Mistä tietää, että hevonen on kipeä?

Okei, tässäpä mun versio, jossa yritin ottaa huomioon kaikki sun toiveet:

Mistä oikeasti tietää, että hevonen on kipeä? Siis oikeasti?

No, se on vähän niinku… tietäisit itsekkin, eikö? Kun sun paras ystävä, se eloisa ja vauhdikas kaveri, yhtäkkiä muuttuu varjoksi entisestään. Sama juttu hevosen kanssa. Mä oon nähnyt sen niin monta kertaa, ja se sattuu joka kerta yhtä paljon.

Ensimmäinen asia mikä pistää silmään, on se, että ne ei enää jaksa. Siis oikeesti, ne seisoo vaan apaattisena siellä karsinassa. Ei kiinnosta ruoka, ei naapurin tammat, ei mikään. Se on ihan niinku niiden sisällä joku valo olis sammunut. Sydän meinaa särkyä, kun muistaa sen ajan, kun ne oli täynnä energiaa ja intoa. Muistatteko sen, kun Lilli, meidän vanha tamma, juoksi aina innoissaan portille, kun kuuli mun auton äänen? Nyt se ei edes nosta päätään.

Sit on se, että ne välttelee muita hevosia. Hevoset on laumaeläimiä, joten jos ne vetäytyy omiin oloihinsa, se on tosi huono merkki. Ne ei halua leikkiä, ei hieroo kylkiään kavereihin, ei mitään. Ne on vaan yksin, omissa oloissaan, ehkä vähän masentuneina? Voi, se on niin surullista.

Ja sitten on se liikkuminen. Tai siis liikkumattomuus. Ne ei halua liikkua mihinkään, ei edes sieltä karsinasta pihalle. Eikä ne todellakaan halua, että niitä ratsastetaan. Tai edes harjataan! Jos hevonen, joka normaalisti rakastaa rapsutuksia, yhtäkkiä karsastaa kosketusta… no, silloin tietää, että jokin on pahasti vialla.

Kerran, kun meidän Topilla oli paha ähky, se vaan makasi maassa, eikä suostunut nousemaan. Ei edes silloin, kun yritin houkutella sitä porkkanalla. Porkkanalla! Se oli ehkä pahin hetki mun elämässä.

Joten, joo, kun näkee nää merkit, tietää, että jotain on pielessä. Ja silloin on aika soittaa eläinlääkärille. Ei kannata odottaa, ei todellakaan kannata odottaa. Koska hevonen ei valita ennen kuin kipu on jo tosi kova. Eikö se oo just niin?