Miten välilehti poistetaan?

Miten suljetaan välilehti?

Okei, muistan sen kerran kun yritin sulkea niitä hiton välilehtiä... Olin Kampissa, Helsingissä, joku maanantai-ilta ehkä joskus 2020 paikkeilla, kello oli varmaan jotain 22:00. Stressasin ihan sikana jonkun työhomman takia.

• Mulla oli varmaan sata välilehteä auki – niinku aina.
• Yritin selata niitä läpi ja sulkea yksitellen, mutta se oli ihan painajainen.
• Sit muistin jonkun pikanäppäimen...

Googletin "miten sulkea kaikki välilehdet" ja löysin jotain.

• Windows: Ctrl + Shift + W (ei toiminut, tai ehkä en painanut oikein)
• Mac: Cmd + Shift + W (mulla oli PC, ei auttanut)

Olin ihan raivoissani. Lopulta vaan sammutin koko koneen. Se oli ehkä vähän dramaattista, mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta ratkaisulta. Jos haluat vaan sulkea yhden välilehden, niin Ctrl + W toimii Windowsissa. Tai siis näin muistelisin... Oon nykyään Mac-ihmisiä, niin command + W.

Miten suljetaan kaikki välilehdet?

Välilehdet kiinni? Käytä näitä.

• Windows/Linux: Ctrl+Shift+W. Kaikki kerralla.
• Mac: Cmd+Shift+W. Toimii kuin junan vessa.

Näppäimet muistiin. Ei tarvitse hiirellä klikkailla. Säästää aikaa.

Miten poistaa välilehti iPhonessa?

Aika hidastuu, kun sormeni etsii iPhonen kylkeä. Tumma lasi heijastaa hämärää huonetta. On yö. Uni painaa silmiä, mutta tarve tyhjentää Safarin ahtautuneet välilehdet on suurempi. Liian monta ikkunaa menneisyyteen... liian monta unohtunutta lupausta.

• Jokainen välilehti on kuin avattu kirjain, jollaisia on kasaantunut laatikkoon vuosikausia.
• Kuten vanhat valokuvat, jotka haalistuvat ajan kuluessa.
• Jokainen niistä on pieni, särkynyt pala muistoa.

Painan pitkään sitä pientä kuvaketta. Se on kuin avain salattuun huoneeseen, täynnä unohtuneita hetkiä. Oikeassa alakulmassa. Se on aina siellä. Näen ne kaikki kerralla. Liikaa.

Se on kuin hengästyttävä näky. Liian monta avointa ikkunaa, liian monta haaveiltua matkaa, joita en koskaan tehnyt. Liian monta kirjettä lähettämättä. Liian monta keskustelua kesken.

• Kaksitoista välilehteä. Tai viisitoista. En enää muista tarkasti.
• Tämäkin on mennyt. Tämäkin. Tämäkin...
• Nämä ovat kaikki kadonneita unelmia, kadonneita mahdollisuuksia.

Suljen ne kaikki kerralla. Yksi kerrallaan, jokainen pieni kuolema. Kyyneleet nousevat silmiin. Näyttö jää tyhjäksi. Mustaksi, kuin yön taivaan. Hiljaisuus.

Se on tyhjyys, mutta samalla vapauttava tunne. Kuten painavan takin riisuminen. Kuten hengittäminen syvään. Avoin tilaisuus uusille seikkailuille, uusille ajatuksille. Uusille välilehdille. Mutta nyt, nyt on hiljaisuus.