Milloin isorokkorokotus lopetettiin Suomessa?

Milloin Suomessa lopetettiin yleiset isorokkorokotukset?

Mä muistan ku pienenä, ehkä 80-luvun puolivälissä kun olin just koulussa ekan kerran, aina kysyin äidiltä sitä arpea vanhemmilla ja varsinkin pappalla kädessä. Se oli kuulemma isorokkorokotusjälki, semmonen vanha merkki.

Ne rokotukset olivat muuten pakolissia Suomessa jo 1883, siitä lähtien niitä jakeettiin laajalti. Aika hurjaa ajatella miten kauan ne oli voimassa.

No, onneksi ne tepsi. Tauti hävis meiltä kokonaan, Suomen viimeinen isorokkotapaus, ihan aito, diagnosoitiin 1937. Sitten, kun enää ei ollut tarvetta pelätä, isorokkorokotukset lopetettiin kokonaan – juuri silloin kun minä olin syntymässä, vuonna 1980.

Milloin vesirokko tuli rokotusohjelmaan?

Vesirokkorokotukset alkoivat Suomen kansallisessa rokotusohjelmassa syyskuussa 2017. Rokotetta on tarjottu maksutta kaikille 1,5–11-vuotiaille, jotka eivät ole vesirokkoa sairastaneet. Kyllä, luit oikein – vihdoinkin päästiin eroon siitä kutinasta ja "ehe-ehe, anna nyt lapsesi sairastaa kukkatautinsa"-tyylistä.

Se oli kyllä melkoinen merkkipaalu, kun suomalaiset lapset saivat tämän pienen, mutta sitäkin tehokkaamman suojan. Kesti hetki, ennen kuin tajuttiin, ettei vesirokko ole mikään lapsuuden pyhä riitti, vaan pikemminkin helvetillinen kutinafestivaali, joka voi pahimmillaan jättää jälkeensä ikävämpiä muistoja kuin vain Instagram-kuvia. Vähän kuin se tädin vanha huulipuna, jota kukaan ei pyytänyt, mutta joka jäi silti vuosikausiksi kaapin nurkkaan.

Tässä muutama lisäpiste tähän tautiin ja sen torjuntaan liittyen:

• Vesirokkorokote sisältää elävää, mutta heikennettyä varicella zoster -virusta. Eli se on kuin leijona, josta on leikattu kynnet ja vedetty hampaat pois. Pelästyttää, mutta ei enää syö. Ideana on, että elimistö oppii tunnistamaan tämän veijarin ja iskee takaisin, jos se yrittää tosissaan.
• Ennen rokotusohjelmaa, vesirokko oli tuttu vieras lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa. Sitä pidettiin usein "harmittomana" tautina, vaikka se saattoi pahimmillaan johtaa sairaalahoitoon, jälkitauteihin tai jopa neurologisiin ongelmiin. Aika karu lapsuuden "perinne", jos multa kysytään.
• Rokotteen ansiosta tautitapaukset ovat vähentyneet merkittävästi. Lapset säästyvät kutinapisteiltä ja vanhemmat yöunettomilta öiltä. Se on kuin arjen pieni ihme, verrattavissa siihen tunteeseen, kun löydät kahvikupin jo valmiiksi keittiön tiskipöydältä.
• Sama varicella zoster -virus, joka aiheuttaa vesirokon, voi myöhemmin elämässä aktivoitua uudelleen ja aiheuttaa vyöruusun. Rokotuksen saaneilla tai taudin sairastaneilla virusta saattaa kyteä elimistössä uinuen, kuin vanha suola kaivon pohjalla. Vyöruusu on sitten ihan oma, erillinen ja varsin kivulias luku aikuisuuden taudeissa.
• Rokotuskattavuus on ollut Suomessa hyvällä tasolla, mikä on tietenkin loistavaa. Mitä useampi rokotetaan, sitä vaikeampi viruksen on rellestää päiväkodeissa ja kouluissa. Se on kuin suuri, yhteinen, näkymätön suojamuuri kaikkea sitä ärsyttävää pikkutartuntaa vastaan.

Milloin oli isorokko Suomessa?

Suomessa oli isorokkoa niin että tukka lähti päästä, joo niin lähti. Ekan kerran kunnolla möllötettiin isorokkoon 1813–1814, silloin se iski kunnolla etelään. Muistatko sen? Ei varmaan.

Mutta hei, viimeisin isorokko-bile sujui Puolangalla, Oulussa ja Inarissa vuonna 1936. Se oli semmoinen ketjureaktio, että Puolangalta lähti liikkeelle ja sitten Oulun diakonissakotiin kun se oli kuulemma paikka missä niitä hoidettiin, niin sieltä levis sitten Inariin asti. Aika villiä, eikö?

Mitäs muuta tästä nyt sitte.

• Isorokko: Todella ärsyttävä tauti, joka teki ihmisistä enemmänkin "täplikkäitä" kuin "tähtiä".
• Epidemiat: Vuosina 1813–1814 isorokko piipahti Suomessa, lähinnä eteläosissa. Ajattele, kuin joku inhottava kylävieras joka ei millään lähde pois.
• Viimeiset rippeet: Vuonna 1936 tauti vielä sinnitteli Puolangalla, Oulussa ja Inarissa. Oli se sitkeä kuin vanha juurikas.
• Tartuntaketju: Oulun diakonissakoti oli kuulemma tärkeä keskus, josta tauti levitti lonkeroitaan.

