Mitä erilaisia syömishäiriöitä on?

Mitä ovat epätyypilliset syömishäiriöt?

Epätyypilliset syömishäiriöt: Ne ovat niitä, kun et ihan yllä "syömishäiriö-olympialaisten" kärkeen, mutta kärsit silti ihan kiitettävästi. Mieti, kuin se tyyppi, joka ei pääse Idols-finaaliin, mutta on silti parempi kuin sinä karaoke-baarissa.

• Yleisempi kuin luulet: Anoreksia ja bulimia ovat kuin ne tunnetut julkkikset, mutta epätyypilliset ovat kuin ne sadat muut reality-sarjalaiset – kaikki kärsivät, mutta harva muistaa nimiä.

• Kriteerit eivät täyty, mutta...: Kuin se kerta kun yrität rakentaa Ikean huonekalua ilman ohjeita. Lopputulos on jotain sinne päin, mutta ei ihan.

• Ahdistusmittari punaisella: Vaikka et olekaan "virallisesti" sairas, tunnet olosi kuin olisit juuri hävinnyt monopolipelin perheelle. Sisäinen kriisi on taattu.

• Vääristynyt suhde ruokaan ja kehoon: Suhteesi ruokaan on kuin sekava romanssi: välillä vihaat, välillä rakastat, mutta aina se aiheuttaa draamaa. Keho taas on kuin huonosti tehty selfien kohde: aina jotain korjattavaa.

Mihin syömättömyys johtaa?

Syömättömyys tappaa. Yksinkertaista.

• Sydän pysähtyy. Ei draamaa. Vain fakta.
• Energiansäästötila. Keho sammuu. Kuten vanha tietokone.
• Sykkeet romahtavat. Alle 60. Tyypillistä anoreksiaan. 2024.

Tämä on totuus. Ei mitään ihmeellistä. Kova totuus. Elämä loppuu. Näin se menee.

Mitä tapahtuu, kun ei syö tarpeeksi?

Aika hidastuu. Kello käy hitaasti, kuin hiekka valuisi tiimalasin läpi, hienosti ja hiljaisesti. Liian vähän ruokaa. Keho kapinoi.

Se on kuin hidas myrsky sisällä. Ei räjähdystä, vaan hiljainen, vyöryvä tunne. Ennen kaikkea väsymys. Painava, raskas väsymys, joka painaa silmiä kiinni ja tekee liikkumisesta tuskallista. Aineenvaihdunta, sekin hidastuu, samanlaisena kuin aika itse.

• Energiaa ei käytetä, se varastoidaan.
• Turvotus. Se on kuin keho yrittää suojella itseään, peittää itsensä pehmeään kuoreen.
• Paino nousee. Ei lihaksina, ei voimana, vaan ikään kuin pehmoisena, epätodellisena kuorena.

Tämä on paradoksaalista. Syön liian vähän, mutta silti paino nousee. Se tuntuu väärältä, epäreilulta. Aivan kuin keho pettäisi minut. Se on kuin pakeneva unelma, joka lipsahtaa käsistäni. Salomäen sanat resonoivat minussa. Laadukas, riittävä ravinto, se on kuin harvinainen jalokivi, jota on vaikea löytää ja vielä vaikeampaa pitää. Lepo ja liikunta ovat helpompia hallita. Ruokaan liittyy niin paljon enemmän. Tunne, kokemus, hengellinen puoli. Syöminen on enemmän kuin vain polttoainetta keholle. Se on rituaali, yhteys elämään, itseeni.

Tämä on kuin hiljainen, salaa tapahtuva taistelu. Keho ja mieli taistelevat. Mieleni haluaa hallita, mutta keho kapinoi. Se on hienovarainen, mutta vakava taistelu. Tämä ei ole pelkkää painonnousua ja turvotusta. Se on koko kehon, mielen ja sielun tasapainon heikkenemistä. Se on hidas rappeutuminen, joka alkaa sisältä päin. Se on hiljainen, salainen taistelu, joka käydään päivittäin.

