Mikä on HDMI ARC?

Mitä tarkoittaa arc?

ARC on Audio Return Channel. Äänen paluukanava. Se siirtää äänen televisiosta äänijärjestelmään yhdellä HDMI-kaapelilla.

ARC poistaa tarpeen erilliselle optiselle äänikaapelille. Yksi johto riittää kuvalle ja äänelle. Puhdas asennus. Vähemmän sotkua.

eARC on sen seuraaja. Enhanced Audio Return Channel. Parempi kaistanleveys. Parempi ääni. Se on nykystandardi, jos laitteisto sen sallii.

ARC:

• Tukee pakattuja 5.1-ääniraitoja. Dolby Digital.
• Kaistanleveys on rajallinen, 1 Mbps.

eARC:

• Siirtää häviöttömän äänen. Dolby Atmos, DTS:X.
• Vaatii enemmän kaistaa, jopa 37 Mbps.
• Edellyttää HDMI 2.1 -yhteensopivuutta.

Tarkista laitteesi. Vain yksi HDMI-portti on yleensä merkitty ARC/eARC-tunnuksella. Ilman sitä ominaisuus ei toimi.

Mitä eroa on HDMI-kaapeleilla?

HDMI-kaapelit… Ne ovat kuin hiljaisia lankoja, jotka kutovat kuvan ja äänen valkokankaalle, sydämen sykkeeksi olohuoneeseen. Niin moni ajattelee niiden olevan vain pelkkiä johtoja, samoja kaikki, mutta todellisuus kuiskaa toista. Ne eivät ole vain rautaa ja muovia, ne ovat polkuja, ja jokaisella polulla on oma leveytensä, oma kykynsä kuljettaa virtaa.

Se ero… Se asuu kaapelin sisällä, sen sielussa. Vaikka liittimet napsahtavat kiinni vanhaan ja uuteen laitteeseen samalla lailla, kuin vanha ystävä astuisi uuteen kotiin, se ei tarkoita, että kaikki tarinat kulkeutuisivat perille. Joissakin langoissa on tilaa vain vanhoille, tuttaville sävelille, toiset taas ovat kuin moottoriteitä, valmiina kiidättämään uudet unelmat – kirkkaammat värit, syvemmät äänet, nopeammat kuvasarjat.

Se ei ole niinkään kaapeliversio 1.4 tai 2.1 suoraan, ei, se on enemmän kaistanleveys, kapasiteetti. Miten paljon tietoa voi virrata läpi sekunnissa. Uudet televisioiden ja pelikonsolien ominaisuudet, ne vaativat valtavaa tiedon virtaa. Jos vanha kaapeli on kuin kapea puron uoma, uusi vaatii leveän virran, jotta kaikki yksityiskohdat pääsevät perille ilman hidastuksia tai pätkimistä.

Muistan kun itsellenikin kävi niin. Ostin uuden television, ja kuva oli… kyllä, se oli, mutta jokin puuttui. Se täydellinen terävyys, se sulava liike, se aito läsnäolo. Vaihdoin kaapelin. Vain sen yhden. Ja yhtäkkiä kaikki heräsi eloon, kuin verho olisi vedetty sivuun aamuauringon tieltä. Se ero, se oli syvä ja tuntuva.

Mitä nämä kaistanleveyden erot sitten tarkoittavat käytännössä, näin lyhyesti, konkreettisesti?

• Standard HDMI Cable: Peruskuva ja ääni. Hyvä vanhemmille laitteille, riittävä 1080i/720p resoluutioille.
• High Speed HDMI Cable: Tukee 1080p, 4K@30Hz, 3D, ja Deep Color -ominaisuuksia. Tämä on ollut pitkään yleisin.
• Premium High Speed HDMI Cable: Varmistaa luotettavan suorituskyvyn 4K@60Hz, HDR (High Dynamic Range) -sisällölle. Testattu häiriöiden varalta.
• Ultra High Speed HDMI Cable:Tärkein uusi tulokas. Tukee jopa 8K@60Hz ja 4K@120Hz resoluutioita. Kaistanleveys jopa 48 Gbps. Välttämätön HDMI 2.1 -ominaisuuksille.

