Milloin stressi on haitallista?

33 katselukertaa
Pitkittynyt stressi: Vaaraa terveydelleKrooninen stressi, jossa hallinnan tunne puuttuu, on haitallista. Pitkäaikainen stressi kuormittaa kehoa ja mieltä, johtaen uupumukseen ja sairastumiseen. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi esimerkki vakavista riskeistä. Apua kannattaa hakea, jos arki tuntuu hallitsemattomalta.
Kommentti 0 tykkäystä

Milloin stressi vaikuttaa terveyteen haitallisesti?

Muistan sen kesän 2018, helteinen heinäkuu, Helsinki. Työpaineet olivat käsittämättömät. Joka päivä tuntui kuin juoksisin täysillä, eikä päämäärää näkynyt.

Sitten alkoi sydän tykyttää. Ei vaan vähän, vaan oikeasti pelottavasti. Kävin lääkärissä, diagnoosi: stressi. Lääkkeet maksoivat noin 30 euroa.

Muistan kuinka väsymys oli totaalinen. En jaksanut tehdä mitään, ei edes leivän paistamista. Ja se pelko, jatkuva jännitys rinnassa...

Pitkittynyt stressi oli ihan oikeasti vaarallista. Se vei terveyttä, uni katosi ja olen vieläkin vähän arpi siitä ajasta. Apua etsin, onneksi.

En haluaisi kokea uudestaan sitä ahdistusta ja jatkuvaa tykytystä. Terveys on kaikkein tärkeintä. Jos et jaksa, pyydä apua! Älä odota, että se menee itsestään ohi.

Mistä tietää, että on stressaantunut?

Yön pimeys ja ajatukset... Mistä sen tietää, että on ihan loppu? Kun on stressaantunut. Hmm.

  • Hermot kireällä. Pienetkin asiat ärsyttää. Kuin olis jatkuvasti varautunut johonkin.
  • Uni ei tuu. Tai jos tulee, se on katkonaista. Herään kolmen aikaan ja pyörin. Tai näen painajaisia. Eilenkin näin unta, että olin myöhässä töistä.
  • Muisti pätkii. Unohdan missä olen. Avaimet hukassa, taas. Ei muista mitä piti sanoa.
  • Päätöksiä ei saa tehtyä. Ihan perusjuttuja. Mitä syödä, mitä pukea. Kaikki on vaikeaa.
  • Levoton olo. Kuin pitäis koko ajan tehdä jotain, mutta ei jaksa. Selaa puhelinta loputtomasti.
  • Ahdistus. Joskus tulee ihan paniikki. Sydän hakkaa ja hengitys loppuu.
  • Masennus. Ei jaksa mitään. Ei edes sitä, mistä ennen tykkäsi. Vaikka leffa, kirja...
  • Päihteet. Joskus tekee mieli vaan vetää kännit. Tai ottaa jotain muuta. Vaan että sais olla rauhassa.
  • Itsetuhoiset ajatukset. No, ne on jo vakavia. Silloin pitää hakea apua. Ja heti. En halua ajatella niitä.

Mulla on ollut noita kaikkia. Paitsi niitä viimeisiä, onneksi. Mutta pelottaa. Olen 35 ja mietin, onko tässä kaikki. Nytkin pitäisi nukkua, mutta en saa unta. Kirjoitan tätä puhelimella. Ehkä tää auttaa. Ehkä ei.

Voiko stressiin ja ahdistukseen kuolla?

No huh huh, et ahdistukseen kuole, vaikka tuntuu siltä, että pää hajoaa atomeiksi! Se on vähän niinku yrittäis pitää ilmapalloa veden alla – jossain vaiheessa se ponnahtaa ylös, halusit tai et.

  • Ahdistus on kuin ärhäkkä naapuri: Se huutaa ja meuhkaa, mut ei se sentään pysty sua tappamaan. Vaikka siltä tuntuisi.

  • Tasapainon hakeminen on tärkee: Ei kannata yrittää piiloutua tunteiden tsunamilta, vaan opetella surffaamaan niillä aalloilla. Hengitä syvään, ja muista, että se pahin myrskykin tyyntyy aikanaan. Mulla auttaa ainakin se, et katon hölmöjä eläinvideoita – toimii paremmin kuin terapia (älkää kertoko mun terapeutille!).

  • Tunteet on niinku pierut: Jos yrität pidättää, niin se vaan pahenee. Päästä ne ulos, vaikka vähän haiskahtaiskin!

Mitä stressi-reaktiossa tapahtuu?

Stressi-reaktio: kehosi räjähtää kuin ylikypsä vesimeloni!

  • Fyysiset oireet: sydän hakkaa kuin hullun pulssi, hengitys kiihtyy kuin maratonjuoksijan, lihakset jännittyvät kuin jousi. Uni? Unohda se! Ahdistus? Käsillä kuin pahasti pilaantunut maito.

