Mikä laturi lithium-akulle?

43 katselukertaa
Litiumakun lataukseen tulee aina käyttää vain sille tarkoitettua, ehjää laturia. Vaurioitunut laturi, johto tai liitin on merkittävä paloturvallisuusriski. Muista valvoa latausta ja varmista, että lataustilassa on toimiva palovaroitin sekä alkusammutusvälineet saatavilla.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikä on paras laturi litiumakulle? Vertailu ja valinta?

Mun mielestä paras laturi litiumakulle on se, joka on just sille akulle suunniteltu. Ei mitään yleislatureja, vaan sitä oikeaa. Kuten mun vanhassa sähköpyörässä, siinä oli oma laturi, eikä sillä toiminut mikään muu, niin oli pakko ostaa se alkuperäinen, vaikka hinta kirpaisikin. Se oli jotain 30 euroa vuonna 2019.

Eli, jos sulle käy mitenkään tutuksi mun kokemus, niin mä en koskaan ottais riskiä. Laturin pitää olla kunnossa. Ei se, että johto vähän rispaantunut tai liitin näyttää hassulta. Se voi aiheuttaa jotain todella ikävää, kuten sen vanhan kännykän latauksen, mikä herätti mut yöllä hajusta – akku kuumeni ihan liikaa. Se oli onni, että olin kotona.

Sitten tää on ihan must: missä ikinä lataatkin, siellä pitää olla varustus. Mulla on aina, ihan aina, pieni sammutuspeite ja palovaroitin keittiön pöydällä, missä usein lataan. Se on pieni vaiva, mutta antaa ihan valtavasti mielenrauhaa. Se tulee siitä hetkestä, kun näin telkkarista sen videon akkupalon syttymisestä ja leviämisestä – se oli pelottavaa.

Eli siis, ei mitään hätiköityjä valintoja laturin kanssa. Se oikea malli, ehjä ja turvatoimet kunnossa. Se on mun tapa varmistaa, ettei mikään mene pieleen. Sellainen pieni tarkkuus siinä asiassa, se pelastaa paljon.

Missä laitteissa on litium akku?

No parempi kysymys olisi, että missä niitä EI ole! Ilman litiumakkua me istuttaisiin pimeässä nuotion ääressä ja veisteltäisiin puu-ukkoja. Koko nykyaika on rakennettu tämän pienen mutta pippurisen tehopakkauksen varaan.

Se on kuin yhteiskunnan näkymätön selkäranka, joka katkeaisi välittömästi, jos kaikki litiumakut päättäisivät yhtä aikaa mennä lakkoon. Kuvittele se kaaos.

Tässä muutama paikka, jossa tämä sähkön sielu lymyilee:

  • Puhelimet, tabletit, läppärit ja älykellot. Eli kaikki ne laitteet, joita tuijotat herkeämättä ja joiden akun loppuminen on verrattavissa pieneen henkilökohtaiseen maailmanloppuun.

  • Akkuporakoneet, sirkkelit ja kaikki muut johdottomat työkalut. Juuri se kapistus, jonka virta loppuu aina kesken sen viimeisen, kriittisimmän ruuvin. Aina.

  • Sähköpotkulaudat, sähköpyörät ja tietenkin sähköautot. Nämä äänettömät tappajat, jotka hiipivät selkäsi taakse ja saavat sinut hyppäämään katolleen. Kiitos litiumioniakun.

  • Kamerat, kuvauskopterit eli dronet ja lasten lelut. Yllättävän moni kiljuva ja vilkkuva muovihirvitys saa voimansa litiumista.

  • Sydämentahdistimet ja muut elintärkeät lääkinnälliset laitteet. Kyllä, ihan oikeasti. Siellä se sydämen vieressäkin saattaa yksi sykkia ja pitää ihmisen hengissä.

  • Varavirtalähteet ja suuret teollisuuden energiavarastot. Ne möhkäleet, jotka pitävät valot päällä, kun muu verkko yskii.

Miksi tämä litiumioniakku sitten on niin ylivoimainen? No, sen energiatiheys on aivan posketon. Se on kuin diesel-moottori tulitikkulaatikossa. Siihen saadaan pakattua uskomaton määrä virtaa todella pieneen ja kevyeen pakettiin. Siksi se onkin syrjäyttänyt vanhat lyijy- ja nikkeliakut, jotka painoivat kuin synti ja väsähtivät pelkästä ajatuksestakin.

Mistä puhelimen akku on tehty?

Puhelimien akut ovat nykyaikana pääosin litiumioniakkuja (Li-ion) tai litiumpolymeeriakkuja (Li-Po). Se on oikeastaan aika monimutkainen juttu, mitä sieltä sisältä löytyy. Välillä sitä vain miettii, kuinka paljon teknologia onkaan muuttunut. Ne vanhat, irrotettavat akut tuntuivat jotenkin konkreettisemmilta. Nyt kaikki on kiinteämpää, sisälle ei pääse kurkistamaan niin helposti.

Minullakin oli se vanha Nokia, jossa akku oli niin painava. Se oli luultavasti joku nikkeli-metallihybridiakku, niitä oli silloin. Nyt, kun puhelimen akku pullistui vanhasta Samsungista, sekin tuntui vähän oudolta, ehkä jopa pelottavalta. Heitin sen pois. Nykyisten litiumakkujen komponentit ovat kuitenkin aika samankaltaiset perusperiaatteeltaan:

  • Katodi: Positiivinen elektrodi, usein litiumkobolttioksidia (LiCoO2) tai litiumrautafosfaattia (LiFePO4).
  • Anodi: Negatiivinen elektrodi, usein grafiittia.
  • Elektrolyytti: Neste tai geeli, joka kuljettaa litiumioneja katodin ja anodin välillä. Se on tavallaan akun "veri".
  • Erotin: Ohut kalvo, joka estää oikosulun, mutta antaa ionien kulkea vapaasti.

Mietin usein öisin, kun puhelin on laturissa pöydällä, miten ihmeessä kaikki se tapahtuu siellä sisällä. Ne pienet ionit liikkuvat ees takas, antavat virtaa koko päiväksi. Se on melkein taikuutta. Ja sitten mietin, kestääkö se? Miten pitkään tämä akku vielä jaksaa, ennen kuin se väsyy? Onko se turvallista jättää latautumaan, kun itse nukkuu?

Minun mielestäni olisi hyvä, jos akkuja voisi vaihtaa helpommin itse. Silloin ei tarvitsisi ostaa uutta puhelinta vain sen takia, että akku hyytyy. Se tuntuu niin tuhlailevalta. Olisi enemmän järkeä korjata. Muistan kun vanhassa puhelimessa pystyin itse avaamaan takakannen ja vaihtamaan akun uuteen, mutta nyt se on harvinaista. Tuntuu että meidän pitää vaan hyväksyä tämä tapa.