Mistä puhelin on tehty?

Mistäs puhelin on valmistettu?

Tää mun puhelin tuntuu kädessä niin tiiviiltä paketilta. Se on viileä ja painava, ei mikään lelu.

Ja onhan siinä syynsä. Lähes puolet, joku 45 prosenttia, on metallia, se tuo sen jämäkkyyden. Ja lasia, sitä on reilu 30 prosenttia. Sen huomasin karvaasti viime kesäkuussa kun se lipsahti Kampin narinkatorilla käsistä kivetykselle. Näyttö meni ihan säröille, se lasiosa.

Sitten on se muovi, jota on kans yllättävän paljon, jotain 17 prossaa. Ja loput onkin sitten sitä kaikkea muuta mystistä elektroniikkaa.

Välillä mietin sitä matkaa. Miten joku metallinpala on kaivettu jossain Afrikassa, muovi tehty Aasiassa ja kaikki on sitten kasattu Kiinassa. Se on ihan uskomaton ketju ennen kuin se päätyy mun taskuun täällä Helsingissä. Ei sitä tule ajatelleeksi joka päivä.

Mitä metalleja kännykkä sisältää?

Kännykkä on kuin pieni aarrearkku, joka kätkee sisäänsä huikeat 30 eri metallia. Kyllä luit oikein, kolmekymmentä! Jos joku joskus väittää puhelimesi olevan pelkkää muovia ja lasia, anna tälle tiedolle pataan. Melkein kuin se salainen suklaavarasto sängyn alla – yllättävä ja täynnä hyvää.

Kupari on se kuningas, joka johtaa show'ta ja sähköä – sitä löytyy noin 15% puhelimen kaikista materiaaleista. Se on vähän kuin suosittu lukiokaveri, joka on aina paikalla, hoitaa homman ja saa kaikki muutkin pelaamaan. Ilman kuparia meidän puhelimet olisivat kuin kuolleita piippuhyllyjä, ei toivoa.

Sitten on ne muut, hieman salaperäisemmät tyypit, jotka antavat puhelimelle sen supervoimat. Ne ovat kuin salaliiton jäseniä, mutta onneksi hyvällä asialla, ja jopa vähän koomisia hahmoja:

• Tantaali: Sitä kaivetaan sen verran, että siitä saa kunnon draamaelokuvan. Vähän kuin maailman murrosikäinen teini, joka on aivan ehdoton ja pakko saada – juuri tämä tekee siitä niin tärkeän komponentin.
• Beryllium: Tämä on se kevyen sarjan kaveri, joka jaksaa silti kantaa painavan vastuun. Ei ihan perinteinen rähjämetalli, mutta silti elintärkeä ja yllättävän vahva.
• Kromi: Antaa kiiltoa ja kestävyyttä, vähän kuin mummon hopeiset kahvilusikat sunnuntaikahvilla. Ei kulu käytössä niin helposti ja pitää puhelimen pinnat siisteinä.
• Nikkeli: Tuo sen pienen ärsyttävän allergiareaktion herkimpiin. Vähän kuin se serkku, joka aina ottaa viimeisen pullan – tärkeä ainesosa, mutta voi aiheuttaa pieniä harmeja.
• Sinkki: Auttaa pitämään rakenteet kasassa, vähän kuin talon perustukset. Pieni mutta pippurinen, hoitaa homman kotiin.
• Hopea: Eihän se kulta aina ole se paras sijoitus, välillä hopeakin kelpaa! Tässä tapauksessa se on erinomainen sähkönjohdin, melkein yhtä tehokas kuin kulta.
• Kulta: Aivan! Kultaakin löytyy. Se on vähän kuin pitsassa oleva ananas – yllättävä, mutta joidenkin mielestä täysin olennainen. Meille riittää, että sitä on sormuksissa ja korvissa, mutta salaa sitä piilee taskussakin!
• Kadmium: Tämä on se vähän paha poika, jonka pitäisi pysyä poissa, mutta jostain syystä se aina ilmestyy juhliin. Yritämme minimoida sen käyttöä sen haitallisuuden vuoksi.
• Mangaani: Vahvistaa ja tukee, vähän kuin naapurin setä, joka aina kantaa painavat ostoskassit. Tekee puhelimesta kestävämmän ja antaa sille lisää elinvoimaa.

Ja sitten se karu totuus: nämä aarteet, voi veljet ja siskot, eivät vain ilmesty tyhjästä. Ne ovat kuin se kadonnut lompakko – kerran poissa, niin poissa. Metallit ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, eli meidän planeetalla ei ole mitään "täyttöpalvelua" niiden suhteen. Ei voi laittaa tilausta tehtaalle, että "lisää kultaa, kiitos!" Tai ainakin, ei vielä ole löytynyt sellaista joulupukin pajatyyppistä ratkaisua.

Maa on rajallinen kauppa-automaatti. Kun tavarat loppuu, luukut menee kiinni. Siksi kierrätys on ihan supertärkeää, melkein kuin syöminen, jotta jaksaa katsoa Netflixiä ja pitää luurin kädessä. Viedään ne vanhat puhelimet kierrätykseen, jookos? Ei ne sinne kaappiin hajoa itsekseen paremmaksi.