Missä päin Suomea on eniten punkkeja?

0 katselukertaa
Suomessa missä päin suomea on eniten punkkeja selviää rannikkoalueilla ja saaristossa, joissa kosteus ja lehtimetsät tarjoavat erinomaisen suojan. Puutiaiset ovat levinneet maassa noin 400 kilometriä pohjoisemmaksi 1950-lukuun verrattuna. Lämpimämpi ilmasto tuo mukanaan suuremman tautiriskin, ja TBE-virusta kantaa tietyillä riskialueilla arviolta 0.5-1.5 prosenttia puutiaisista.
Kommentti 0 tykkäystä

Missä päin Suomea on eniten punkkeja: rannikkoalueet

Punkkien esiintyminen herättää runsaasti kysymyksiä ulkoilijoissa ja luonnossa liikkujissa ympäri maata. Oikean tiedon omaksuminen auttaa varautumaan punkkien aiheuttamiin terveysriskeihin ja tartuntoihin tehokkaasti ilman turhaa epävarmuutta. Tutustu tarkemmin siihen, missä päin suomea on eniten punkkeja ja millaisia tautiriskejä niihin liittyy.

Missä päin Suomea punkkeja esiintyy runsaimmin?

Suomessa puutiaisia eli punkkeja tavataan ylivoimaisesti eniten eteläisessä rannikkoseudussa, Lounais-Suomessa sekä tietysti laajassa saaristossamme, mukaan lukien Ahvenanmaalla. Nämä alueet tarjoavat punkeille täydellisen elinympäristön, jossa riittävä kosteus ja runsas aluskasvillisuus takaavat niiden selviytymisen. Viime vuosina näiden pienten hämähäkkieläinten määrä on kuitenkin moninkertaistunut, ja punkkien levinneisyys suomessa on laajentunut huomattavasti perinteisten rannikkoseutujen ulkopuolelle. Voit kohdata punkin nykyään melkein missä päin maatamme tahansa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Oman kokemukseni kautta olen oppinut kunnioittamaan näitä hiljaisia saalistajia. Mutta on olemassa yksi kriittinen virhe, jonka melkein jokainen tekee saaristossa liikkuessaan - kerron tästä tarkemmin alempana kohdassa, joka käsittelee suojautumista.

Rannikko ja saaristo punkkien luvattuina alueina

Merenrannan tuntumassa ja saaristossa punkkitilanne on kaikkein tihein, sillä meri pitää ilman jatkuvasti kosteana ja lehtimetsät sekä tiheät heinikot tarjoavat erinomaisen suojan kuivumista vastaan. Suomessa tehtiin äskettäin laajassa seurannassa lähes 140 000 puutiaishavaintoa yhden ainoan vuoden aikana, mikä kertoo lajin valtavasta menestyksestä rannikoillamme.[1] Erityisesti punkkialueet suomessa rannikko aina Perämeren perukoille saakka erottuvat kartoilla punaisina vyöhykkeinä. Punkit eivät viihdy kuivilla mäntykankailla, vaan ne vaativat elääkseen varjoisaa ja kosteaa maastoa.

Muistan elävästi, kun vietin viikon Turun saaristossa saapuen takaisin kotiin jalat täynnä pieniä nymfivaiheen punkkeja. Se oli herätys todellisuuteen. Luulin suojautuneeni hyvin vaaleilla vaatteilla, mutta olin istunut suoraan kosteaan ruohikkoon veneen rantautuessa. Suoraan sanottuna tilanne oli pelottava, sillä nymfit ovat niin pieniä, että niitä on vaikea havaita paljaalla silmällä ilman tarkkaa syyniä.

Sisämaan vesistöt ja punkkien levinneisyyden uudet rajat

Vaikka rannikko on edelleen pääkallonpaikka, sisämaan suurten vesistöjen rannat ja rehevät lehtometsät ovat muodostuneet uusiksi riskialueiksi. Järvi-Suomen alueella ja suurten vesialueiden läheisyydessä missä punkkeja tavataan eniten nykyään erittäin runsaasti. Punkkien siirtyminen uusille alueille ei tapahdu niiden oman liikkumisen vuoksi, vaan ne matkustavat isäntäeläinten, kuten metsäkauriiden, jyrsijöiden ja lintujen matkassa. Kun kauriit ja muut eläimet levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi, punkit seuraavat perässä.