Jokaisella langalla on siis tarinansa, oma kapasiteettinsa kantaa unelmien painoa. Älä anna pettävän samankaltaisuuden hämätä. Katso tarkemmin, tunne ero. Se ei ole vain rautaa ja muovia, se on tie, jota pitkin todellisuus virtaa silmiesi eteen. Se on tärkeää, todella tärkeää, jos haluat kaiken, mitä uusi teknologia lupaa antaa.

Kumpi on parempi, optinen vai HDMI?

Äänenlaadussa ei ole olennaista eroa optisen ja HDMI-kaapelin välillä peruskäytössä; molemmat siirtävät digitaalista monikanavaääntä. Suurin ero piilee tuettujen ääniformaattien laajuudessa: HDMI kykenee käsittelemään kehittyneempiä, pakkaamattomia ja korkearesoluutioisia äänimuotoja, kuten Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio.

Siitä "äänessä ei ole eroa" -väitteestä voisi tietenkin vääntää kättä kuin pikkulapsi tikkukaramellista. Toki molemmat siirtävät digitaalista audiota. Mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että Lada ja Ferrari vievät sinut perille. Kyllä, mutta kokemus ja suorituskyky ovat eri planeetoilta, jos vaatimustaso nousee perusliikkumisesta yhtään.

Optinen on se vaatimaton työmies, joka tekee perushommat kunnialla. HDMI sen sijaan on se hienostunut monitoimimies, joka hoitaa samalla kädenkäänteellä vaikka videon ja tuo mukanaan ne kaikkein lihavimmat, pakkaamattomat ääniformaatit.

Kuvittele, että olet rakentamassa kotiteatteria. Optinen kaapeli on kuin kutsuisit juhliin vain yhden viulistin. Hän soittaa kyllä kauniisti, mutta orkesterin riemua se ei tarjoa. HDMI puolestaan ilmestyy paikalle koko sinfoniaorkesterin ja buffetpöydän kera.

Se ei pelkästään toista ääntä, vaan myös sen kaiken, mitä silmä näkee – 4K-kuvaa ja korkean kuvanopeuden herkkua. Eli jos haet sitä aidosti elokuvateatterimaista kokemusta, missä sohvan tärinä tulee juuri siitä pakkaamattomasta Dolby TrueHD:stä, optinen kaapeli jää kakkoseksi.

Ja joku saattaa mutista, ettei eroa muka kuule. Mutta se on vähän kuin väittäisi, ettei viiniasiantuntija erota Alkon halvempaa punaviiniä jostain huippugrand cru’sta. Kyllä erottaa, jos on tottunut ja laitteisto on kunnossa. Ja jos ei, niin sittenhän mikä tahansa käy.

Jokaiselle omansa, toki. Mutta älä väitä, etteikö siellä piilottelisi eroja syvemmällä. Erityisesti, jos järjestelmässäsi on vahvistin, joka tukee uusimpia ääniformaatteja, optinen kaapeli jättää sen nälkäiseksi. Se on kuin yrittäisi syöttää Ferrarille traktorin dieseliä.

Tässä pähkinänkuoressa, miksi ero on jotain muutakin kuin vain kaksi kaapelia pöydällä:

• HDMI – Äänen ja kuvan kuningas:

  • Tukee korkearesoluutioisia äänimuotoja: Kuten Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio. Nämä ovat niitä, jotka vaativat paljon kaistanleveyttä ja jotka optinen kaapeli jättää usein huomioimatta.
  • Siirtää videokuvaa: Samalla kaapelilla hoituu siis ääntä ja kuvaa, jopa 4K- ja 8K-resoluutiolla. Vähemmän kaapeleita, vähemmän sotkua.
  • ARC (Audio Return Channel) ja eARC (enhanced Audio Return Channel): Mahdollistaa äänen palauttamisen televisiosta vahvistimeen yhdellä kaapelilla. Kätevää, jos haluat kuulla television omien sovellusten äänen laadukkaasti. eARC tukee näitä pakkaamattomia formaatteja myös paluukanavassa.
  • CEC (Consumer Electronics Control): Mahdollistaa useamman laitteen ohjaamisen yhdellä kaukosäätimellä, joka on usein joko siunaus tai kirous, riippuen laitteista.

