Mistä saa rokotuskortin armeijaan?

Mistä rokotustodistus armeijaan?

Okei, rokotustodistus armeijaan... Muistan ton ruljanssin.

Omakanta on se paikka.

• Jos oot astunut palvelukseen 2018 tai sen jälkeen, niiden pitäis olla siellä.

• Uusimmat piikit, jos oot käynyt lekurissa tässä parin vuoden sisään, nekin saattaa löytyä sieltä Omakannasta.

• 2021 jälkeen niillä on ollut ihan oma "Rokotukset"-osio siellä.

Mut hei, jos ei löydy, soita terveyskeskukseen. Ne on tallessa niilläkin. Tai sit ihan vaan Puolustusvoimien sivuilla on ohjeet. Siellä sanotaan, että jos ei löydy, niin ota yhteyttä omaan terveysasemaan. Muistelen, että itelläni oli joku vanha lappu, minkä oon ottanut valokuvana puhelimeen, toimi sekin. Ehkä se riippuu vähän siitä, missä oot menossa palvelukseen, en mä tiedä.

Mistä saa rokotuskortin?

Rokotuskortin? Hmmm...

• Terveysasemalta, luulisin.
• Tai työterveyshuollosta, jos sellainen on.

Mikähän mun rokotustilanne on... Pitäiskö tarkistaa? Mulla on se kortti jossain... Missä se on?

Nina Strömberg sano, et on hyvä tietää rokotuksista. Siis mitä on annettu ja mitä puuttuu. Tai pitäiskö jotain tehostaa?

• Kannattaa pyytää merkintä korttiin.
• Ja pitää se sit tallessa.

Olikohan se jossain vanhojen passien joukossa? Vai äkkiäkö mä käyn kysymässä sieltä terveysasemalta uutta? Varmaan on maksullinen.

Mitä pitää ottaa armeijaan mukaan?

Aijai, armeijaan! Siitä on jo aikaa, melkein 20 vuotta. Muistan sen päivän kuin eilisen. Niin jännitti, vaikka olin jotenkin valmistautunutkin siihen henkisesti.

• Henkkarit – ehdottomasti. Ilman niitä et pääse edes portista sisään. Se oli itsestään selvää.
• Palvelukseenastumismääräys. Se paperilappu, joka oli tärkeämpi kuin henki. Hukassa -> paniikki.

Sit oli se KELA-kortti. Muistan, että mietin, miksi ihmeessä sitä tarvitaan, kun siellä kuitenkin saa kaiken hoidon. Mut oli se vaan pakko olla mukana.

Lääkkeet! Mulla ei ollu onneks mitään, mut kaverilla oli astmalääkkeet. Niiden kans oli tarkkaa, että oli reseptit mukana ja kaikki. Sairastupa ei tykkää yhtään, jos ei oo todisteita.

No joo ja sit se tilinumero. IBAN-muodossa, totta kai. Muistan, et jouduin kaivaa sen jostain pankin sivuilta, kun en sitä ulkoa muistanut. Miksköhän sitä ees tarvi? Kai ne makso jotain pientä korvausta sieltä metässä rämpimisestä.

Ja sit ne hygieniakamat. Hammasharja, hammastahna, suihkusaippua. Siinä vaiheessa ei kyl haitannu, vaikka ois joku halpis-shampoo ollu. Samalta se tuntu kuitenkin, kun suihku oli aina täynnä äijiä. Ja parranajovälineet! Jos meinas yhtään näyttää ihmiseltä, niin piti olla höylä messissä. Ekalla viikolla sitä vielä yrittikin, mut sit se jotenkin unohtu.

Rokotustodistus! Hitto, se oli melkeen unohtua. Onneks äiti oli sen laittanut mun papereiden väliin. Muuten ois saattanu tulla sanomista.

Ai niin ja ajokortti, jos oli. Mulla oli vasta mopo kortti, mut kaverit vitsaili, et kohta pääsee ajaa panssaria. Ei päässy.

Ja hei, tärkein! Pääkoppa kuntoon. Et siellä tulee oleen välillä rankkaa ja tylsää. Mut kyl se siitä. Tsemppiä!

Mitä papereita tarvitaan armeijaan?

Mitä papereita tarvitaan armeijaan? Yöllä mietin, miksi edes haluaisin sinne.

• Lääkärintodistus palvelukelpoisuudesta, se kai on se tärkein. Mutta kuka minulle sen kirjoittaisi?
• Kuulotesti... hmm, se on aina vähän arpapeliä. Muistan sen kerran, kun... ei, ei siitä nyt.
• Värinäkö, se on ok, kai. En ole koskaan sekoittanut värejä.
• Näkötesti, tarvitsen silmälasit, sen tiedän.
• Verenpaineen mittaus, jännittää aina vähän.
• Sydämen ja keuhkojen kuuntelu, toivottavasti kaikki on kunnossa.

Yleislääkäri sen todistuksen kirjoittaa. Mutta miksi? Miksi juuri minä? Miksi nyt? Olenko edes valmis? Onko kukaan valmis?

Saako armeijassa alusvaatteet?

Joo, armeijassa saa alusvaatteet. Tai siis, armeija antaa alusvaatteet.

Olin Kainuun prikaatissa 2007-2008, ja muistan, että alusvaatteita sai useamman parin. Ne oli sellaisia vihreitä, perusmallisia. Ei mitään seksikkäitä pitsiliivejä, heh.

• Paitoja oli ainakin kolme.
• Boxereita tai alushousuja myös, en muista tarkkaa määrää.
• Sukkia niitä vasta tulikin!