Tämä seuraus näkyy selvästi tilastoissa. Puutiaisten esiintymisalueet ovat laajentuneet Suomessa noin 400 kilometriä pohjoisemmaksi verrattuna 1950-luvun tilanteeseen. [2] Se on valtava loikka eteenpäin lajille, jonka luultiin aikoihin pysyvän vain eteläisimmässä Suomessa. Nykyisin jopa Napapiirin tuntumassa tehdään säännöllisesti havaintoja vakiintuneista populaatioista. Se muuttaa käsitystämme turvallisista ulkoilualueista.

Miten ilmastonmuutos muuttaa Suomen punkkitilannetta?

Miksi punkkeja sitten on nykyään niin paljon? Suurin ajuri taustalla on ilmaston lämpeneminen, joka pidentää punkkien aktiivisuuskautta ja nopeuttaa niiden elinkiertoa. Ennen puutiaisen kehitys toukasta aikuiseksi kesti Suomen oloissa usein kolme vuotta, mutta leutojen talvien ja lämpimien syksyjen ansiosta elinkierto voi nykyään lyhentyä huomattavasti. Tämä kehitys tuplaa eläimen lisääntymispotentiaalin lyhyessä ajassa.

Monet uskovat, että kuuma ja kuiva kesä hävittää punkit kokonaan. This on harhaluulo. Todellisuudessa pitkien hellejaksojen aikana punkit vain vetäytyvät syvälle karikekerrokseen piiloon kuivumista ja tulevat jälleen esiin heti, kun saadaan sateita ja ilmankosteus nousee. Ne odottavat kärsivällisesti.

Lämpimämpi ilmasto tuo mukanaan myös suuremman tautiriskin. Esimerkiksi vaarallista puutiaisaivokuumetta eli TBE-virusta kantaa arviolta 0.5-1.5% puutiaisista tietyillä riskialueilla. Vaikka prosenttiosuus kuulostaa pieneltä, tartuntojen määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja maassamme rekisteröitiin hiljattain miltei 400 puutiaisaivokuumetapausta yhden vuoden aikana.

Suojautuminen ja punkkisyynin tärkeys rannikkoalueilla

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen virhe: monet luottavat pelkkään rokotukseen saaristossa liikkuessaan ja unohtavat kaiken muun suojautumisen. TBE-rokote suojaa kyllä tehokkaasti puutiaisaivokuumeelta, mutta se ei estä punkkia tarttumasta ihoon, eikä se tarjoa minkäänlaista suojaa borrelioosia vastaan. Borrelia-bakteeria kantaa arviolta jopa 50% punkeista joillakin runsaspuutiaisilla alueilla. Borrelioosiin ei ole rokotetta, joten meidän on estettävä puremat muilla keinoilla.

Oma nyrkkisääntöni on tehdä punkkisyyni joka ikinen ilta, jos olen liikkunut luonnossa tai jopa omalla kotipihalla rannikon tuntumassa. Borreliabakteeri siirtyy ihmiseen hitaasti, yleensä vasta useiden tuntien tai vuorokauden kuluessa puremasta. Siksi nopeus on valttia. Kun tarkistat ihon ja lemmikit päivittäin, voit katkaista tartuntatien ennen kuin mitään vakavaa ehtii tapahtua. Se vaatii vain kurinalaisuutta.

Suomessa esiintyvät punkkilajit ja niiden erot

Suomen luonnossa liikkuja voi kohdata kaksi eri puutiaislajia, joiden elintavoissa ja levinneisyydessä on pieniä eroja.

Tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus)

• Aktivoituu heti, kun lämpötila nousee yli 4-5 asteen C

• Viihtyy parhaiten lehtimetsissä, tiheissä heinikoissa ja kosteilla rannoilla

• Etelä- ja Keski-Suomi, erityisesti rannikkoalueet ja saaristo

Taigapunkki eli siperianpuutiainen (Ixodes persulcatus)

• Sietää kylmyyttä tavallista puutiaista paremmin ja aloittaa keväällä aikaisin

• Sopeutunut havumetsiin ja viileämpiin olosuhteisiin

• Itä- ja Pohjois-Suomi, rannikolla myös Pohjanmaan seutu

Molemmat lajit voivat levittää samoja tauteja, kuten borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Suojautumisen kannalta ei ole merkitystä, kumpaan lajiin törmäät, sillä molemmat vaativat samanlaiset varotoimet maastossa liikuttaessa.