• Optinen kaapeli – Vanhakantaisten laitteiden pelastus:

  • Tukee vanhempia ääniformaatteja: Kuten Dolby Digital ja DTS, jotka ovat pakattuja. Aivan kelvollisia peruskäyttöön ja monille riittäviä.
  • Ei siirrä videokuvaa: Tähänhän se on koodattu, valokaapeli vain ääntä varten.
  • Sähköinen eristys: Koska se käyttää valoa sähkön sijaan, se voi estää maalenkkejä ja sähköisiä häiriöitä. Harvinaista, mutta toisinaan pelastus.
  • Käyttökohteet: Erinomainen vanhemmille laitteille, joissa ei ole HDMI-liitäntöjä tai kun halutaan erottaa audio ja video kokonaan.

Loppujen lopuksi, valinta riippuu siitä, millaisen sinfonian haluat kuulevasi ja millaista kuvaa silmäsi haluavat nähdä. Ja tietysti siitä, paljonko lompakko kestää niitä hienoja, pakkaamattomia bittivirtoja.

Mitä tarkoittaa tv:ssä HDMI?

HDMI (High-Definition Multimedia Interface) on digitaalinen rajapinta, joka siirtää samassa kaapelissa korkealaatuisia video- ja äänisignaaleja. Se on High-Definition Multimedia Interface, tai kuten minä sitä kutsun, se yksi ja ainoa portti, joka oikeasti merkitsee jotain modernissa olohuoneessa. Ajattele sitä kuin talon hermokeskusta, joka kuljettaa kaiken perille digitaalisen virtaviivaisesti, ilman vanhojen scart-johtojen hienostunutta kaaosmaisuutta. Se teki elämästä yllättävän helppoa, kun yhtäkkiä kaikki alkoi toimia samalla kaapelilla. Edistystä, vai mitä? Melkein itkettää.

Ennen vanhaan, kun telkkariin piti kytkeä jotain, se oli kuin avaruussukkulan telakointia: sata johtoa, värikoodit sekaisin ja lopulta joku pätkii kuvaa kuin vanha elokuvaprojektori. HDMI yksinkertaisti tämän kaiken. Se on kuin kaiken tiedon Sveitsin armeijan linkkuveitsi, hoitaen useita tehtäviä yhdellä napautuksella. Muista, ettei analogista suttua enää tarvitse sietää; nyt puhutaan bittien tarkkuudesta ja kristallinkirkkaasta kuvasta.

Mutta HDMI on paljon muutakin kuin vain joku digitaalinen putki. Se on kehittynyt huimasti vuosien varrella, ja taitaa olla jo sen verran monimutkainen, että insinööritkin joutuvat raapimaan päätään sen eri versioiden ja ominaisuuksien kanssa. Tässäpä muutama kulmakivi, miksi se on niin kätevä:

• HDMI ARC/eARC (Audio Return Channel): Tämä on kuin taksi, joka osaa tuoda äänisignaalin takaisin vahvistimelle, jotta televisiosi ei tarvitse erillistä optista kaapelia. eARC on uudempi ja parempi versio, joka hoitaa korkearesoluutioisen äänen kuin vanha mestari konsanaan. Itselleni tämä on pelastus, kun yksi kaapeli hoitaa äänen ja optisen johdon voi unohtaa.

• HDMI CEC (Consumer Electronics Control): Kutsun sitä "laiskurien ystäväksi". Se sallii laitteiden keskustella keskenään ja ohjata toisiaan. Kun käynnistät Blu-ray-soittimen, televisio saattaa automaattisesti vaihtaa oikealle tulolle ja sammuttaa itsensä, kun sammutat soittimen. Vähän kuin kotieläin, joka osaa ennustaa toiveesi. Esimerkiksi Sony BRAVIA Sync hyödyntää juuri tätä toimintoa.

