Miten flimmeri oireilee?

Mistä eteisvärinän tunnistaa?

Eteisvärinä? No, se on ikään kuin sydän ois tehnyt maratonjuoksun ja eksynyt metsään, rytmi ihan sekaisin! Tuntuu kuin joku viskelee palloja rintaan – pumm, pumm, pumm – epäsäännöllinen ja usein nopea sydämenlyönti. Ja hei, älä luule, että se on vain pikainen sykkeen nousu lenkin jälkeen! Tämä on aivan toista luokkaa, kuin olisi pyöräillyt täydellä kaasulla ylämäkeen tunnin ajan ja sitten yrittänyt juosta maratonin.

Oireita voi olla monenlaisia, tässä vähän karrikoidusti:

• Hengenahdistus: Niin kuin olisit juossut jänikseen ja jäisit henkihieverissä.
• Rinta-kipu: Tuntuu kuin joku painaisi tiiliä rintaan.
• Huimaus: Maailma pyörii kuin karuselli, jossa on yhtäkkiä paljon liian nopea vauhti.
• Heikkous: Olet kuin raahattu saunasta suoraan lumen alle, täysi voimattomuus.
• Sydämen tykyttely: Sydän hakkaa kuin hullun miehen marakassi.
• Rintakipu: Niin kuin joku olisi pistänyt neulaa kylkeen.

Mutta huomio: Ei kaikilla ole oireita. Jotkut flimmeröivät ihan hiljaa, kuin salainen agentti. Minulla itselläni on ollut pari kertaa tuo kummallinen, nopea sykkeen pompotus, olin varma että sydän tekee lähtöä, mutta olen edelleen hengissä, joten... ei aina niin dramaattista.

Ja mikä tärkeintä: lääkäriin on mentävä, jos epäilet eteisvärinää! Tämä ei ole mikään läppä, vaikka minä tätä näin kuvailenkin. Sydän on aika tärkeä pelimerkki, eikä se kannata jättää hoitamatta. Muista se, vaikka minun kuvailuni olisikin vähän… räväkkä. Tämä ei ole vitsi.

Miten saa flimmerin loppumaan?

Flimmeri, eli eteisvärinä, on vähän kuin se ärsyttävä naapuri, joka soittaa rumpuja yöllä – yrität nukkua, mutta sydän vaan jytää omiaan. No, miten sen saa hiljennettyä? Tässäpä vinkit, kuin mummon salainen marjapiirakkaohje:

• Oireiden hillintä: Eli yritetään saada se sydän vähän rauhallisemmaksi. Lääkkeillä, tietenkin. Mutta mikä lääke? Se onkin sitten lääkärin hommia, ei mun.

• Verenohennuslääkitys: Tää on se juttu, ettei veri mene paakuksi. Kuvittele, että sydän on kuin viemäri. Jos sinne kertyy möhnää (verihyytymiä), se tukkeutuu. Ja sehän ei oo hyvä. Aivoinfarkti on kuin putkimiehen painajainen – iso, kallis ja paha juttu.

Tärkeää hoksata: Ilman verenohennusta saatat päätyä siihen, että verihyytymä lähtee seikkailemaan ja tukkii aivot. Ei kiva.

Mulla itselläni ei oo flimmeriä, onneksi. Mutta faijalla oli. Sitä lääkittiin niin, että se kävi joka aamu kuin sveitsiläinen kello – ei mitään ylimääräistä värinää.

Ja hei, jos tuntuu, että sydän tekee jotain outoa, älä jää odottamaan. Soita sille omalle lääkärille tai mene päivystykseen. Parempi katsoa kuin katua, sano mummo aina.

Ja muista: Nää on vaan mun neuvoja. En ole lääkäri, enkä edes halua olla.