Kuka keksi Kurkkumätä lääkkeen?

Kurkkumädän valloitusta: Emil Adolf von Behringin uraauurtava työ

Kurkkumätä, aikoinaan pelätty ja tappava tauti, on nykyään harvinaisuus kehittyneissä maissa. Tämä johtuu suuresti yhden miehen, Emil Adolf von Behringin, uraauurtavista löydöksistä. Vaikka hän ei “keksinyt” kurkkumädän lääkettä aivan kirjaimellisesti, hänen työnsä toi läpimurron taudin hoidossa ja pelasti miljoonien ihmisten henget.

Von Behring ei kehittänyt uutta lääkeainetta kemiallisessa mielessä, vaan hän oli ensimmäisiä, jotka ymmärsivät ja käyttivät hyväkseen elimistön omaa puolustusjärjestelmää taudin torjumiseksi. Hänen tutkimuksensa keskittyi seerumihoitoon, jossa käytettiin toipuneiden potilaiden verestä eristettyjä vasta-aineita sairastuneiden hoitoon. Tämä oli vallankumouksellinen lähestymistapa, joka mullistaisi infektio-tautien hoidon.

Von Behring keskittyi erityisesti difterian eli kurkkumädän ja jäykkäkouristuksen hoitoon. Hän osoitti, että näitä sairauksia vastaan immuunipuolustusjärjestelmä tuottaa spesifisiä vasta-aineita, jotka sitovat ja neutraloivat taudinaiheuttajabakteerien myrkkyjä. Näiden vasta-aineita sisältävä seerumi, injektoituna sairastuneelle, voisi antaa ratkaisevan suojan ja parantaa ennusteita.

Hänen työnsä ei ollut pelkkää laboratoriotyötä; sen tulokset jalostettiin kliiniseksi hoitokäytännöksi. Von Behringin kehittämää seerumihoitoa alettiin käyttää laajasti, pelastaen lukemattomia lapsia ja aikuisia varhaiselta kuolemalta. Tämä ansio toi hänelle Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1901, kunnia, joka heijastaa hänen vaikutuksensa lääketieteen historiaan.

On siis tärkeää muistaa, että von Behring ei löytänyt “yhtä lääkettä” kurkkumädälle, vaan hän avasi oven täysin uudelle lähestymistavalle infektio-tautien torjunnassa. Hänen seerumihoitonsa loi pohjan tulevaisuuden rokotekehitykselle ja immuunipuolustuksen ymmärtämiselle, ja vaikutus ulottuu edelleen nykypäivään saakka. Kurkkumädän harvinaistuminen on merkittävä todiste hänen uraauurtavan työnsä vaikuttavuudesta.