Kuka on keksinyt Tuuban?

Tuuban keksijäksi ei voida nimetä yhtä henkilöä, vaan sen kehitys oli pikemminkin prosessi, johon vaikuttivat useat tekijät ja henkilöt. Vaikka ofikleidi ja sen kehittäjä Joseph Halliday loivat pohjaa matalammalle vaskipuhaltimelle, ne eivät olleet suoraan tuuban esi-isiä samalla tavalla kuin usein esitetään. Ofikleidin ja tuuban välillä on merkittäviä eroja niin rakenteessa kuin soitettavuudessakin. Ofikleidi oli avainmekanismilla varustettu vaskipuhallin, kun taas tuuba on venttiilipuhallin.

Johann Gottfried Moritzin vuonna 1835 patentoima viisiventillinen bassotorvi F-vireessä on usein mainittu nykyaikaisen tuuban edeltäjänä. Tämäkään ei kuitenkaan ole koko totuus. Moritzin instrumentti oli askel eteenpäin matalien vaskipuhaltimien kehityksessä, mutta se poikkesi merkittävästi nykyisistä tuubista sekä venttiilien lukumäärän että sointivärin suhteen.

1800-luvun alkupuolisko oli vilkasta vaskipuhaltimien kehityksen aikaa. Useat keksijät ja soitinrakentajat eri puolilla Eurooppaa kokeilivat erilaisia venttiilijärjestelmiä ja soittimen muotoja tavoitteenaan luoda voimakas ja soinnillisesti tasainen matala vaskipuhallin. Tähän kehitykseen vaikuttivat niin orkesterimusiikin tarpeet kuin myös venttiiliteknologian nopea edistyminen.

Tuuban synty oli siis pikemminkin evolutiivinen prosessi kuin yksittäinen keksintö. Moritzin ja muiden aikalaisten työ loi pohjan, jonka päälle myöhemmät soitinrakentajat jatkoivat kehitystyötä. Nykymuotoinen tuuba syntyi vähitellen useiden vuosikymmenten aikana näiden innovaatioiden ja kokeilujen tuloksena. On siis harhaanjohtavaa nimetä yksi henkilö tuuban keksijäksi, sillä kyseessä on yhteistyön ja kehityksen tulos.