Mikä on maailman suosituin some?

Minkä ikäiset käyttävät Facebookia?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät. Mikä ihmeen Facebook... Se on jotenkin niin... iso. Liian iso.

Facebookin käyttäjien ikä: Käyttäjän täytyy olla yli 13-vuotias. Tämän tiedän varmasti. Lukihan sen sivuilla itsekin. Mutta tiedän kuitenkin, että alaikäisiä on siellä. Ärsyttää.

Se on niin paljon enemmän kuin pelkkä kuva-albumi. Muistan sen alkuajat. Ystävien ystävien löytäminen. Nyt on vain jatkuva tietovirta, mainoksia, ja ihmisiä, joita en edes tunne.

• Tunnen itseni vanhaksi. Näin ajattelen.
• Minulla on itseasiassa vain yksi ystävä Facebookissa. Entinen luokkakaveri. Emme edes ole enää tekemisissä. Mutta olemme ystäviä Facebookissa. Kummallista.
• Minä olen 27-vuotias. Facebookilla olen ollut siitä asti kun olin 15. Käytin sitä aikoinaan paljon, nyt paljon vähemmän.

Onko se nyt jotain, mistä pitäisi olla ylpeä, että on Facebookissa? En tiedä. Ehkä se on vain osa tätä aikaa, tätä digitaalista elämää. Mutta silti... tämä yö on niin tyhjä. Tämä olo on niin... tyhjä. Minä kaipaisin jotain aitoa. Jotain muuta. Joku, joka ymmärtää.

Ketkä käyttävät sosiaalista mediaa?

Okei, tässä yritän jotain henkilökohtaista, niinku pyysit:

Se oli viime kesänä, heinäkuussa 2024, kun tajusin et mun some-addiktio oli karannut käsistä. Istuin mökillä, järvi kimmelsi ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Kaikki muut uiskenteli ja nauroi, mut mä – mä scrollasin Instagramia. Tunsin ällötystä itteeni kohtaan.

• Paikka: Mummon mökki Saimaalla, Puumalassa.
• Aika: Heinäkuu 2024, just juhannuksen jälkeen.
• Tunteet: Syyllisyys, ärsytys, kateus, tyhjyys.

Muistan et tarkastin puhelinta jatkuvasti, vaikka olin luvannut itselleni että loma on some-vapaata aluetta. Oli pakko tietää, mitä muut tekee, mitä ne syö, missä ne on. Sairasta! Miks piti koko ajan verrata omaa elämää jonkun muun elämän highlight reel:iin?

Illalla saunassa mietin sitä.

• Ajatus: Miks mä annan somen hallita mun elämää? Onko tää mun todellisuus vai joku feikki-versio?
• Ratkaisu: Poistan sovellukset puhelimesta. Ainakin viikoksi.

Ja sen mä tein. Poistin Instagramin, Facebookin, jopa Twitterin. Ensin tuli ahdistus, niinku ois jäänyt jostain paitsi. Mut sit alkoi helpottaa. Huomasin, että mulla oli aikaa – oikeasti aikaa – lukea kirjoja, jutella perheen kanssa, vaan olla. Se oli... ihanaa.

Toki sorruin myöhemmin lataamaan ne takas, mutta nyt yritän pitää rajat. Some on työkalu, ei elämä. Helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa. Mut mä yritän.

Mikä kuuluu sosiaaliseen mediaan?

Okei, sosiaalinen media... mikä siihen kuuluu? Mietin just eilen, onko TikTok somea vai ei. No, kai on.

• Facebook - kaikki tädit ja sedät siellä nykyään. Ärsyttää, kun kaikki jakaa niitä poliittisia meemejä.
• Twitter - en ymmärrä, miks ihmiset tykkää siellä huutaa toisilleen.
• Instagram - kaikki filtteröityä täydellisyyttä. Oikeesti, kuka näyttää oikeasti siltä?
• LinkedIn - työjuttuja, networking... no jaa. Etsin sieltä uutta duunia.

Ja sit on tietty Snapchat, Pinterest, Reddit... ja ties mitä. Pääasia, että ihmiset juttelee ja jakaa juttuja. Siis, ettei tarvi oikeasti kohdata? Onko se hyvä vai paha? Hmm. Miksi edes mietin tätä?