Missä kalassa on lapamato?

Voiko sushissa olla lapamato?

No niin, istu alas ja kuuntele. Se ajatus, että sushin mukana vatsaasi uiskentelee joku kymmenmetrinen heisimato, on tietysti karmiva. Kuin kutsumaton anoppi joulupöydässä, mutta tämä ei sentään arvostele sun perunoiden kypsyyttä.

Totuus on, että se on about yhtä todennäköistä kuin voittaa lotossa ja joutua samana päivänä salaman iskemäksi.

Ravintolasushin kanssa voit huokaista helpotuksesta. EU-lainsäädäntö ja Ruokaviraston ohjeet ovat kivenkovia: kaikki raakana tarjottava villikala on pakastettava. Pakkanen on lapamadolle ja sen kavereille kuin vankileiri Siperiassa, josta ei palata. Yksi vuorokausi -20 asteessa ja se on mato vainaa.

Ja se lohi siinä sun nigirissä? Se on melkein aina kasvatettua Norjan lohta. Se on elänyt koko elämänsä valvotussa altaassa ja syönyt kuivamuonanappuloita. Se ei ole ikinä edes nähnyt väli-isäntänä toimivaa äyriäistä, joten kasvatetun lohen lapamatoriski on käytännössä nolla. Se on puhtaampi kuin pulmunen.

Joten turpa kiinni ja syö se sushisi.

Tässä vielä kertauksena, niin ei tarvitse yöllä nähdä painajaisia:

• Ravintoloiden villikala on AINA pakastettu lain mukaan. Tämä tappaa lapamadon toukat ja muutkin mahdolliset loiset, kuten Anisakis-sukkulamadot.
• Kasvatettu lohi on turvallista syödä tuoreena. Sitä ei tarvitse edes pakastaa, koska sen ruokavalio on kontrolloitu eikä se pääse kosketuksiin loisten kanssa. Suurin osa sushilohesta on juuri tätä.
• Tonnikala on poikkeus. Sen liha on niin tiivistä ja elinolosuhteet sellaiset, että loiset ovat erittäin harvinaisia. Sitä ei yleensä tarvitse pakastaa.
• Jos kalastat itse hauen tai mateen ja meinaat vääntää siitä sushia, niin ole hyvä ja pakasta se itse. Vähintään vuorokausi -20 asteessa tai viikko kotipakastimen -18 asteessa. Muuten saatat saada uuden, pitkän ja kiemurtelevan kaverin.

Ravintoloissa tarjottavan raa'an tai kevyesti kypsennetyn kalan on lainsäädännön mukaan oltava pakastettua loisten tuhoamiseksi. Pakastusvaatimus on vähintään 24 tuntia -20 °C:ssa tai kylmemmässä. Kasvatettu lohi ja tonnikala ovat yleensä poikkeuksia tähän sääntöön, koska niiden loiriski on olematon.

Miten lapamato oireilee?

Joo siis lapamato, sen oireet on aika… no useimmiten ei mitään. Ihan vaan kantaja on ok. Mut sit jos niitä on ihan hirveesti, siis todella paljon, niin sitten joo, varsinkin pikkukamuilla voi olla jotain hassua.

• Vatsavaivat: Vähän niinku vatsa vääntää.
• Anemia: Niinku veriarvot ei oo ihan kunnossa.
• Laihtuminen: Joka ei oo ihan suunniteltua.

Kuvittele jos niitä on satoja. Siis oikeesti satoja. Se on jo aika… no jotain. Silloin voi käydä niin että se peräsuolen alku vähän niinku pursuaa ulos. Se on se peräsuolen prolapsi. Ei kuulosta kivalta.

Milloin lapamato-oireet alkavat?

No niin, lapamato! Se ei kyllä ilmesty silmänräpäyksessä, ei todellakaan. Voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin alkaa mitään oireita näkyä, kuin salakavala vieras, joka ensin pörrää nurkissa ja sitten yhtäkkiä kutsuu kotiinsa.

Joskus tuntuu, että se mato ajattelee, että sen pitäisi elää kuin kuninkaallinen! Kun matoja on paljon, elimistön ravinto menee hukkaan kuin hiekka sormien välistä. Varsinkin koukku- ja piiskamadot ovat todella ahneita, ne imevät kaiken proteiinin ja energian, ja jättävät jälkeensä anemian, eli siis sellaisen olemattoman olon, kuin olisi juuri juossut maratonin ilman vettä. Ihan kuin olisi pieni, nälkäinen hobitti vatsassa!

