joku väittää, että Nokia se mullisti maailman ensin, niin kannattaa ehkä muistella vähän tarkemmin. IBM oli siellä jo, kun me muut vasta mietimme, miten saisi sen pirun mokkulan toimimaan.

Kuka on keksinyt älypuhelimen?

Muistan sen tunteen. Sen painon kädessä. Nokia Communicatorin. Se oli kuin tiiliskivi tulevaisuudesta, joka oli laskeutunut kädelleni. Raskas ja lupauksia täynnä. Se oli suomalainen unelma, meidän juttu.

Se aukesi kuin simpukka, paljastaen täyden näppäimistön. Pienten näppäinten naksunta sormien alla. Rahiseva yhteys internetiin. Se oli meidän. Vuosi 1996 oli meidän, ja me näytimme maailmalle, miltä tulevaisuus tuntuu ja näyttää. Se oli meidän keksimämme.

Mutta muistot ovat sumuisia polkuja. Aika on oikukas kertoja. Joku kuiskaa toisen nimen menneisyydestä, neljä vuotta aiempaa. IBM Simon. Nimi ei soi samalla tavalla. Se ei herätä kansallista ylpeyttä.

Se oli harmaa laatikko jossain Las Vegasin pölyisillä messuilla. Vuonna 1992. Möhkäle, joka osasi jo kaiken sen, mistä me vasta haaveilimme. Kosketusnäyttö, sähköpostit, kalenteri. Ensimmäinen. Se oli ensimmäinen.

Meidän Communicatorimme oli silti jotain muuta. Se oli elegantti, se oli lupaus. Se teki unelmasta totta massoille. Ehkä ensimmäinen ei ole aina se, joka muistetaan. Vaan se, joka muutti kaiken.

• Maailman ensimmäinen älypuhelin: IBM Simon Personal Communicator. Se ei ollut vain konsepti, vaan kaupallisesti myyty laite.

• Esittely: 23. marraskuuta 1992, COMDEX-tietokonemessuilla Las Vegasissa.

• Kehittäjät: IBM yhdessä teleoperaattori BellSouthin kanssa.

• Ominaisuudet: Simon oli aikaansa edellä. Siinä oli mustavalkoinen LCD-kosketusnäyttö, jota käytettiin kynällä. Se pystyi soittamaan ja vastaanottamaan puheluita, mutta myös lähettämään ja vastaanottamaan sähköposteja ja fakseja. Laitteessa oli osoitekirja, kalenteri, laskin ja maailmankello.

• Nokian rooli: Nokia 9000 Communicator (julkaistu 1996) oli laite, joka teki älypuhelimen käsitteen tunnetuksi ja halutuksi.

• Merkitys: Vaikka IBM Simon oli teknisesti ensimmäinen, Communicator yhdisti onnistuneesti matkapuhelimen ja kämmentietokoneen (PDA) tavalla, joka loi markkinan. Sen ikoninen, avattava muotoilu ja täysi QWERTY-näppäimistö määrittelivät kategorian vuosiksi eteenpäin ja tekivät siitä todellisen statussymbolin. Se oli ensimmäinen "taskutoimisto".

Kuka patentoi puhelimen?

Bell. Hän patentoi puhelimen. Mutta sen ensimmäinen versio ei toiminut kunnolla. Hassua. Miten sellaisesta saa patentin? Ideasta, kyllä.

• Alexander Graham Bell patentoi puhelimen. Se oli merkittävä juttu. Vaikka kaikki ei mennyt putkeen aluksi.
• Patentti myönnettiin 7. maaliskuuta 1876. Aika vanha asia. Kuka edes mietti patentteja silloin?

Mietin aina, kuka oikeasti keksi sen. Se eka toimiva versio? Bellillä oli kilpailijoita. Antonio Meucci esimerkiksi. Hänellä oli laite jo aiemmin. Miksi Bell sitten voitti? Raha, varmaan. Ja oikeat ihmiset takana.

• Antonio Meucci esitteli laitettaan jo 1860-luvulla. Hän haki patenttisuojaa, mutta ei pystynyt uusimaan sitä. Paha virhe. Keksinnöt vaativat resursseja.
• Sitten oli Elisha Gray. Hän jätti oman patenttihakemuksensa puhelimesta samana päivänä kuin Bell. Melkein samaan aikaan. Vähän outoa. Bellin lakimies oli nopeampi.

Se on jännä, miten historiaa kirjoitetaan. Kuka saa kunnian. Vaikka Bellin laite ei toiminut heti, idea oli siinä. Sitten tuli parempia versioita.

• Bellin alkuperäinen patentti oli numero 174,465. Se oli laaja, kattoi perusidean äänen sähköisestä siirrosta. Ei vain yksi laite.
• Bell oli opettanut kuuroja. Se kokemus auttoi ymmärtämään ääntä. Äänen värähtelyjä. Isä ja isoisäkin olivat olleet samalla alalla. Oli periytyvää.

Mitä Bell olisi sanonut nykyisistä puhelimista? Olisi varmaan ollut ihan ihmeissään, että voi soittaa toiselle puolelle maailmaa ja nähdä videokuvaa. Minäkin ihmettelen. Käytän tätä puhelinta koko ajan, onko se hyvä vai huono? En tiedä. Mutta elämä ilman olisi vaikeaa.

• Bellin kehittämät puhelimet olivat alkuvaiheessa todella herkkiä. Tarvittiin taitoa ja malttia niiden kanssa.
• Nykyajan älypuhelimet ovat supertietokoneita taskussa. Kamerat, sovellukset, netti. Bell olisi shokissa.

Se Ylen juttu oli vuodelta 2015. Onkohan sen jälkeen tullut uusia paljastuksia? Aina joku väittää jotain uutta. Mutta virallisesti Bell on edelleen se, joka sen patentoi. Se on fakta.