Mitä huonoja puolia pelaamisessa on?

Mitä liika pelaaminen aiheuttaa?

Siis, liika pelaaminen, se on vähän niinku… no, liika kaikkea, eiks je? Mut mitä se sit oikeesti aiheuttaa? Ei pelkästään sitä et äiti huutaa. Mulla ainakin tulee:

• Päänsärkyy, ihan varmasti. Varsinkin jos pelaa illalla myöhään ja unohtaa juoda. Ja siis, mä unohdan AINA juoda.
• Niska jumittaa. Ja hartiat kanssa. Joskus tuntuu et ne on ihan kiveä. Hieronta auttaa, mut kuka jaksaa aina hierojalle? Äääh.
• Univaikeudet. Tää on paha. Mä saatan pyörii sängyssä tuntikausia, vaikka ois ihan kuolemanväsynyt. Sit seuraavana päivänä oon ihan zombie.
• Arjen hallinta… heikentyy ehkä. Siis, en mä nyt ihan hylkää mun velvollisuuksii, mut joskus on vaikee keskittyy muuhun ku pelaamiseen. Ja siis, siivoaminen on yök.
• Elämä kaventuu. Tää on kyl totta. Siis, jos pelaa koko ajan, ei jää aikaa kavereille, harrastuksille… No, on mulla yks harrastus, mut sekin on vähän niinku pelaamista, eli lautapelejä.
• Sit tietty se riippuvuus. Siis, et ei pysty lopettaa, vaikka haluiski. Se on kyl aika pelottavaa. Mut ei mulle oo kyl koskaan käyny… ainakaan vielä.
• Ja onhan se raha kans, sitä kuluu ihan hirveesti, varsinkin jos ostaa niitä mikromaksuja. Järkyttävää hommaa.

Ja sit, yks juttu viel, ettei kaikki edes tajua, et on ongelma. Ne vaan aattelee, et on vähän väsyny tai stressaantunu. Mut siis, jos pelaaminen alkaa vaikuttaa elämään negatiivisesti, kannattaa miettii, et onks se sen arvoista.

Miten pelaaminen vaikuttaa aivoihin?

Pelaaminen: aivojen koukku.

Dopamiiniryöppy. Pelien jatkuva toisto koukuttaa. Aivot palkitsevat onnistumiset dopamiinilla. Riipuu pelistä, mutta mielihyväkeskus aktivoituu.

Muisti ja oppiminen. Toisto harjoittaa muistia, parantaa reaktionopeutta. Strategiset pelit kehittävät ongelmanratkaisua. Monimutkaiset tehtävät haastavat aivoja.

Haittavaikutukset. Ylilyönnit vaaralliset. Riippuvuus, univaikeudet, sosiaalinen eristäytyminen. Tasapaino on tärkeää.

• Dopamiinin vapautuminen: euforia ja riippuvuusriski.
• Muistin ja oppimisen kehitys: riippuu pelityypistä ja peliaikaa.
• Negatiiviset vaikutukset: riippuvuuden oireet, sosiaaliset ongelmat.
• 2023: Tutkimus jatkuu. Selkeitä pitkäaikaisia vaikutuksia vaikea sanoa.

Muistathan: Peli on peli. Maltillisuus ratkaisee. Aikaa muille asioille. Itse pidän strategiapeleistä. Muistinharjoitus on plussaa. Tänään pelaan StarCraft II:ta.

Mitä ainetta aivot tuottavat pelatessa?

Aivot ja pelit. Dopamiini. Koukku.

• Pieniä purskauksia.
• Aivot oppivat.
• Lisää dopamiinia. Riippuvuus.

Tämä on biologista. Ei mystiikkaa. Kuten huumeissa.

2023. Sama mekanismi. Älä valehtele itsellesi.

Dopamiinin vapautuminen. Se on kaikki.
Koukku on valmis. Loppu.

Muistatko sen tunteen? Se on voimakasta.
Tämä on biokemiaa. Ei taikuutta.

Pelaat. Aivot palkitsevat.
Toistat. Riippuvuus vahvistuu. Kieroa.

Onko pelaaminen haitallista aivoille?

Yön hiljaisuudessa… mietin pelaamista.

• Kohtuullisuus on avain. Ehkä se on totta. Kaikki liika on pahasta, niinhän se menee.