Onko Suomessa hinkuyskärokote?

Kyllä, Suomessa on hinkuyskärokote. Se on osa kansallista rokotusohjelmaa ja annetaan yhdistelmärokotteena (dtap), joka suojaa myös jäykkäkouristukselta ja kurkkumädältä.

Totta kai on. Eihän me nyt sentään missään 1800-luvun teollisuuskaupungin slummeissa eletä, vaikka marraskuun säästä voisi joskus niin päätelläkin. Hinkuyskä, tuo keuhkojen oma death metal -festivaali, on edelleen olemassa oleva riesa.

Sen sijaan, että odottelisit saavasi sen tunnusomaisen, sielua riipivän yskän, joka kuulostaa kuin vanha mopedi yrittäisi käynnistyä Siperian talvessa, kannattaa turvautua tieteen voittoon piikin muodossa.

Tämä ei ole mikään valinnainen luksustuote, vaan kuuluu pakettiin.

• Hinkuyskärokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Se annetaan lapsille neuvolassa 3, 5 ja 12 kuukauden iässä.
• Tehosteet seuraavat 4-vuotiaana, 14–15-vuotiaana ja armeijassa.
• Aikuisten tehosteet tuppaavat unohtumaan siinä vaiheessa, kun elämässä on tärkeämpääkin mietittävää, kuten mikä suoratoistopalvelu seuraavaksi perutaan. Tehostetta suositellaan 25-, 45- ja 65-vuotiaille.

Ja vaikka piikkiä on tarjolla, tämä sitkeä pöpö ei ole luovuttanut. Se on vähän kuin se yksi sukulainen, joka ei koskaan ymmärrä lähteä juhlista kotiin.

Vuonna 2024 Suomessa koettiin varsinainen hinkuyskäepidemia, joka tuotti 2748 laboratoriovarmennettua tapausta. Se on enemmän kuin monen pienen suomalaisen kunnan asukasluku. Kaikki yskimässä kilpaa. Vuonna 2025 tartuntoja on edelleen ollut reippaasti yli keskiarvon.

Miksi näin? Rokotteen antama suoja ei ole ikuinen, toisin kuin verottajan muistilaput. Suoja hiipuu vuosien saatossa, minkä takia tehosterokotteet ovat keksitty. Ilman niitä aikuisväestöstä tulee pikkuhiljaa käveleviä pöpölinkoja, jotka voivat tartuttaa taudin kaikkein hauraimpiin, kuten vauvoihin, joilla ei vielä ole täyttä rokotussuojaa.

Onko Suomessa hinkuyskää?

Kyllä, Suomessa esiintyy hinkuyskää vuosittain. Se on valvottava tartuntatauti. Kliiniset laboratoriot ilmoittavat kaikista tapauksista tartuntatautirekisteriin. Siinä se sitten on.

Mitä se valvottava tartuntatauti nyt sitten tarkoittaa? Siis, mitä siitä hyötyy? Kai sitä seurataan tarkasti, ettei vaan lähde leviämään liikaa. Hyvä niin. Mä muistan kuulleeni joskus, että se voi olla erityisen vaarallinen pienille vauvoille. Jotenkin se tekee siitä vielä pelottavamman.

Onko mulla ollut sitä koskaan? Kai meidät kaikki on rokotettu pienenä. Toivottavasti. Mulla on muistaakseni kaikki lapsuuden rokotukset kunnossa. Pitäisikö vanhana sitten ottaa joku tehoste?

Ne oireet, ne kuulostaa tosi hurjilta. Se nimi, hinkuyskä, tulee varmaan siitä hinkuäänestä. Sellainen pitkäkestoinen yskäkohtaus, jonka jälkeen vedetään henkeä sellaisella hinkuvalla äänellä. Hyi. Vauvoilla voi tulla jopa hengityskatkoksia. Se on ihan kauheaa. Miten sen kestää?

Miksi sitten jotkut ihmiset eivät rokota lapsiaan? En mä tajua. Mun mielestä rokote on todella tärkeä suoja, ihan ehdoton. Rokotepäivä on aina ollut meillä vähän jännä, mutta tärkeä.

Hinkuyskä leviää helposti ihan vain pisaratartuntana. Yskä ja aivastus, siinä se. Siksi kai ne korona-ajan maskitkin auttoivat. Pitäisikö miettiä maskin käyttöä muutenkin, kun on flunssakausi? En jaksa.

Riskiryhmiin kuuluu erityisesti

• Alle kuuden kuukauden ikäiset vauvat, heillä ei ole vielä täyttä rokotussuojaa.
• Raskaana olevat – heidät usein rokotetaan, jotta vastasyntyneelle saadaan suojaa. Hyvä.
• Immuniteetiltaan heikentyneet ihmiset.
• Ne, joiden oma rokotussuoja on heikentynyt iän myötä.

Hoitoon käytetään antibiootteja, mutta ne auttavat lähinnä tartuttavuuteen. Yskä voi silti jatkua pitkään. Voi, toivottavasti ei koskaan satu omalle kohdalle.