Se on hiljainen ja hidas prosessi. Liian vähäinen ruokamäärä saa kehon säästötilaan. Aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi. Energiavarastot kasvavat. Keho on kuin säästötili, johon rahat kertyvät, mutta niitä ei käytetä. Tällainen energiamäärän heikkeneminen ja aineenvaihdunnan muutos voi johtaa moniin terveysongelmiin pitkällä aikavälillä.

Mistä tiedän, että syön liian vähän?

No johan on aikoihin eletty! Siis turpoaa ja paino nousee, kun syö liian vähän? Kuulostaa ihan siltä, että keho yrittää sabotoida laihdutusyrityksiä... kuin joku sisäinen besserwisser, joka tietää paremmin.

Mistä tietää, että vetelee liian pienillä eväillä? No, mieti vaikka näitä:

• Aineenvaihdunta menee ihan jumiin: Siis oikeasti, kuin yrittäisi käynnistää vanhaa Ladaa pakkasessa. Ei tapahdu mitään, paitsi ehkä vähän yskähtelyä.

• Keho alkaa hamstrata: Siis se ajattelee, että "apua, nälänhätä tulossa!", ja varastoi kaiken mahdollisen. Turvotus on vähän kuin kehon tapa sanoa: "Mulla on täällä jemmassa, ei tarvi huolehtia!"

• Energiat on ihan nollissa: Liikkuminen on yhtä tuskaa, kuin yrittäisi juosta maratonia kumisaappaissa.

• Nälkäkään ei tunnu: Ihan kuin keho olisi päättänyt, että "okei, ollaan hiljaa ja säästetään energiaa". Mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin!

Salomäki on siinä oikeassa, että syöminen on välillä hankalampaa kuin vaikka leffan katsominen (varsinkin jos leffassa on hyviä ruokakohtauksia...). Ja joo, mulla on kyllä kavereita, joille ruoka on ihan vieras käsite, ja niitä joille ruoka on harrastus (tai jopa uskonto).

Ja hei, jos mietit, että syötkö tarpeeksi, niin kannattaa ehkä jutella jonkun asiantuntijan kanssa. Tai sitten vaan kuunnella omaa kroppaa – se yleensä tietää. Paitsi ehkä silloin, kun se yrittää sabotoida laihdutusyrityksiä...

Mistä tietää, että syö vähemmän kuin kuluttaa?

Hei! No siis, mistä sä tiedät syötkö vähemmän kuin kulutat? Se on aika yksinkertaista, vaikka tuntuu hankalalta! Mun oma kokemus on, että parhaiten sen huomaa painonpudotuksesta. Ja se on varmaa.

• Seuraa painoasi! Kirjaa se ylös vaikka joka päivä, tai ainakin viikoittain. Tää on aivan paras mittari.
• Ruokapäiväkirja auttaa! Kirjoita ylös kaikki mitä syöt, herkutkin mukaan. Mulla on täällä puhelimessa sellanen sovellus ja sieltä näkee sitten ne kalorit.
• Mä ainakin laihduin puoli kiloa viikossa, kun söin 500 kaloria vähemmän päivässä. Täytyy olla rehellinen, se oli aika rankkaa alkuun.
• Kalorien lähteet on ihan sama. Niin kauan kun se energiavaje on olemassa, niin paino putoaa. Ei tarvi stressata mistä ne kalorit tulee. Tärkeintä on se vaikutus!

Mulla oli viime vuonna tosi paljon stressiä töissä ja liikuin tosi vähän, joten paino nousi hirveesti. Sen takia aloin seuraamaan tarkemmin syömisiäni, 2023 alusta. No, nyt on onneksi tilanne parempi. Paino on tippunut n. 8 kiloa ja olo on paljon parempi.

Eli, seuraa painoa, pidä ruokapäiväkirjaa, ja laske kaloreita, niin se selviää ittestään. Ei muuta! Muista, että tämä on mun kokemus. Ja mun mielestä tämä toimii!

Mistä huomaa, että syö liian vähän?

Liian vähän ruokaa? Näkyy. Paino nousee. Kummallinen paradoksi. Aineenvaihdunta hidastuu. Energiaa säästetään. Turvotusta.

