Kumpi verenpaine on tärkeämpi?

63 katselukertaa
Molemmat verenpaineen lukemat ovat tärkeitä, mutta niiden merkitys muuttuu iän myötä. Kohonnut yläpaine on aina merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Ikääntyneellä yläpaineen nousu ja samalla matalaksi jäävä alapaine kertovat valtimoiden jäykistymisestä.
Kommentti 0 tykkäystä

Kumpi on vaarallisempi: korkea yläpaine vai alapaine?

Minusta tuntuu, että korkea yläpaine on usein se huonompi juttu. Olen itse kokenut sen, kun lukemat huiteli yli 160. Se on vaarallisempaa.

Varsinkin iän karttuessa alapaineen lasku ei olekaan enää niin hääppö juttu. Muistan kun aiemmin ajattelin, että alapaineen on hyvä olla matala.

Nyt ymmärrän, että sekä ylä- että alapaineen muutos kertoo valtimoiden jäykistymisestä. Siksi verenpaineen hoito on todella tärkeää kaikille.

Se pelottaa, miten nopeasti valtimot voivat jäykistyä. Täytyy vaan pitää huoli itsestään ja seurailla niitä lukemia.

Mikä on normaali verenpaine vanhuksella?

Ai niin se verenpaine. Äidillä just mietittiin tätä, kun se mittari näytti taas jotain ihan omiaan. Ei se oo sama vanhemmilla ihmisillä, ei todellakaan.

Nuorella voi olla tosi matala, joku 100 yläpaine ja se on ihan ok, jos ei olo oo hutera. Mutta vanhemmilla se on eri juttu. Liian matala on huono.

Jos on iäkkäämpi, verenpaineen yläarvon eli sen systolisen paineen täytyy olla vähintään 110 mmHg ja ala-arvon eli diastolisen vähintään 70 mmHg. Muuten ei veri kierrä kunnolla aivoihin ja kaikkialle. Siitä tulee sitä huimausta.

Miten se edes mitataan oikein? Pitää istua rauhassa 5 minuuttia, ei saa puhua. Ja se mansetti pitää olla oikean kokoinen. Kotimittaus on luotettavampi kuin lääkärissä, se jännitys nostaa aina lukemia. Valkotakkihypertensio.

Tavoitteet on sitten asia erikseen, ne riippuu iästä ja muista sairauksista.

  • Alle 80-vuotiaiden hoitotavoite on yleensä alle 140/90 mmHg.
  • Yli 80-vuotiaiden, hyväkuntoisten tavoite on kotimittauksissa alle 145/90 mmHg ja vastaanotolla alle 150/90 mmHg.

Jos on paljon sairauksia tai on hauras, lääkäri arvioi sen tavoitteen ihan erikseen. Ei saa laskea liian alas.

Miksi se paine nousee iän myötä? Suonet jäykistyy. Ja se suola. Aina siitä suolasta puhutaan. Ja liikkumattomuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mun oma paine on nyt 122/78, mittasin just. Ihan hyvä vielä.

Mikä on yli 70-vuotiaalle sopiva verenpaine?

Yli 70-vuotiaalle tavoiteverenpaine on alle 140/90 mmHg. Kotimittauksissa tavoite on jopa tiukempi, alle 135/85 mmHg. Nämä luvut eivät ole mielivaltaisia, vaan perustuvat tutkimustietoon. Vanhuus ei enää nykyään tarkoita vapaalippua korkeampaan verenpaineeseen, sorry vaan.

Se vanha loru "sata plus ikävuodet" yläpaineen maksimina on kuin joulukinkun lämpömittari vuodelta -89: täysin käyttökelvoton ja jopa vaarallinen nykystandardeilla. Valitettavasti tämä kummitus elää yhä joissakin terveydenhuollon kulmikkaimmissa kolkissa. Mutta totuus on kylmä ja karu: yläraja on sama 140 mmHg, olit sitten 70 tai 90. Ei poikkeuksia ikärasismia harrastaen.

Korkea verenpaine, eli hypertensio, on armoton ja usein oireeton tappaja. Sitä kutsutaan syystä "hiljaiseksi tappajaksi", sillä se nakertaa verisuonia varkain. Kuvittele suonet vesijohtoina, jotka ovat jatkuvassa liian korkeassa paineessa – ennemmin tai myöhemmin putket hajoavat tai ainakin vuotavat. Tai sydän pumppaa kuin hullu, ylityöllistettynä ilman lomarahaa. Ei kuulosta hyvältä, eihän?

Miksi sitten yli 50-vuotiailla, ja etenkin yli seitsemänkymppisillä, korostetaan myös yläpainetta ja pulssipainetta?

  • Yläpaine (systolinen paine): Tämä on se, kun sydän supistuu ja puskee verta valtimoihin. Iän myötä valtimot usein jäykistyvät, ja tämä voi nostaa yläpainetta. Joustamattomat putket ovat huono juttu.
  • Pulssipaine: Tämä on ylä- ja alapaineen (systolisen ja diastolisen paineen) erotus. Se kertoo suonien elastisuudesta ja on korkeana itsenäinen riski sydän- ja verisuonitaudeille. Jos ero on liian suuri, valtimosi ovat jäykät kuin vanha rautaputki.

Tässä muutama naseva neuvo, jotta pysyt kartalla ja elämä maistuu:

  • Mittaa, mittaa ja vielä kerran mittaa: Kotioloissa tehtävä verenpaineen mittaus on kuningas. Sillä näkee todellisen kuvan, ei sitä "valkotakkihypertensiota", jota lääkärikeskuksen sterili tunnelma saattaa aiheuttaa. Ota lukemat ylös, kuin varkaan piilopaikka.
  • Elämäntapamuutos: Kliseistä, mutta toimii!
    • Suola pois: Tämä on se ikuinen vitsi, mutta todellisuus. Suola on paineen nostattaja. Muista, että usein piilosuolaa löytyy kaikkialta valmisruoista leikkeleisiin.
    • Liikunta: Kävely, uinti, jumppa. Mitä vain, mikä saa pulssin nousemaan, mutta ei punnitsemaan tankoa leuanvedossa. Verisuonet rakastavat liikettä, ja muistavat joustaa.
    • Painonhallinta: Jokainen ylimääräinen kilo on ylimääräinen pumppaamisen vastus sydämelle. Pudota muutama, ja sydämesi kiittää kuin lottovoittaja.
    • Alkoholi: Kohtuus kaikessa. Lasillinen viiniä illalla ei kaada, mutta kaksi pulloa viikossa alkaa jo tuntua.
    • Stressinhallinta: Helpommin sanottu kuin tehty, tiedetään. Mutta opettele rentoutumaan. Meditaatio, lukeminen, mummon perintömakkarat – mikä vain auttaa. Stressi voi laittaa verenpaineen tanssimaan cha-chata villisti.

Älä missään nimessä lopeta lääkitystä omatoimisesti, jos olet sen jo saanut. Se on kuin poistaisi pelastusliivit myrskyssä, koska hetken näyttää tyyneltä. Lääkitys on tarkoitettu pitämään paine kurissa, ei vain hetkellisesti laskemaan sitä. Keskustele aina lääkärin kanssa muutoksista, jos haluat elää kauemmin kuin naapurin kissa.