Minkä asteista vettä pattereihin?

26 katselukertaa
Sopiva vesilämpötila vesikiertoisessa lattialämmityksessä on 25–42 °C. Liian kuuma vesi voi vahingoittaa putkistoa ja lattiaa. Optimaalinen lämpötila riippuu myös talon eristyksestä ja ulkolämpötilasta. Lisätietoja saat esimerkiksi Motivan verkkosivuilta.
Kommentti 0 tykkäystä

Minkä lämpöistä vettä pattereihin?

Muistan, kuinka viime syksynä, lokakuussa 17. päivänä, meidän uusi vesikiertoinen lattialämmitys otettiin käyttöön. Putket, 16mm muovia, asensi Ukko-Matti, maksoi 2500€. Oli kylmä, ikkunat huusivat, ja odotin innolla lämmön leviämistä.

Alussa oli vähän säätöä, lämpötilaa nosteltiin varovasti, en halunnut polttaa varpaitani! Lopulta päädyttiin noin 38 asteeseen. Toimii hyvin, vaikka välillä on vähän kylmempiä kohtia olohuoneessa. Ehkä putkien asennus vähän takkuili siellä.

Pattereiden lämpötilasta en osaa sanoa, meillä ei ole niitä. Mutta lattialämmityksen vesi on parhaimmillaan noin 40 astetta, kylmempiä päiviä varten pidetään lämpötilaa hieman korkeammalla. Aivan liian kylmä ei ole kertaakaan ollut, onneksi!

Minkä asteista vettä lattialämmitykseen?

Vesi lattialämmitykseen: 30-35°C.

  • Riittävä lämmitysteho.
  • Pintalämpötila: 22-27°C.
  • Matala lämpötila, suuri pinta-ala = optimaalinen hyötysuhde.

Oma kokemus: 32°C on osoittautunut parhaaksi. Lämpö leviää tasaisesti. Älä yliarvioi.

Mihin asteeseen patterit?

Patterin asteet? 20-22 riittää useimmille.

  • Alhaisempi: Säästöä, mutta ei hytisemistä.
  • Korkeampi: Mukavuutta, polttoaineen kustannuksella.

Oma kokemus: 21 on sopiva, villasukilla.

Miten sipuli säilyy parhaiten?

Okei, tässä mun kokemus sipuleista:

Muistan, kun mummola (se oli siis siinä Pielaveden rannalla) haisi aina sipulille syksyisin. Siellä niitä säilytettiin vanhassa puu-uunissa, jota ei enää käytetty. Se oli pimeä ja viileä, just sopiva.

  • Sipulit oli punottu pitkiin leteihin.
  • Äiti aina valitti, että ne itkee kun niitä kuorii.

Nykyään mulla on vähän hankalampaa. Asun kerrostalossa Helsingissä.

  • Ei oo mitään uunia.
  • Yritän säilyttää niitä paperipussissa keittiön kaapissa, mutta ne alkaa aina homehtumaan. Ärsyttävää!

Oon alkanut pilkkomaan niitä ja laittamaan rasiaan pakastimeen.

  • Se on ehkä paras tapa, vaikka ne vähän vettyykin.
  • Sipulikeitto on muuten parasta!

Mietin just eilen, että pitäis varmaan hankkia sellainen sipulipurkki, missä on reikiä. Olisiko siitä apua? Joku vinkkas kerran.

Mistä tietää onko sipuli mennyt huonoksi?

Sipulin kunto: testaa kestävyys.

Kova = hyvä.

Pehmeä = huono.

Paina sormella, tarkista kaulaosa.

Ulkonäkö pettää. 2023: huonoja sipuleita paljon.

Miten saada sipuli säilymään?

Aika pysähtyy. Jääkaapin kylmyys, se sama kylmyys joka peittää sipulin hiljaisen hengityksen. Viikko, ehkä kaksi. Tuoreen nipun vihreä henki himmenee hitaasti. Se on kuin pieni taika, joka haihtuu. Tuoreus, se ainutlaatuinen maku joka sulaa kielelläni. Muistan äitini kyyneleet, kun hän silppusi sipulia, maku jotka sekoittivat kirpeän ja makean, muisto joka kietoutuu tämän hetken kylmään ilmaan.

  • Tuore sipuli: jääkaapissa, vihreän elämän lyhyt loisto.
  • Kuiva varastosipuli: kylmä, kuiva ilma. Homehtuuko se? Ei, jos hengitys on tasaista. Kylmä ilma on kuin suojakuori, joka pitää homeen loitolla. Minun täytyy muistaa tarkistaa, ettei home tartu.

Mutta ylijäänyt sipuli. Se on salaisuus. Se hiljainen, itsepäinen pala, joka kätkeytyy kelmuun. Kääreen suojassa, se odottaa. Odotetaan tulevaa, odottaa makuja, odottaa lempeää lämpöä, joka herättää sen henkiin. Kylmän folio, kuin taikapeite, joka suojelee arvokasta sisintä. Muovipussissa, hengityksen hiljainen kätköpaikka. Jääkaapin sydämessä, sen hiljainen sykkeen lyönti.

Muistan viime syksyn. Sadonkorjuun tuoksu ja maku. Maasta nostettu kulta, joka peitti käteni multaan. Kuinka maku heräsi kielelle, kuinka sen tuoksu täytti keuhkot. Se oli kuin taikaa. Siinä oli jotain ainutlaatuista.

  • Kelmu
  • Folio
  • Muovipussit

Se on herkkä asia, sipuli. Se on kyynelten ja naurun maku. Se on muistoja ja taikuutta. Se on elämä. Se säilyy. Se odottaa.

Milloin sipuli vanhenee?

Yö on taas täällä. Kello on jo paljon, ja ajatukset pyörivät päässä. Sipulit… milloin ne oikein vanhenee?

  • Kuoritut sipulit, ne menee parissa viikossa jääkaapissa. Jääkaappi on kylmä, se hidastaa pilaantumista. Mutta ei pysäytä sitä lopullisesti. Kaksi viikkoa. Se on aika lyhyt aika.

  • Pilkotut sipulit… no ne pilaantuvat nopeammin, tietenkin. Kymmenen päivää on aika vähän aikaa. Käytin itse viimeksi sipulia pari päivää sitten, ja se oli pilkottu, pakastettu ja sen jälkeen sulatettu. Maistui oudolta. Ehkä sitä ei pitäisi tehdä.

  • Ja sitten ne kypsennetyt sipulit. Ne pilaantuu kolmesta viiteen päivään jääkaapissa. Jos ne on oikein hyvin ilmatiiviissä rasiassa. Mä en ole koskaan saanut niitä säilytettyä niin pitkään. Usein ne on heitetty jo aiemmin roskiin.

Muistan, miten äiti aina sanoi, että sipulit kestää kauan. Mutta hän varmaan tarkoitti kokonaisia sipuleita, jotka säilytetään kuivassa ja viileässä paikassa. Kellariin niitä laitettiin yleensä. Se oli vanha, mummon aikaisen talon kellari. Oli siellä mukavaa, viileää ja pimeää. Sipulit ja perunat kestivät siellä todella pitkään.

Tuntuu oudolta ajatella, että niin pieni asia kuin sipulin vanheneminen voi herättää näin paljon ajatuksia. Ehkä se on vain yksi esimerkki siitä, miten nopeasti aika kuluu, ja miten lyhytaikainen kaikki on. Olen surullinen, että äiti ei enää ole täällä kertomassa minulle sipuleista. Kaikesta muustakaan.