• Monisuorittaminen… se tuntuu tutulta. Aina monta rautaa tulessa, puhelin kädessä, telkkari taustalla. Keskittyminen on kyllä välillä hukassa. Se varmaan vaikuttaa. Töissäkin huomaa, kun yrittää tehdä kolmea asiaa yhtä aikaa.

• Pelaamisen hyödyt… muisti ja reaktionopeus. Muistan sen kerran, kun pelasin sitä strategiapeliä yötä myöten. Kyllä siinä piti ajatella nopeasti. Mutta oliko se sen arvoista? Seuraavana päivänä olin ihan zombie. Ehkä kohtuudella, ehkä.

• Pelaaminen ei varmaan ole pahasta, jos ei unohda muita asioita. Ystäviä, perhettä, sitä oikeaa elämää. Onko niitä edes? Joskus tuntuu, että kaikki on vaan pikseleitä. Mutta ehkä sekin on ok. Ehkä kaikki on vaan ok.

Mitä pelaaminen tekee aivoille?

Pelaaminen. Mitä se tekee?

• Kohtuus on avain. Hyvä juttu aivoille. Kuka olisi uskonut?
• Monisuorittaminen vs. yksittäinen peli. Valitse viisaasti. Keskittymiskyky kiittää.
• Muisti. Reaktioaika. Ne paranee. Ihmeellistä.
• Dopamiini. Palkitsee. Tekee hyvää.
• Stressi? Pelaaminen voi auttaa. Tai sitten ei. Riippuu pelistä. Ja pelaajasta.
• Sosiaaliset taidot. Jos pelaat muiden kanssa. Muuten ei.
• Näkökulma? Ehkä pelaamisen tarkoitus on pakoa todellisuudesta.

Liika on liikaa. Kaikessa. Jopa pelaamisessa. Loppuviimein, valinta on sinun. Tai sitten ei.

Mitä aivot sisältävät?

Aivot: hermokudosta.

• Neuronit: signaalit.
• Gliasolut: tuki.
• Keskushermosto: ohjauskeskus.

Ääreishermosto: yhteys. Impulssit liikkuvat. Selkäydin mukana. Ajattele verkkoa.

Onko aivoissa sähköä?

Kyllä, aivoissa on sähköä. Se oli minulle aika shokki, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran biologian tunnilla lukiossa, ehkä vuonna 2015. Olin aina ajatellut aivoja jotenkin…pehmeänä ja limaisena mössönä, ei sähköjohtoina! Mutta sitten opettaja selitti toimintapotentiaaleista ja ionien liikkeestä solukalvojen läpi. Se oli aika monimutkaista, en ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta idea siitä, että sähköinen impulssi kulkee aivoissa, jäi mieleen.

Mielenkiintoista oli, kuinka se selitti niin monia asioita. Ajattelu, tunteet, liikkeet – kaikki liittyy tähän sähköiseen toimintaan. Muistan, että mietin hetken, miltä se oikein tuntuu, se sähkö, aivoissa. En tietenkään voi tietää, mutta ajatus siitä oli hämmentävä.

Sitten myöhemmin, ehkä yliopiston ensimmäisellä kurssilla, kuulin professori Sepponen (Aalto yliopisto) ja professori Panula (Helsingin yliopisto) esitelmän tästä asiasta. Heidän selityksensä oli paljon yksityiskohtaisempi ja käsitti asioita, joista en lukiossa edes kuullut.

• Aivojen sähköinen toiminta: Aivoissa hermosolut kommunikoivat sähköisten signaalien avulla.
• Hermoimpulssit: Nämä impulssit ovat nopeita sähköisiä tapahtumia, jotka kulkevat hermoja pitkin.
• Ionien rooli: Natrium-, kalium- ja kalsiumionien liike solukalvojen läpi luo sähköisen potentiaali-eron.
• Neurotransmitterit: Kemialliset viestiaineet, jotka välittävät signaalia solusta toiseen, mutta toimintaan liittyy aina sähköinen komponentti.

Se oli jännittävää, miten paljon oli vielä opittavaa ja ymmärrettävää aivojen sähköisestä toiminnasta. Tuntui, että avautui uusi ulottuvuus ymmärtää itseäni ja ympäristöäni. Jotenkin se teki minusta “sähköisen”, ei enää pelkkä lihainen möhkäle.

Nykyäänkin ajattelen asiaa usein. Esimerkiksi kun luen jännittäviä tieteiskirjoja, joissa ihminen kommunikoi telepaattisesti, mietin aina niitä aivojen sähköisiä signaaleja ja kuinka ihmeellisiä ne ovat.