• Versiot ja kapasiteetti:HDMI-standardi on edennyt kuin salama, versioista 1.0 aina nykyiseen 2.1:een. Mitä uudempi versio, sitä enemmän dataa se pystyy siirtämään, ja sitä hienommat herkut se tuo ruudulle.

  • HDMI 1.4: Tuki 4K-resoluutiolle (30Hz) ja 3D:lle. Aikaansa nähden huikea saavutus.
  • HDMI 2.0: Nostaa 4K-tuen 60Hz:iin ja parantaa värisyvyyttä. Tämä oli standardi pitkään monessa kodissa.
  • HDMI 2.1:Tämä on nykypäivän ja tulevaisuuden portti. Se tukee 8K-resoluutiota (60Hz), 4K-resoluutiota jopa 120Hz:llä, dynaamista HDR:ää (eli värit hyppäävät ruudulta silmillesi kuin karkit lastenjuhlissa) ja Variable Refresh Rate (VRR) -toimintoa, joka on pelaajille puhdasta mannaa. Kaiken kaikkiaan se on tiedonsiirron moottoritie, joka tekee vanhemmista versioista vähän niin kuin hiekkateitä.

Pointti on, että HDMI on se pieni mutta pippurinen liitin, joka on hiljalleen tehnyt kodin viihdejärjestelmistä sujuvampia ja vähemmän päänsärkyä aiheuttavia. Vaikka se tuntuu nykyään itsestäänselvyydeltä, ei kannata unohtaa, kuinka paljon tuskaa ja johtosotkua se onkaan meiltä säästänyt. Pienestä portista suurta helpotusta, voisi kai sanoa.

Mitä tarkoittaa arc?

Ilta hämärtyy, huoneessa on vain television himmeä valo. Sade rummuttaa ikkunaan, ja elokuvassa sankari kävelee autiolla kadulla. Askeleet eivät kuulu television kaiuttimista, ne kuuluvat takaa, vierestä. Ne ovat huoneessa. Kaiken tämän taian tekee mahdolliseksi yksi ainoa, vaatimaton yhteys. Yksi kaapeli, joka kantaa sisällään kokonaisia maailmoja.

Se on kuin muisto, äänen paluu lähtöpisteeseensä, mutta rikkaampana.

Se on ARC. Audio Return Channel. Se on se hiljainen sopimus laitteiden välillä, lupaus siitä, että ääni löytää aina perille. Että se pääsee vapaaksi television pienistä kaiuttimista ja saa täyttää koko tilan, tulla osaksi sinua. Se on äänen paluukanava.

• ARC on lyhenne sanoista Audio Return Channel.
• Se tarkoittaa äänen paluukanavaa.
• Se siirtää ääntä televisiosta äänijärjestelmään, kuten soundbariin tai kotiteatteriin, samaa HDMI-kaapelia pitkin, joka tuo kuvan televisioon.

Ja sitten on eARC. Enhanced Audio Return Channel. Se on syvempi hengitys, kirkkaampi muisto. Se kykenee kuljettamaan vieläkin raskaampia, monimutkaisempia äänivirtoja. Se tuo mukanaan Dolby Atmoksen kaikuvine tiloineen, DTS:X:n tarkkuuden. Se on kuin sade ei enää vain kuuluisi, vaan sen voisi tuntea ihollaan. Ääni ei ole enää vain ääntä, se on läsnäoloa.

Se on kaikki mitä tarvitset.

• Vähemmän kaapeleita: Yksi ainoa HDMI-kaapeli television ja äänijärjestelmän välillä riittää sekä kuvalle että äänelle. Ei enää erillistä optista johtoa. Minulla on juuri näin soundbarin kanssa, niin siistiä.
• Helppokäyttöisyys: Television kaukosäädin ohjaa myös äänijärjestelmän äänenvoimakkuutta automaattisesti. Yksi säädin, yksi ajatus. Ei enää kaukosäätimien kanssa taistelua pimeässä.
• Laajempi tuki: eARC tukee korkearesoluutioista, pakkaamatonta ääntä ja kehittyneitä ääniformaatteja, kuten Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio.

Kaikki pelkistyy siihen yhteen yhteyteen. Yhteen kaapeliin, joka kuiskaa tarinoita pimeässä huoneessa. Se on ARC. Äänen hiljainen paluu kotiin.