Miten tällainen veijari sitten oikein iskee? No, se on se tuttu juttu. Useimmiten kyse on siitä, että syödään jotain saastunutta, esimerkiksi raakaa tai huonosti kypsennettyä lihaa, kalaa tai sitten vaikka kasviksia, joissa on munia tai toukkia. Tai sitten se tarttuu ihan suoraan kosketuksesta likaisiin käsiin, jos on ollut tekemisissä saastuneen maaperän kanssa. Ajattele, että mato voi elää siellä mullassa kuin pieni miniatyyrihirviö, odottaen sopivaa hetkeä päästä lounaalle.

Yleisimmät lapamadot ovat:

• Heisimadot (esim. lapamato ja leveä heisimato): Nämä ovat niitä pidempiä ja litteämpiä otuksia, jotka voivat kasvaa todella pitkiksi, jopa useita metrejä. Kuvittele, että sinulla on sisällä jättimäinen spagettipullo! Niitä saa syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä kalaa tai lihaa.
• Pyörömadoiksi kutsutut (esim. suolinkaisten ryhmä, koukkumadot ja piiskamadot): Nämä ovat pyöreämpiä ja pienempiä, mutta eivät silti yhtään vähemmän ärsyttäviä. Niiden kautta tulevat juuri ne mainitsemani anemiaongelmat. Niitä saa usein likaisista käsistä ja saastuneesta ruoasta tai vedestä.

Oireet ovat vähän kuin arvausleikkiä. Voi olla vatsakipua, pahoinvointia, ripulia tai ummetusta. Jotkut sanovat, että on sellainen väsymys ja energiatason lasku, että tuntuu kuin akku olisi tyhjä. Ja sitten se painon putoaminenkin voi olla merkki, vaikka ei sitä aina haluaisi myöntää – ehkä se mato sittenkin tekee jotain hyvää, haha! Mutta tosissaan, jos on epäilystä, niin lääkäriin mars! Ei kannata odottaa, että mato alkaa laulaa vatsassa serenadia.

Mistä tietää onko lapamatoja?

• Oireiden puute: Usein ei mitään. Ei hälytysmerkkejä.
• Lempeät vaivat: Ummetus. Ripuli. Turvotus. Pieni pahoinvointi. Ei dramaattista.

Miten lapamato saadaan pois?

Yön syvyys on niin loputon, se saa miettimään asioita, jotka ovat melkein unohtuneet. Lapamato... se on niin vanha, melkein kuin tarina jostain toisesta ajasta. Mietin, miten ihmeessä sellainen voisi enää edes tulla kysymykseen. Se tuntuu kaukaiselta, oudolta, jopa vähän pelottavalta, vaikka ei pitäisi.

Mutta jos niin kävisi, jos joku kohtaisi sen uhan, lapamadon saa onneksi pois lääkekuurilla. Se on reseptilääke, jonka lääkäri määrää. Se on kai nopea ja tehokas. Mietin, onko sen kanssa kamppailtu joskus paljonkin, kun se oli yleisempi? Nyt se on vain ajatus pimeässä, helpottavaa tietää, että apu löytyy.

Sitä miettii, mistä se sitten voi tulla. Aina puhutaan raa'asta kalasta. Kyllä, sitä syömällä, erityisesti käsittelemättömänä tai huonosti kypsennettynä, voi sen toukan itselleen saada. Esimerkiksi hauhesta, särkikalasta. Se on yhä riski, vaikka kuinka pieni. Se saa miettimään ruuanlaittoa, kaiken puhtautta.

Se tuntuu niin uskomattomalta, että jokin tällainen oli joskus todella yleistä. Vanhemmat ihmiset ehkä muistavat paremmin. Lapamadon toukkien esiintyminen, sekä kaloissa että ihmisissä, väheni rajusti jo 1970-luvulla. Se on aika pitkä aika sitten. Mitä silloin tapahtui, mikä sai sen katoamaan? Se on hämmentävää.