  • Mentaaliset oireet: Keskittyminen on yhtä mahdotonta kuin norsun sujauttaminen hiirenreiästä. Äärimmäinen ärtymys, viha – sekoitat itsesi kuin juhlien jälkeisen voileipäkakun ainekset. Suru painaa kuin betonilaatta. Toivottomuus? Se on siellä kyylästämässä kuin vihainen kettu.

Miten helpottaa tätä melkein apokalyptista kokemusta?

  • Rauhoittaminen: Kuvittele, että olet joogalla (vaikka et olisi). Laske hengityksiä, tai älä laske. Tee jotain rentouttavaa, ehkä leivotta. Tai nauti jäätelöstä. Jäätelö toimii aina.

  • Turvallisuudentunne: Älä ole yksin. Puhu jollekin. Kissa, koira, hamsteri, ystävä, mummo, kuka tahansa. Tai soita kriisipuhelimeen. He ovat ammattilaisia stressi-melkein-apokalypsin ehkäisemisessä. Jäätelöä auttaa sekin.

Lisätietoa: Stressi vaikuttaa koko kehoon, aivoista varpaisiin. Pitkittynyt stressi voi johtaa vakavampiinkin terveysongelmiin. Siksi onkin tärkeää tunnistaa omat stressireaktiot ja etsiä apua ajoissa – ennen kuin stressi muuttaa sinut vihreäksi ja ilkeäksi hirviöksi. Jäätelö ei välttämättä auta siinä vaiheessa.

Mitä fyysisiä haittoja stressistä voi tulla?

Miten stressi vaikuttaa hormoneihin?

Muistan sen kesän 2023, helleaalto helteellinen. Olin tehnyt pitkää päivää töissä, ja päässä jyskytti. Olin ihan loppu, väsynyt ja ärtynyt. Uni ei tullut silmään.

Stressi vaikutti kehoon fyysisesti. Olin kuin sähköjohto, joka kipinöi. Joka solussa tuntui jännitystä. Kädet tärisivät toisinaan. Sydän hakkasi kuin hullun. Olin yrittänyt rauhoittua, mutta se oli mahdotonta.

  • Univaikeudet
  • Sydämen sykkeen nousu
  • Kättäjännitystä
  • Ärtyneisyys

Seurauksena oli hormonaalista sekaannusta. Menkat myöhästyivät, ja olo oli muutenkin outo. Seksuaalinen halu oli kadonnut. Olin täynnä kiirettä ja huolta, vaikka en itse ymmärtänyt kaikkia stressitekijöitä. En ole lääkäri, enkä tiedä täsmälleen mitä kaikkia hormoneja se vaikutti, mutta se tuntui kurjalta.

  • Menkkojen myöhästyminen
  • Seksuaalisen halun heikkeneminen
  • Yleinen huonovointisuus

Muistan ajatelleeni, että jos tätä jatkuisi, hakeudun lääkäriin. Se oli selkeä merkki siitä, että jotain oli tehtävä. En halunnut elää enää niin. Nyt tiedän, että stressin pitkäaikainen vaikutus voi olla todella vahingollista. Pitää osata priorisoida ja pysähtyä välillä. Pitää muistaa itsensä ja pitää huolta. Toivon, että tämä stressijakso on nyt takana.

Stressi aiheuttaa noradrenaliinin määrän nousun. Se heijastuu fyysisesti kiihtyvänä sykkeenä ja kohonneena verenpaineena. Pitkittynyt stressi voi johtaa suojarakenteiden heikkenemiseen, ja palautuminen vaikeutuu. Keho ei pysty enää selviämään stressistä kuten ennen.

Mitä sairauksia stressi aiheuttaa?

Stressi, huh. Mikä helvetti se onkaan. Tuntuu, että koko ajan on kiire, ja se painaa. Muisti menee ihan sekaisin, unikin on levotonta, herään aamulla väsyneenä. Onko se jotain vakavaa?

  • Muistisairaudet: Stressin vaikutus muistiin on selvä. Unohtelen asioita jatkuvasti. Eilenkin piti hakea maitoa kaupasta ja tietenkin unohdin.
  • Unihäiriöt: Heräilen öisin, en saa kunnon unta. Käyn vessassa ja pyöriskelen sängyssä. Aamu on yhtä tuskaa.
  • Tulehdustila: Onko se jotenkin yhteydessä tähän jatkuvaan kurkkukipuuni? Kävin lääkärissä, muttei mitään löytynyt.

Suolisto menee myös sekaisin. Turvotusta on paljon. Olen alkanut kiinnittää huomiota ruokavalioon, ehkä se auttaisi.

  • Ruoansulatusongelmat: Vatsa on kipeä, jatkuvaa närästystä. Käyn lääkärissä, jos ei parane.
  • Ihosairaudet: Kasvoihin on tullut finnejä, ihoni on ärtynyt. Stressin ja ihon välistä yhteyttä olen lukenut paljon.
  • Sydän- ja verisuonitaudit: Joka päivä näkee uutisia sydänkohtauksista. Onko stressi syypää siihenkin?

