Mistä tietää, että murtuma paranee?

Mistä tietää, että murtuma paranee? Ai, se onkin hyvä kysymys! Ja niin henkilökohtainen, tiedätkö? Koska itse olen kokenut sen, sen kipun ja epävarmuuden. Muistan sen selkäkipun, joka tuntui siltä kuin joku olisi porannut reikää selkärankaani. Lääkäri sanoi sitten, että se on nikamamurtuma, sellainen “pikkuinen” nikamamurtuma, hän sanoi… pikkuinen! Se oli ihan hirveää.

Se oli vähän kuin odottaisi kukkien puhkeamista keväällä, kuten joku sanoi, mutta samalla paljon pahempaa. Särky ja turvotus, tiedättehän, se jatkuva jomotus ja se paine – se tuntui ikuisuudelta. Mutta sitten, hitaasti, hyvin hitaasti, se alkoi helpottaa. Muistan kuinka pystyin ensimmäistä kertaa istumaan selkääni nojaamatta seinään – se oli kuin voitto!

Pienempien luiden nopeampi paraneminen on tietysti helpottavaa, olen lukenut jostain että käden tai jalan pieni murtuma voi parantua jopa muutamassa viikossa. Mutta isommat, niin kuin minun nikamani… No, se kesti kauemmin, monta kuukautta. Joka päivä mietin, etenee tämä nyt ollenkaan? Milloin saan taas liikkua normaalisti? Onko se ikinä mahdollista? Oliko tuo särkymerkki paranemisesta vai jostain muusta? Se oli pelottavaa, vaikka lääkäri vakuuttelikin, että kaikki menee hyvin.

Uskon, että keho tietää, mitä se tekee, vaikka se tuntuukin välillä ihan hirveältä – toivottavasti tämä on totta! Mutta se on niin hidasta! Parantumisen merkit ovat usein pieniä, hienovaraisia. Vähitellen kipu helpottaa, turvotus laskee… ja sitten sitä huomaa, että voi tehdä asioita, joita ei aiemmin voinut – ehkä kävellä vähän pidempään ilman kipua, nostaa vähän painavampaa tavaraa. Ja se on ihanaa, uskomatonta! Se on kuin uudelleen syntyminen, todellakin. Niin, se on kuin odottaa niitä kevään kukkia, mutta kukkien sijaan saa takaisin oman liikkuvuutensa ja elämänlaadun.