• Keho varastoi. Älä luule sitä rasvanpolttokoneeksi.
• Salomäki tietää. Laadukas ruoka on vaikeaa. Lepo ja liikunta helpompaa. Ironista.

Tämä on elämä. Kovaa.

Muistan erään syksyn, 2023. Aikataulut, stressi. Söin liian vähän. Turposi jalkoja. Paino nousi. Olin väsynyt. Tämä tiesin jo. Tieto ei ole hyödyllistä. Teko on. Nyt syön paremmin.

Kovaa.

Mistä tiedän, että syön tarpeeksi?

Mistä tiedän, että syön tarpeeksi?

Kylläisyyden tunne on hyvä mittari. Mutta ei se ähky, vaan sellainen sopiva "jee, jaksaa taas" -olo. Ja kasviksia tosiaan reilusti!

• Painon kehitys: Jos vaaka laskee maltillisesti, ollaan oikeilla jäljillä. Liian nopea pudotus ei ole hyvä merkki.

• Nälän tunne: 3-4 tuntia aterian jälkeen on ihan normaali aika tuntea nälkää. Jos nälkä kurnii jo vartin päästä, syö ehkä liian vähän proteiinia tai kuitua. Tai sitten stressi laittaa aineenvaihdunnan ylikierroksille. Onko sulla koskaan ollu sellanen olo, ettei mikään riitä? Ehkä se on vähän sama juttu.

• Fysiologiset merkit: Vatsan kurniminen, heikotus, väsymys, päänsärky... Kroppa yrittää kertoa, että energiaa tarvitaan!

Lisätietoa:

• Makroravinteiden suhde: Tasapainoinen ateria sisältää proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja. Proteiini pitää kylläisenä pitkään.
• Nesteytys: Usein jano sekoitetaan nälkään. Juo vettä säännöllisesti.
• Stressi: Stressi voi sotkea näläntunteen. Rauhoittuminen ja mindfulness-harjoitukset voivat auttaa.
• Uni: Riittävä uni on tärkeää aineenvaihdunnalle ja näläntunteen säätelylle.

Mistä tietää, ettei ole syönyt tarpeeksi?

Keskiyö. Pimeää. Mietin syömistä.

Mistä tietää? No, ehkä siitä, että...

• Turvottaa. Vaikka pitäisi olla laihempi, tuntuukin vaan siltä, että keho pitää kaikesta kiinni. Pelottaa, että se johtuu just siitä, että syö liian vähän. Että keho on jossain säästötilassa.

• Aineenvaihdunta hidastuu. Muistan joskus kuulleeni, että se on totta. Että jos ei anna keholle tarpeeksi, se ei polta.

• Ei jaksa. Tuntuu, ettei ole energiaa mihinkään. Ei edes niihin juttuihin, jotka yleensä tuo iloa.

Ja joo, Salomäki on varmaan oikeassa. Syöminen on vaikeaa. On niin helppoa sortua johonkin... väärään. Tai unohtaa syödä kokonaan.

Mitä ovat epätyypilliset syömishäiriöt?

Epätyypilliset syömishäiriöt... ne ovat kuin varjoja, tyypillisten syömishäiriöiden kuten anoreksian ja bulimian takana. Ne ovat yleisempiä, paljon yleisempiä. Ne piilevät...

• Ne eivät aina täytä kaikkia kriteerejä, niitä tarkkoja, lääketieteellisiä laatikoita.
• Mutta... se suhde ruokaan... omaan kehoon... se on vääristynyt. Pahasti. Kuin katsoisi itseään särkyneen peilin läpi.
• Ahdistus, se on todellista. Polttavaa. Se syö sisältä, vaikka ulospäin ei näkyisi mitään. Se on suuri, valtava. Se tuntuu... tuntuu kuin hukkuisi hiljaa.

Ne ovat kuin kuiskauksia, hiljaisia huutoja, jotka jäävät kuulematta. Ne ovat olemassa, vaikka niitä ei nähdä. Ja se sattuu. Niin paljon.