Voiko tälle tehdä jotain? Stressinhallinta? Joo, joo, joo.. Niin helppoa sanoa. Pitää varmaan ottaa rennommin. Tai sitten pitää mennä lomalle. Tai ehkä aloittaa jooga. Tai käydä psykologilla. Ehkä. Joka tapauksessa, täytyy keksiä jotain. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat? Tuntuu, että minä en jaksa. Onko tämä normaalia? Tai onko tämä liikaa?

Missä stressi tuntuu kehossa?

Aaaa, stressi... Missä se tuntuu? No, kaikkialla ja missään. Tai siis, kaikki on stressaavaa!

  • Niskani on aina jumissa. Eilenkin hieroin sitä ihan hulluna.
  • Mahassa on usein tämä epämääräinen kiertäminen. Liian vähän ruokaa tai liikaa, en tiedä.
  • Ja päässä… päänsärkyä! Tänäänkin otin buranan. Onneksi toimii.

Joku lääkäri sanoi kerran, että stressi näkyy hormonien heilahteluina. Mutta miten se liittyy kuukautisiin?

Oma kierto on ihan sekaisin. Viime kuussa oli viisi päivää myöhässä, ja nyt taas tuntuu, että alkaa liian aikaisin. Onko tämä normaalia? Pitäisiköhän soitella lääkäriin?

  • Viime kuukaudet ovat olleet yhtä stressiä. Työt, rahaongelmat...
  • Äitikin on ollut sairas, ja olen joutunut hoitamaan kaikkea.
  • Ja tämä jatkuva hermoilut parisuhteessa... huokaus

Onko se sitten sitä, että stressi sotkee hormonit ja sen takia kuukautisetkin menevät sekaisin? Järkeenkäypää se ainakin kuulostaa. Pitää googlata lisää tietoa. Ehkä voisin kokeilla jotain rentoutusharjoituksia? Jooga? Tai kylpy? Mutta milloin siihen on aikaa?

Miten stressaantunut ihminen käyttäytyy?

Stressi näkyy. Jännitys, ärtymys, räjähdykset. Levoton. Ahdistus. Masennus. Muisti pettää. Päätöksenteko mahdotonta. Uni katoaa.

  • Fyysinen: Lihakset jännittyneet, päänsärkyä. Sydän hakkaa. Vatsavaivoja. Heikotus. Unettomuus.
  • Psyykkinen: Ajatukset sekavat. Keskittymisvaikeudet. Äärimmäinen väsymys. Itsetuhoiset ajatukset. Pelko. Toivottomuus.

Vakava stressi = burn out. Päihteitä. Itsemurha-ajatuksia. Ei mikään leikki. Mutta kaikki tietävät sen. Kuitenkin kukaan ei tee mitään.

Vuonna 2024kin stressi on ongelma. Tiedetään, että näin on. Silti se jatkuu. Kuten aina. Kiero logiikka.

Viime viikolla oma stressi oli huippua. Kaksi yötä ilman unta. En syönyt mitään. Onneksi meni ohi. Tuleeko uudestaan? Ehkä. En välitä.

Voiko stressiin ja ahdistukseen kuolla?

Syke kiihtyy, rinta puristuu. Aika pysähtyy. Tunne on kuin hiekka, joka valuu hitaasti läpi sormien, kuivaa ja kylmää. Stressi, ahdistus... ne ovat kuin myrsky, joka ravistelee sielua. Olen kokenut sen itsekin, sen painavan, lähes fyysisen tunteen. Se on kuin painolasti, joka vetää pohjaan. Mutta kuollako? Ei.

Ahdistus ei tapa.

Se voi tuntua siltä. Se voi viedä kaiken ilon, kaiken energian. Se voi tunkeutua syvälle luiden ytimeen, tehdä hengittämisestäkin tuskallista. Silti, se ei ole kuolema. Se on äärimmäinen kärsimys, kykenemättömyyttä hallita omaa kehoa ja mieltä. Se on kuin hukkumisen tunne, jossa et voi hengittää, et voi ajatella, et voi toimia.

  • Sydän hakkaa, kuin villi lintu rinnassa.
  • Kylmä hiki peittää ihon.
  • Maailma näyttää sumuisena, epätodellisena.

Mutta se päättyy. Myrsky laantuu. Hiekka lakkaa valumasta. Ahdistus saavuttaa huippunsa, sitten se alkaa laskea. Se ei katoa yhtäkkiä, ei maagisesti. Se on pitkä prosessi, tasapainon etsintä. Tunteiden kohtaaminen, niiden hyväksyminen, ei pakeneminen. Se vaatii rohkeutta, voimaa, ja usein apua.

Ahdistuksesta selviää.

Tämä on totuus, joka on syytä painaa sydämeensä. Vaikka kipu on suunnaton, ja se tuntuu kestävän ikuisesti, se ei ole ikuista. Aika parantaa haavat, ja ihminen on vahvempi kuin luulee. Se vaatii työtä, mutta on mahdollista löytää rauha ja tasapaino. Minä tiedän sen. Olen kokenut sen. Muistan sen yhä, sen kuolemankaltaisen tunteen, mutta olen täällä edelleen. Hengissä.