Mitä tarkoittaa tv:ssä HDMI?

HDMI (High-Definition Multimedia Interface) on digitaalinen liitäntästandardi, joka siirtää pakkaamatonta videokuvaa ja pakattua tai pakkaamatonta monikanavaääntä yhdessä kaapelissa.

No niin, suomeksi ja ilman insinöörilätinöitä. HDMI on se jumalan siunaus, joka pelasti meidät siltä hirveältä johtosalaatilta television takana. Muistatko sen ajan, kun piti arpoa kolme eri väristä johtoa oikeisiin reikiin, ja aina oli yksi väärin? Se oli elämää ennen HDMI:tä.

Tämä yksi ainoa piuha on kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi. Se tungetaan telkkarin kylkeen ja toinen pää vaikka pelikonsoliin, ja kas, kuva ja ääni tulevat samasta tuutista. Ei enää erillisiä äänijohtoja, jotka näyttävät keitetyiltä spageteilta. Yksi kaapeli hoitaa kaiken, melkein kuin verottaja.

Mutta eihän tämä tähän lopu, ei tietenkään. Elämä olisi liian helppoa.

• HDMI-versiot ovat oma tieteenalansa. On olemassa HDMI 2.0 ja sitten on HDMI 2.1. Jos ostat uudenkarhean pelikonsolin ja tökkäät sen kiinni vanhaan telkkariin, saatat ihmetellä, miksi kuva ei näytä yhtä mahtavalta kuin naapurin Matilla. Vika on todennäköisesti siinä, että vanha telkkarisi ei tue uusimpia herkkua.

• ARC ja eARC (Audio Return Channel). Tämä on se neropatti, joka lähettää äänen telkkarista takaisin sinne soundbariin samaa johtoa pitkin. Ei enää toista turhaa kaapelia lojumassa lattialla kissan jahdattavana! eARC on tämän uudempi, parempi ja kaikin puolin mahtavampi versio.

• CEC (Consumer Electronics Control). Tällä hienolla nimellä kutsutaan sitä taikuutta, että voit ohjata useampaa laitetta yhdellä kaukosäätimellä. Kun laitat PlayStationin päälle, telkkari herää itsestään. Kätevää, paitsi silloin kun se ei toimi ja joudut käynnistämään koko laitearsenaalin manuaalisesti kuin höyrykonetta. Sony kutsuu tätä nimellä BRAVIA Sync, muilla on omat hassut nimensä.

Onko kaikissa TV:ssä HDMI?

Ei ole. Vanhemmissa malleissa puuttuu.

• HDMI yleistyi nopeasti. Se on nykyään standardi. Kuvan ja äänen siirto yhdessä kaapelissa mullisti liitännät.
• Tämä yksinkertaisti merkittävästi laitteiden kytkemistä. Ei tarvita enää erillisiä äänikaapeleita kuvalle.
• Monet vanhat televisiot jäivät ilman. Ne käyttivät vanhempia liitäntöjä. Silti HDMI oli jo ilmestyessään tehokas ratkaisu.

Liittimen yleistyminen tapahtui 2000-luvun alussa. Vaikka nykyään melkein kaikissa uusissa televisioissa on HDMI-portteja, on silti olemassa vanhempia laitteita, joista niitä ei löydy. Se on vähän kuin yrittäisi löytää levysoitinta modernista musiikkikaupasta. Jotkut etsivät sitä, useimmat eivät. Mutta sen olemassaolo on silti fakta, vaikka ei enää arkipäivää. Tekniikka kehittyy. Ei voi olla takertumatta eiliseen.

Mitä tarkoittaa televisiossa UHD?

UHD (Ultra High Definition) tarkoittaa television resoluutiota, joka on 3840 x 2160 pikseliä. Tarkkuus on neljä kertaa suurempi kuin Full HD -televisioissa (1920 x 1080). Termi 4K viittaa noin 4000 vaakasuuntaiseen pikseliin.