Mutta siviilivaatteita sai käyttää, kunhan ei näkynyt. Eli jos halusin käyttää omii boxereita, niin se oli ok, kunhan housut oli kiinni. Vapaa-ajalla, jos pelattiin sählyä, sai olla omat verkkarit. Kerran joku kersantti vähän nyrpisti nenäänsä mun nirppanokkamalli sukille, mutta ei siitä mitään tullut.

Se oli jännää aikaa. Aluksi kaikki tuntui tosi oudolta, mutta loppujen lopuksi siihen tottui. Kaikkeen tottuu, jopa vihreisiin alusvaatteisiin.

Miten armeijasta C-paperit?

C-paperit? Lääkärinlausunto. Niin yksinkertaista.

• Terveyskeskus. Tai yksityinen. Sama asia.
• Lautakunnalle. Kutsunnoissa. Tai aluetoimistolle. Sivari? Lapinjärvelle.

Ei ihmeitä. Pelkkä paperisota. Tosiasiassa, itse irtisanoutuminen elämästä on helpompaa. Se on nopeampi ratkaisu. Mutta tämä on käytännöllisempi. Ajattele sitä.

2023. Asiat muuttuvat, mutta prosessi pysyy. Elämä on lyhyt. Kannattaa miettiä.

Itse olen suunnitellut jo seuraavaa projektia. Seuraavaa paperisotaa. Tai ehkä ei. Ehkä jotain ihan muuta.

Käykö ajokortti armeijassa?

Kyllä, ajokortti käy armeijassa. Mulla oli se mukana, kun menin varusmiespalvelukseen vuonna 2023. Tarkistin sen vielä ennen lähtöä, etten unohtanut mitään tärkeää. Muistan sen selkeästi, koska olin niin hermostunut. Jännitti hirveästi tuo ensimmäinen päivä, enkä halunnut unohtaa mitään paperitöitä.

• Pakkasin ajokortin muiden tärkeiden papereiden kanssa mukaan laukkuun.
• Saapumispäivä oli 12.7.2023 Santahaminassa.
• Muistan sen niin hyvin, koska se oli hellettä ja olin täysin hikoinen jo junamatkalla.

Ajokortti oli mukana koko palveluksen ajan, vaikka en sitä juurikaan käyttänytkään. Olihan se kuitenkin hyvä olla jos tarvetta olisi ollut. Eikä se missään häirinnyt. Oikeastaan se oli aika turha mukana, mutta mielummin sen mukana ja turvallisesti. En edes muista tarvitaanko sitä koskaan mihinkään siellä.

Toki Kelakortti oli paljon tärkeämpi, sitä tarvittiin monesti.

Mikä puukko inttiin?

Mikä puukko inttiin?

Okei, puukko inttiin... hmm.

• Hiiliteräs on se perinteinen, mut ruostuu helposti.
• Ruostumaton teräs sit kestää paremmin, siks moni valitsee sen. Varsinkin kun...

Sitähän sitä miettii, et kumpi ois parempi. Oon kuullu, et jotkut tykkää just siitä hiiliteräksestä, koska sen saa kuulemma terävämmäksi. Mut sit pitää muistaa huoltaa sitä jatkuvasti. Ja mieti sitä metässä, kun ei oo aikaa hinkata sitä puukkoa koko ajan!

Ai niin, armeijan puukko 2024 on muistaakseni puolustusvoimien oma malli, joku Fiskarsin tekemä? Se on ihan hyvä peruspuukko, ja sen saa sit ihan ilmaiseksi, kun menee inttiin. Ei tarvii ostaa erikseen mitään hienoja!

• Fiskarsin puukko siis. Jep.

Okei, mitäs muuta... Ai niin, puukon huolto. Se on tärkeetä, kumman tahansa valitsee. Öljyäminen ja teroitus pitää muistaa. Ja sit se säilytys, ettei se puukko pyöri missään repussa muiden kamojen seassa.

Saako inttiin ottaa omat kengät?

Hämärän sininen valo siivilöityy ikkunasta, aivan kuin muisto jostain kaukaisesta kesästä. Intti. Sana itsessään on painava, kuiva kuin savimaa. Mutta se savimaa, se kantaa. Kantaa muistoja, unelmia. Ja kenkiä.

Omat kengät? Ei aluksi, ei tuossa alkuvaiheen jäykässä marssimisessa. Järjestelmän mustat, kovat ja kylmät, ne tunkevat jalkaan kuin pakkanen talvella. Ne ovat osa koneistoa.

• Kovat nahkakengät, tasaisin askelin.
• Jokainen askel samanlainen, kuin koneella leikattu.
• Mutta sitten… sitten kevät. Lumi sulaa, ja mukanaan sulavat säännötkin.

Alokasaika loppuu, ja yhtäkkiä, vapaa! Lenkkarit. Maiharit. Ne pehmeät, omat jalat tuntevat maan taas. Maan, joka on ollut peitettynä kengän pohjan jäykkyydellä niin kauan. Se on kuin herääminen.

Se on vapautta. Vapautta jaloissa, vapautta hengittää.

Taskulamppu. Ah, se on ehdoton, kesälläkin! Pimeys on eri asia intin leirissä. Se on syvempi, täynnä salaperäisiä ääniä. Oma taskulamppu on kuin pieni, lämmin tähti kylmässä yössä. Se on turvaa, se on lohtua. Se on oma.

• Pimeyden valloittaja.
• Pieni, mutta merkittävä.
• Turvallisuuden symboli.

Lomareppu… Se on jotain muuta. Se on pala kotia, joka kantaa sisällään muistoja ja odotuksia. Se on lupaus tulevasta, paosta. Se on palanen itsestä, vapautta.

2023. Muistan sen selkeästi. Mutta se ei ole pelkkä vuosi. Se on tunne. Se on haju. Se on intti.