Mikon oppitunti saariston punkkialueilla

Mikko, 45-vuotias veneilijä Espoosta, vietti kesälomaansa Saaristomerellä ja luotti siihen, että pelkkä TBE-rokotussarja hoitaisi kaiken turvallisuuden kuntoon. Hän käveli huolettomasti shortseissa lyhyessäkin saaressa ja jätti iltarutiinit väliin kiireen vuoksi.

Ensimmäinen virhe tapahtui, kun Mikko ei tarkistanut nilkkojaan saariretken jälkeen. Kahden viikon kuluttua hänen reiteensä ilmestyi laajeneva, rengasmainen ihottuma, ja hän alkoi tuntea outoa nivelkipua ja voimakasta väsymystä.

Lääkärissä käynti paljasti, että kyseessä oli borrelioositartunta, johon otetut rokotteet eivät tietenkään auttaneet. Mikko tajusi, että suojautumisessa oli keskitytty väärään asiaan ja tarkkuus oli pettänyt pahasti vaatetuksen osalta.

Pitkän antibioottikuurin jälkeen Mikko toipui täysin, mutta oppi läksynsä. Nykyään hän käyttää aina pitkiä vaaleita housuja saaristossa, sukat on vedetty lahkeiden päälle, ja iltainen punkkisyyni on ehdoton rutiini koko perheelle.

Artikkelin yhteenveto

Keskity rannikoihin ja vesistöihin

Suurimmat punkkitiheydet löytyvät merenrannikkoalueilta, saaristosta ja sisämaan suurten järvien reheviltä rannoilta, joissa ilmankosteus pysyy korkeana.

Puutiaiset liikkuvat 400 kilometriä pohjoisemmaksi

Ilmastonmuutoksen ja isäntäeläinten leviämisen seurauksena punkkien raja on siirtynyt satoja kilometrejä pohjoiseen viimeisten vuosikymmenien aikana.

Älä luota sokeasti pelkkään rokotteeseen

TBE-rokote on elintärkeä suoja puutiaisaivokuumetta vastaan riskialueilla, mutta se ei suojaa yleisemmältä borrelioosilta, joka vaatii aina mekaanista suojautumista ja päivittäistä syyniä.

Lue lisää

Missä päin Suomea on eniten punkkeja?

Yleisesti ottaen eniten punkkeja esiintyy Suomen eteläisillä rannikkoalueilla, Ahvenanmaalla sekä Turun ja Vaasan saaristossa. Niitä tavataan kuitenkin nykyään erittäin runsaasti myös sisämaan suurten vesistöjen rannoilla aina Oulun ja Kajaanin korkeudelle asti.

Voiko punkin saada lyhyeksi leikatulta nurmikolta?

Kyllä voi, erityisesti jos nurmikko sijaitsee rannikon tai kostean metsän läheisyydessä. Vaikka punkit viihtyvät parhaiten korkeassa heinikossa, varjoisat pihapiirit ja lemmikkien mukana kulkeutuvat yksilöt voivat tuoda ne suoraan kotinurmelle.

Jos mietit miten suojautua luonnossa, katso myös Miten saan punkkirokotteen?.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen punkkialueisiin?

Leudommat talvet ja pidemmät, kosteammat syksyt pidentävät punkkien aktiivisuusaikaa lähes ympärivuotiseksi etelässä. Lämpenemisen myötä punkkien elinkaari nopeutuu, mikä kasvattaa niiden määriä ja siirtää levinneisyysrajaa satoja kilometrejä pohjoisemmaksi.

Viite

  • [1] Yle - Suomessa tehtiin äskettäin laajassa seurannassa lähes 140 000 puutiaishavaintoa yhden ainoan vuoden aikana, mikä kertoo lajin valtavasta menestyksestä rannikoillamme.
  • [2] Lahiapteekit - Puutiaiset ovat levinneet Suomessa noin 400 kilometriä pohjoisemmaksi verrattuna 1950-luvun tilanteeseen.