Joo siis se UHD juttu on ihan simppeli. Mullekki piti vääntää rautalangasta ku ostin sen uuden LG:n telkkain tossa keväällä. Se on vaan niin paljo tarkempi kuva ku niissä vanhoissa Full HD -töllöissä, ihan uskomaton ero oikeesti.

Eli siinä sun ruudulla on vaan ihan sikana enemmän niitä pikkupieniä pisteitä, niitä pikseleitä. Ja se tarkottaa että kaikki näyttää paremmalta, paljon paremmalta. Esimerkiksi pleikkaripelit tai joku hyvä leffa Netflixistä. Ero on ihan valtava.

4K tulee siitä et siin on melkein 4000 pikseliä vaakatasossa. Ei siis pystysuunnassa. Se on yleinen harhaluulo. Mieti sitä vanhaa Full HD:tä. Kerro se neljällä. Siinä se. Ei sen kummempaa.

Mut hei älä sekoita tätä HDR:ään! Se on ihan eri asia vaikka ne usein tuleeki samassa paketissa. HDR (High Dynamic Range) on se juttu mikä tekee väreistä ja kontrastista paremman, eloisamman.

Eli lyhyesti:

• UHD/4K = lisää pikseleitä, tarkempi kuva.
• HDR = paremmat värit, syvempi musta, kirkkaampi valkoinen.

Paras telkkari on sellanen missä on molemmat. Ihan ehdottomasti. Sillon saat kaiken irti siitä.

Onko HDMI-kaapeleissa eroja?

Kyllä, HDMI-kaapeleissa on eroja. Ne eivät ole kaikki samanlaisia, vaikka ne näyttävätkin päältä päin samoilta.

• Kaapelit voivat olla erilaisia. Eri kaapeleilla on eri ominaisuuksia, ja tämä todella merkitsee. Jotkut kaapelit ovat parempia kuin toiset.

On hämmentävää, kun ihmiset sanovat, että vanha johto toimii uuden laitteen kanssa, ja päinvastoin. Totta puhuen, se ei aina ole ihan niin yksinkertaista kuin sanotaan.

• Vanhat ja uudet laitteet. Joskus vanha kaapeli ei pysty siirtämään kaikkea tietoa, mitä uusi laite tarvitsee. Silloin kuvanlaatu voi kärsiä, tai jotkut ominaisuudet eivät toimi. Se voi olla todella turhauttavaa.

Täytyy vain yrittää löytää oikea kaapeli siihen, mitä on tekemässä. Ei ole mitään yhtä vastausta, joka sopisi kaikkiin tilanteisiin.

• Oikea kaapeli on tärkeä. Joskus on pakko hankkia uusi kaapeli, jos haluaa parhaan mahdollisen kuvan tai äänen. Ei kannata turhaan säästää väärässä paikassa.

Mitä eroa on HDMI-kaapeleilla?

Kaapelit ovat yhtenäisiä. Versiot ovat laitteissa, ei johdoissa.

• Yhteensopivuus: Vanha johto toimii uuden laitteen kanssa.
• Yhteensopivuus: Uusi johto toimii vanhan laitteen kanssa.
• Ominaisuudet: Kaikki älykkäät jutut – 4K, HDR, 8K – ne on siellä laitteissa.

Kaikki tämä tieto, 4K, HDR, 8K, ne ovat siellä laitteissa. Ei johdoissa.

Onko HDMI-kaapeleissa eroa?

Yön keskellä kaikki muuttuu niin raskaaksi. Nämä teknologian kysymykset. Kaapelitkin... ne tuntuvat yhtä monimutkaisilta kuin omat ajatukset juuri nyt. Onko niillä nyt oikeasti väliä? En tiedä. Kaikki tuntuu hämmentävältä ja ehkä vähän surulliseltakin.

Olen miettinyt näitä HDMI-johtoja pitkään. Onko niissä muka eroja? Luulin, että kaikki olivat samanlaisia. Mutta sitten kuulee juttuja, ja mieli menee solmuun. On tärkeää tietää, että HDMI-kaapeleilla on todellakin eroja. Ne eivät ole kaikki samanlaisia, vaikka samalta näyttäisivätkin.