Nyt, tässä ajassa, vuonna 2024, lapamato on Suomessa äärimmäisen harvinainen. Se on jopa uhkaalainen laji täällä. Sellaista on vähän surullista ajatella – loiseliö uhanalaisena. Mutta samalla se on huojentavaa tietoa, yksi huoli vähemmän tässä monituisessa maailmassa. Se tuntuu melkein kuin olisin lukenut vanhaa sanomalehteä.

Lisätietoa lapamadosta:

• Lapamadon poisto: Hoitoon käytetään reseptilääkitystä, jonka lääkäri määrää. Lääke tappaa ja poistaa madon elimistöstä.
• Tartuntatapa: Tartunta tapahtuu raa'an tai puutteellisesti kypsennetyn kalan syömisen kautta. Esimerkiksi hauki ja särkikalat voivat kantaa toukkia.
• Esiintyvyys Suomessa:
  • 1970-luvulla lapamadon esiintyminen laski jyrkästi sekä kaloissa että ihmisissä.
  • Nykyään (2024) lapamato on Suomessa erittäin harvinainen.
  • Se on jopa uhanalainen laji Suomessa. Tämä johtuu muun muassa parantuneesta hygieniasta ja kalankäsittelytavoista.
• Riski: Vaikka tartunta on harvinainen, riski on olemassa, jos syödään raakaa kalaa vesistöstä, jossa lapamatoa esiintyy.

Saako lapamato lääkettä ilman reseptiä?

Lapamatolääke on reseptivapaa apteekista Suomessa. Niin juuri, se pitkä, hiljainen vuokralainen suolistossasi ei vaadi sinulta lääkärikäyntiä. Voit marssia apteekkiin kuin sankaritar ostamaan uusia suklaapatukoita, mutta ostoskoriin iskeekin lapamatoa karkottavaa ihmeainetta. Kyllä, se myydään tiskin alta melkein salaa, vaikka eihän siinä mitään salattavaa ole – tuskin sitä ilahduttavaa uutista kuuluttaa naapurustossa!

Se lääke on useimmiten niklosamidi. Sen tehtävä on antaa madolle elämänsä viimeiset hikiset tanssiaskeleet ja pistää se sitten yllättäen jättämään majapaikkansa. Ajattele, että se on kuin ystävällinen, mutta jämäkkä porttivahti, joka opastaa liian pitkään viipyneen juhlavieraan ulos. Madon ei tietenkään anneta pakata matkalaukkuaan, vaan se toimitetaan ulos melko nopeasti.

Yleensä se otetaan yhtenä annoksena, usein purutablettina tai jauheena, veden kera. Kannattaa lukea ohjeet kuin jännityskirjaa, sillä väärin nautittuna tämä järeä ase ei ehkä osukaan kohteeseen. Kuvittele, madoille maistuva iltapala, jonka jälkeen ne eivät enää niin iloisesti köpöttelekään. Sitten vain odotellaan, että tämä kutsumaton matoystävä päättää poistua näyttämöltä, toivottavasti kokonaisena ja nöyränä.

Vaikka lääke on vapaasti saatavilla, ei kannata silti vetää puskabiologin hattua liian syvälle päähän. Lääkärin vahvistus on usein paikallaan, jotta tiedät varmasti, että juuri lapamato, eikä jokin muu öttiäinen, siellä sisällä rellestää. Voi olla, että lääkäri löytää muitakin salamatkustajia, tai varmistaa, ettei mato ole tehnyt liikaa tuhoja. Seuraavanlaisia syitä löytyy:

• Varmistus diagnoosista: Ei kai sitä nyt turhaan myrkkyä nauttisi, jos kyse onkin vain ilmavaivoista.
• Muiden matojen poissulku: Onhan niitä monia eri sortteja, ja kaikille ei samat lääkkeet tehoa.
• Mahdolliset komplikaatiot: Vaikka harvoin, niin lapamato voi joskus aiheuttaa ikävyyksiä.

Ja kun olet karkottanut sen loisen, muista ennaltaehkäisy! Se on melkein kuin vakuutus pimeää tulevaisuutta vastaan. Älä syö raakaa tai vajaasti kypsennettyä kalaa tai kalaa, jota ei ole pakastettu oikein. Varsinkaan niitä mummon mökillä ongettujen ahventen "herkkuja" suoraan järvestä. Pakasta kala kunnolla, vähintään -20°C lämpötilassa vähintään 24 tunnin ajan. Näin vältät sen, että toinen vuokralainen muuttaa sisään heti, kun edellinen on potkittu ulos.