Mikä hormoni aiheuttaa lihomista?

25 katselukertaa
Kehon stressitila voi laukaista hormonitoiminnan muutoksia, jotka epäsuorasti edistävät painonnousua. Esimerkiksi kortisoli, adrenaliini ja kohonnut verensokeri yhdessä voivat häiritä aineenvaihduntaa. Kortisolin tiedetään vaikuttavan monin tavoin painonhallintaan, mikä tekee siitä merkittävän tekijän stressiin liittyvässä lihomisessa. Näin ollen, kehon stressireaktio ja siihen liittyvät hormonaaliset muutokset voivat olla yhteydessä painonnousuun.
Kommentti 0 tykkäystä

Ei yhtä syyllistä: Hormonaalinen orkesteri ja painonnousu

Usein kuulee puhuttavan jostain tietystä "lihomishormonista", ikään kuin painonnousu johtuisi yhdestä ainoasta hormonaalisesta vipstaakista. Todellisuudessa tilanne on paljon monimutkaisempi. Painonhallinta on monen tekijän summa, jossa hormonit näyttelevät merkittävää, mutta orkesterin kaltaista roolia – ei soolonumeroa. Ei siis ole olemassa yhtä hormonia, joka yksin aiheuttaisi lihomista.

Kuten mainittu, stressi on keskeinen tekijä tässä hormonien orkesterissa. Stressitila käynnistää monimutkaisen ketjureaktion, jossa useat hormonit toimivat yhdessä, ja voivat epäsuorasti vaikuttaa painonnousuun. Kortisoli, adrenaliini ja glukagonin nostaman verensokerin yhteisvaikutus voi häiritä aineenvaihduntaa ja edesauttaa rasvan varastoitumista.

Kortisoli on tässä orkesterissa ehkä näkyvin kapellimestari. Se vaikuttaa monin tavoin: se lisää ruokahalua, erityisesti makean ja rasvaisen himoa, ja voi hidastaa aineenvaihduntaa. Pitkittynyt stressi ja jatkuvasti koholla oleva kortisolitaso voivat johtaa rasvan kertymiseen erityisesti vatsan alueelle.

Adrenaliini puolestaan nostaa verensokeria, jotta elimistöllä olisi energiaa reagoida stressitilanteeseen. Jos tätä energiaa ei käytetä fyysisen toiminnan kautta, se varastoituu rasvaksi.

Glukagon, jota haima erittää vastauksena alhaiseen verensokeriin, voi myös osaltaan vaikuttaa painonnousuun. Se edistää maksan glykogeenivarastojen purkamista glukoosiksi, nostaen verensokeria. Yhdessä kortisolin kanssa glukagonin vaikutus voi johtaa insuliiniresistenssiin ja pitkällä aikavälillä painonnousuun.

On tärkeää muistaa, että nämä hormonaaliset muutokset eivät automaattisesti tarkoita lihomista. Yksilölliset erot aineenvaihdunnassa, genetiikassa ja elämäntavoissa, kuten ruokavaliossa ja liikunnassa, vaikuttavat merkittävästi siihen, miten elimistö reagoi stressiin ja hormonaalisiin muutoksiin.

Sen sijaan, että etsisi syyllistä yhdestä hormonista, on tärkeämpää tarkastella kokonaiskuvaa ja kiinnittää huomiota stressinhallintaan, terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan. Näin hormonien orkesteri pysyy tasapainossa ja painonhallinta helpottuu.