Mistä ylirasitus johtuu?

Okei, tässä on muokattu versio tekstistä, yrittäen tavoittaa sen toivomasi intiimin ja ihmismäisen sävyn:

Mistä se ylirasitus oikein kumpuaa?

Ylirasitus… Sehän on vähän kuin se tunne, kun yrittää kiivetä loputtomiin portaita, eikä horisontissa näy lepo- tai näköalatasannetta. Periaatteessa se johtuu siitä, että keho ja mieli ovat jatkuvasti piinassa. Kuormitetaan, kuormitetaan, eikä anneta aikaa edes huokaista, saati sitten palautua. Eikö se ole vähän sama kuin yrittäisi tankata autoa bensalla samalla kun ajaa täysillä moottoritiellä? Ei toimi, eihän?

Siis, virallisemmin sanottuna, ylirasitus syntyy, kun se kuormitus – treenit, stressi töissä, perhehuolet… mikä ikinä – ylittää jatkuvasti sen, mitä kroppa jaksaa korjata ja paikkailla. Ajattelee vaan, että se on vähän kuin jaksaisitko sinä vetää viikosta toiseen ylitöitä ilman lomaa? No et jaksaisi! Kroppa sanoo jossain vaiheessa pling, ja se on siinä.

Mä muistan, kun joskus nuorempana yritin treenata ihan hulluna juoksua varten. Juoksin, juoksin, juoksin. Ajattelin, että mitä enemmän, sitä parempi. No, lopputulos oli se, että olin ihan loppu. Ei vaan henkisesti, vaan ihan fyysisesti. Sängystä ylösnousu tuntui maratonilta. Ois ehkä pitänyt kuunnella sitä pientä ääntä päässä, joka sanoi, että “ehkä vähän lepoa?” No, kantapään kautta oppi.

Mistä sen sitten tietää, että on ylikunnossa? No, se leposyke voi alkaa heittelehtiä ihan omituisesti. Ja se ortostaattinen koe… muistatteko sen, kun piti mitata sykkeen seisoessa ja maatessa? Jos siinä on jotain ihan ihmeellistä, niin se on ainakin yksi hälytysmerkki. Mutta rehellisesti sanottuna, usein sen vaan tuntee. Se on se tunne, että akku on lopussa, vaikka sen pitäisi olla täynnä. Eikö niin?