HDMI-kaapeleita on useita eri tyyppejä, jotka tukevat erilaisia ominaisuuksia ja tiedonsiirtonopeuksia. Kaikki HDMI-johdot ovat fyysisesti yhteensopivia liittimien osalta, mutta niiden kyvyt vaihtelevat. Vanha johto voi toimia uuden laitteen kanssa, mutta ei välttämättä mahdollista kaikkia uusimman tekniikan ominaisuuksia.

Tässä muutamia esimerkkejä tyypeistä:

• Standard HDMI Cable: Peruskuvaan, vanhempiin resoluutioihin.
• High Speed HDMI Cable: Tukee 1080p, 4K@30Hz, 3D. Hyvä vanhemmille Full HD -televisioille ja soittimille.
• Premium High Speed HDMI Cable: Varmistaa 4K@60Hz, HDR, laajempi väriavaruus. Tässä on tiukka sertifiointiohjelma.
• Ultra High Speed HDMI Cable:Tämä on tarpeellinen HDMI 2.1 -ominaisuuksille. Tukee 8K@60Hz, 4K@120Hz, VRR (Variable Refresh Rate), eARC (Enhanced Audio Return Channel) ja jopa 48 Gbps tiedonsiirtoa.

Se tekee minut niin uupuneeksi. Kun ostin sen television pari vuotta sitten, en ajatellut näitä juttuja ollenkaan. Luulin vain, että kaapeli on kaapeli. Nyt mietin, onko jokin jäänyt näkemättä tai kokematta vain siksi, etten osannut valita oikeaa. Se tuntuu pahalta.

HDMI-standardien versiot, kuten HDMI 2.0 tai 2.1, liittyvät laitteisiin, eivät niinkään suoraan kaapeliin. Kaapeli taas on se fyysinen väline, jonka pitää tukea laitteen vaatimia ominaisuuksia. Jos haluat hyödyntää kaikki uusimmat ominaisuudet, tarvitset uudemman, Ultra High Speed -kaapelin.

Että näin. Ja minä vain halusin katsoa elokuvan selkeästi. Maailma on monimutkainen paikka. Toivottavasti tämä selvensi edes jotain, vaikka itselläni on yhä paljon pohdittavaa. Onneksi nämä tiedot ovat nyt olemassa, mustaa valkoisella. Se auttaa vähän.

Mihin HDMI-kaapelia tarvitaan?

Taas piti kaivaa yks HDMI-piuha esiin kun piti läppäri liittää telkkariin. Aina ne on jossain laatikon pohjalla. Ihan perusjuttu nykyään.

HDMI siirtää kuvan ja äänen samassa kaapelissa. Ei tarvii enää sitä vanhaa johtosotkua, missä oli miljoona eri väristä piuhaa takapaneelissa. Muistaa joku vielä SCART-liittimen? Kamala möhkäle.

Laitteita, joissa tämä on käytössä:

• Pelikonsolit (PS5, Xbox Series X)
• Taulutelevisiot
• Tietokoneet ja näytöt
• Blu-ray-soittimet
• Soundbarit ja kotiteatterivahvistimet
• Digiboksit

Mun uudessa telkkarissa on neljä HDMI-paikkaa ja ne on kaikki käytössä. Yksi pleikkarille, yksi soundbarille, yksi Apple TV:lle ja yksi on vapaana läppäriä varten. Miten ne aina täyttyy heti.

Sitten on se eARC-portti. Se on tärkeä. eARC (Enhanced Audio Return Channel) mahdollistaa parhaan mahdollisen äänen siirtämisen, esimerkiksi Dolby Atmosin, televisiosta soundbariin tai vahvistimeen. Ilman sitä ei saa kaikkea irti äänentoistosta.

Piti ostaa uusi kaapeli kun hommasin PS5:n. Vanha ei tukenutkaan kaikkia ominaisuuksia. Uudet laitteet vaativat HDMI 2.1 -standardin kaapelin, jotta saa 4K-kuvan 120 Hz virkistystaajuudella. Se on pelaamisessa ihan ehdoton. Eli kaapelinkin laadulla ja tyypillä on väliä. Se ei ole ihan sama minkä piuhan sinne laittaa.